Lue keskustelun säännöt.
Häpeätkö/oletko koskaan hävennyt rintojasi?
08.03.2013 |
Olin tänään uimahallissa. Saunassa ajattelin, että vasta nyt, viisikymppisenä, osaan olla oma itseni muiden naisten katseitten alla. Olen hävennyt pieniä rintojani jo teini-iässä. Muistan jo silloin ajatelleeni uimahallissa, että jos jostain saisi sellaisen rintasyöpämerkin, ettei tarvitsisi olla ilman uimapukua pesutiloissa ja saunassa. Siis kyllä, todella noloa!
Rintani ovat aina olleet pienet ja roikkuvat ja nyt kolmen imetyksen jälkeen ne ovat tyhjät pussit. Onneksi nykyisin on geelitäytteisiä liivejä. Muuten kehoni mittasuhteet olisivat aivan kummalliset.
Saunailloista olen aina yrittänyt luistaa jotenkin. Jos on ollut ihan pakko osallistua, olen suihkuttanut seinään päin ja istunut saunassa polvet suussa. Uimarannat olen kiertänyt kaukaa. Joskus löysin jostain uimapuvun, jossa on kovikkeella suurennettu rintaosaa. Sen turvin pysyin menemään rannalle, kun lapset olivat pieniä. Tosin tuo kovike ajan myötä alkoi painua luttuun, kun sisällä ei ollut mitään. :) Onneksi ikä tuo lohdutuksen, eikä enää tarvi ihan niin paljon stressata asiasta. Paitsi silloin, kun eron jälkeen tutustuin nykyiseen mieheeni. Hui kauhistus ajatustakin, että piti riisuutua hänen nähtensä! Lopulta se oli edessä, mutta miehelle se ei ollut mikään juttu. Minä en onneksi siinä vaiheessa vielä ollut nähnyt hänen lastensa äitiä, jolla on upeat rinnat vieläkin. :)
Onko kukaan muu vaivannut päätään vuosikausia moisella ongelmalla? Vai olenko harvinaisuus?
Kommentit (29)
Varsinaista häpeää tunsin teininä, jolloin kasvatin silloin valtavilta tuntuneet rinnat "yli yön", ja olin niin solmussa asian kanssa etten kehdannut ostaa rintaliivejä vaikka todellakin olisin tarvinnut niitä. Uskaltauduin pyytämään sellaisia vanhemmiltani vasta 14-vuotiaana, jolloin olin jo D-kuppinen ja arvatenkin sen rintaliivittömyyden jälkeen jo riippurintainenkin: oikeasti, mulla oli riippurinnat jo peruskoulussa!
Ikä on tuonut tähän paljon helpotusta, sillä nyt nelikymppisenä yhdellä sun toisellakin on jo riippurinnat. Sen jälkeen kun kaikki tuttavatkin saivat lapsia ja imettivät, olen ollut riippurintoineni omieni joukossa. Omani riipahtivat silloin nuorena jo niin pahasti, että vaikka imettäessä paisuin H-kokoon (ja siitä kutistuin takaisin E:hen, joka on ollut aikuisikäni koko), en ole huomannut mitään kovin dramaattista eroa riippumisessa. Koko elämäni olen ollut riippurintainen, enää se ei vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on yksi samanlainen luttutissi. Ennestään tosi pienet -pienemmät kuin 75a kupin- rinnat hävisivät totaalisesti laihduttamisen jälkeen,eivätkä palautuneet. Netin laskurin mukaan olivat 75AAA kupit. Toinen meni just ja just johonkin pieneen aa kuppiin ja toinen oli 0,5 kuppia pienempi.Ja nekin olivat vain tyhjää nahkaa jotka riippuivat rintalihaksen alapuolella. Nännipihat olivat ylipuolet koko tissin koosta ja ruttiset, nänninnäpykät sisäänpäin kääntyneet.
Sain yllättäen rahaa ja keskusteltuani siippani kanssa kävin plastiikkakirurgin konsultaatiossa joka sanoi että rintani ovat pahoin surkastuneet. Tehtiin sitten rintojen kohotusleikkaus implanteilla. Nyt minulla on jonkunlaiset rinnat.Eivät luomun veroiset ikinä, mutta jonkunlaiset. Ennemmin täytteet sisäpuolella kuin ulkopuolella, koska liivien silikonitäytteet hiostivat ja haisivat hyvin herkästi. Olemme olleet molemmat tyytyväisiä, mieheni erityisesti siksi,että sain itsevarmuuteni takaisin ja pystyn näyttäytymään alasti.Olen vähän alle 50v ja leikkauksesta on 2vuotta. Sen olen kuitenkin päättänyt että jos implanttien kanssa tulee ongelmia, niin uusia en laita, vaan olen sitten luttutissi. Vielä ei ole kuitenkaan ollut mitään ongelmia, kaikki on sujunut näiden kanssa hyvin. Ainoa outo asia on se että kovin kohottavia liivejä en tykkää pitää-ne tuntuvat kummalliselle. Käytän melko tavallisia tukevia liivejä arkisin, enimmäkseen urheiluliivejä. Juhla-asujen kanssa on sitten hinommat.
Mietin paljon tuota leikkaukseen menemistä, ja varsinkin koko vartalon kannalta. Parempi rintamus tasapainottaa vartalon mittoja kun olen leveäharteinenkin. Vaatteet istuvat huomattavasti paremmin päälle, kun joudun kuitenkin ottamaan kookkaat yläosat että hartiat ja yläselkä mahtuvat, ennen kaikki jakut, paidat ja mekkojen etumukset jäivät tyhjänä löpöttämään.
Kyllä todellakin. Omani kasvoivat myös ihan hetkessä riippurinnoiksi. Aikuisiällä vaan kasvoivat ja kasvoivat enkä osannut hävetä niitä yhtään vähempää kuin nuorempana. Nyt on pienennysleikkauksessa käyty ja vaikka arvet on kamalat ja jälki muutenkin mitä sattuu, olen sinut niiden kanssa.
Aina olen hävennyt. Teini-iästä asti ollut isot ja roikkuvat. Imetyksen jälkeen tilanne vielä kamalampi. Hyvillä liiveillä näyttävät uhkeilta, mutta ilman ovat todella järkyttävät.
En tykkää omistani, en ole ikinä. Aiemmin olisin mennyt mihin tahansa leikkaukseen, jos olisi ollut varaa.
mieheni rakastaa niitä ja hänelle ajatus leikkauksesta on ihan järkyttävä, joten olen opetellut elämään niiden kanssa. Mihinkään saunailtoihin en ikinä mene, eikä tarvitsekaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi oikeastaan rinnat määräävät koko minun pukeutumiseni... Niistä on päänvaivaa koko ajan. Rintani ovat siis E-kokoa, vaikka muuten olenkin normaalipainoinen. Olisi ihanaa, jos voisi pukea mitä vaan, mutta ei, on todella vaikeaa löytää mitään vaatetta joka istuisi.
En pidä saunailloista enkä mistään, missä pitää riisutua.
Nuorena häpesin tosi paljon, koska rintani olivat pienet. Olin kerran kavereitteni kanssa festareilla, yksi jätkä tuli suorastaan haukkumaan . Että kehittäisit keuhkojasi, olet surkean nä'köinen.
Kadehdin tosi paljon isorintaisia, myönnän sen.
Kun sain ekan lapseni, niin ihmetyin koska rintani tekivät juuri niin, niinkuin niiden pitikin.
Ne tuottivat maitoa, imetyksen kanssa ei ollut ikinä mitään ongelmia.
Mun jotkut isotissiset kaverini parkuivat, ettei tule maitoa ja syöttivät lapsiaan pullosta, no mulla tulikin ja tuli ylikin, luovutinkin maitoa sairaalan äidinmaitokeittiölle. Imetin kaikkia lapsiani niin kauan, että mun piti vieroittaa ne rinnasta.
Noh, sen jälkeen mä en ole ikinä enää hävennyt pieniä rintojani. Ei ne ole kamalan upeat, muttei ne mitkään ihan tyhjät pussitkaan ole. Onhan niissä raskausarpia, ja ovat venyneet, mutta ovat ainakin täyttäneet tehtävänsä.
Nykyään mä rakastan rintojani. Niinkuin kaikkia muitakin ruumiinosiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei ole koskaan ollut ongelma olla alasti uimahalleissa tms., mutta inhoan kyllä rintojani. Niihin ei vain voi olla tyytyväinen, koko 80aa, jonka vuoksi pidän itseni hieman pyöreänä. Ihannepainossa 75aaaa tai jotain mihin ei löydy kokoja.
Sitä aina sanotaan, ettei leikkauksilla saada itsetuntoa. My ass. Olen TODELLA nauttinut raskaus- ja imetysajoista!!! Voisin vain seistä peilin edessä ihailemassa 75D/ 80C tissej. :D
Ainoa este leikkaulseen on pelko komplikaatioista, ja se että kasvatan tyttölapsia. Miten opetan itsensä hyväksymistä jos olen itse veistelty....
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 19:34"]
Täällä on yksi samanlainen luttutissi. Ennestään tosi pienet -pienemmät kuin 75a kupin- rinnat hävisivät totaalisesti laihduttamisen jälkeen,eivätkä palautuneet. Netin laskurin mukaan olivat 75AAA kupit. Toinen meni just ja just johonkin pieneen aa kuppiin ja toinen oli 0,5 kuppia pienempi.Ja nekin olivat vain tyhjää nahkaa jotka riippuivat rintalihaksen alapuolella. Nännipihat olivat ylipuolet koko tissin koosta ja ruttiset, nänninnäpykät sisäänpäin kääntyneet.
Sain yllättäen rahaa ja keskusteltuani siippani kanssa kävin plastiikkakirurgin konsultaatiossa joka sanoi että rintani ovat pahoin surkastuneet. Tehtiin sitten rintojen kohotusleikkaus implanteilla. Nyt minulla on jonkunlaiset rinnat.Eivät luomun veroiset ikinä, mutta jonkunlaiset. Ennemmin täytteet sisäpuolella kuin ulkopuolella, koska liivien silikonitäytteet hiostivat ja haisivat hyvin herkästi. Olemme olleet molemmat tyytyväisiä, mieheni erityisesti siksi,että sain itsevarmuuteni takaisin ja pystyn näyttäytymään alasti.Olen vähän alle 50v ja leikkauksesta on 2vuotta. Sen olen kuitenkin päättänyt että jos implanttien kanssa tulee ongelmia, niin uusia en laita, vaan olen sitten luttutissi. Vielä ei ole kuitenkaan ollut mitään ongelmia, kaikki on sujunut näiden kanssa hyvin. Ainoa outo asia on se että kovin kohottavia liivejä en tykkää pitää-ne tuntuvat kummalliselle. Käytän melko tavallisia tukevia liivejä arkisin, enimmäkseen urheiluliivejä. Juhla-asujen kanssa on sitten hinommat.
Mietin paljon tuota leikkaukseen menemistä, ja varsinkin koko vartalon kannalta. Parempi rintamus tasapainottaa vartalon mittoja kun olen leveäharteinenkin. Vaatteet istuvat huomattavasti paremmin päälle, kun joudun kuitenkin ottamaan kookkaat yläosat että hartiat ja yläselkä mahtuvat, ennen kaikki jakut, paidat ja mekkojen etumukset jäivät tyhjänä löpöttämään.
[/quote]
Mulla unohtui tässä sanoa,että kyllä olen todellakin hävennyt niitä. Vaikka kyllä kai se kirjoituksesta näkyikin. Saunailloissa en käynyt,uimahallikäynnit olivat rankkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika jännä, isorintaiset haluavat pienemmät, pienirintaiset isommat. :)
Onks se vaan niin, että mikään ei ole koskaan hyvin?
ysi jatkaa...
Mä todellakin ymmärrän leikkaukset. Mulla ehkä suhde rintoihin helpotti ekassa raskaudessa tai oikeastaan imetyksessä kun mun rinnoista olikin ekaa kertaa jotain hyötyä. En esim. seksissä pysty ottamaan vastaan täydellä nautinnolla rintojen hyväilyä, toisin kuin juurikin raskaus- ja imetysaikana. Mutta kyllä se leikkaus on harkinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen hävennyt. Jo teini-iästä alkaen kamalan malliset, ei sellaiset ihanat pyöreät joiden nännit sojottaa kattoa kohti vaan juuri toisinpäin olevat suippokuonot. Imetyksen jälkeen vieläpä pannulaput...niin ja toinen on isompi kuin toinen, sekin vielä.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 21:31"]
Aika jännä, isorintaiset haluavat pienemmät, pienirintaiset isommat. :)
Onks se vaan niin, että mikään ei ole koskaan hyvin?
[/quote]
Vai olisiko niin, että ääripäät ovat aina vaikeita. On vaikeaa olla aikuinen nainen ja rinnaton, tai lapsi jolla on ryntäät pornotähden kokoluokkaa.
Yhtään pari-kolmekymppistä B-C-kuppista ei ole tainnut tässä ketjussa vielä rintojaan hävetä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun rinnat kasvoi heti alusta asti suoraan maata kohden. ne on toki isot ja pyöreät, mutta nännit osoittaa lähes suoraan kohti lattiaa. Ei puhettakaan, että kävisin missään uimahallissa... Jossain vaiheessa yritin hirveästi treenata rintalihaksiakin, mutta kun ne lihakset ovat siellä rinnan alla, niin eivät ne hirveästi sitä elotonta säkkiä pysty kohottamaan.
Ehkä näin päälle kolmekymppisenä osaan hyväksyä sen, että niiden ulkonäkö ei ole hieno, mutta olisin halunnut elää edes sellaisen vaiheen, jossa rinnat olisivat itsestään terhakat ja ryhdikkäät.
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 21:44"]Yhtään pari-kolmekymppistä B-C-kuppista ei ole tainnut tässä ketjussa vielä rintojaan hävetä...?[/quote]
Täällä sitten ensimmäinen 25-vuotias, joka häpeää B-C-kuppiaan. Toinen rintani on toista noin puoli kuppia suurempi, ja nännipihani on kokoa "leipälautanen" ja nännit muutenkin sellaiset epäkehittyneet vaahtokarkit.
En todellakaan osallistu saunailtoihin ja mielelläni pidän seksin aikana rintsikat päällä. :/ Kunhan valmistun ja alan tienata fyrkkaa, eka hankinta on leikkaus (toisen rinnan pienennys/suurennus ja nännien muotoilu).
Olen hävennyt ja häpeän yhä. Olen aina ollut sitä mieltä, että rintani ovat nolostuttavan pienet (ovat mallista riippuen 75F tai 75G, eli kuppikoon mukaan isohkot). Minusta siis TUNTUU, että rintani ovat olemattomat, jotain A-kuppia. Yksinkertaisesti näen ne itse sellaisina. Vähän verrattavissa kai anoreksiaan, siis että näkee kehonsa väärin. Jouduin jo 13-vuotiaana käyttämään C-kupin rintaliivejä, mutta ei auta: en näe rintojani sen kokoisena mitä kuppikoko niiden väittää olevan.
Inhoan nännipihojani. Ne eivät ole pyöreät vaan ovaalinmalliset, siis todella selkeästi. Nännini ovat hyvin pienet. Kaikkein pahinta on kuitenkin se, että rintojen massa on keskittynyt "ulkolaidoille", joten joudun käyttämään push-upeja, jotta saan tuohon keskellekin jotakin.
Olen harkinnut rintojen suurennusleikkausta, mutta mieheni yrittää puhua minut luopumaan siitä ajatuksesta. Ja haluaisin kyllä lapsillenikin näyttää terveempää esimerkkiä, siis että keho on hyvä sellaisena kuin se on. Pääasia on, että toimii.
Näistä sanallisista kommenteista ei tule juuri mitään muuta mieleen, kuin mennä nyt katsomaan sitä kuuluisaa tissiketjua?
Eli linkki tänne nyt?
[quote author="Vierailija" time="08.03.2013 klo 21:42"]
Kyllä olen hävennyt. Jo teini-iästä alkaen kamalan malliset, ei sellaiset ihanat pyöreät joiden nännit sojottaa kattoa kohti vaan juuri toisinpäin olevat suippokuonot. Imetyksen jälkeen vieläpä pannulaput...niin ja toinen on isompi kuin toinen, sekin vielä.
[/quote]
Aivan kuin minun näppiksestäni. Ymmärrän sinua niiin hyvin!
olen hävennyt,en häpeä enää mutta vihaan niitä,ovat niin rumat :( kerran täällä oli keskustelu tubulaarisista rinnoista ja mietin että mitkäs ne on ja kun kävin katsomassa googlessa kuvia niin johan ratkesi oma pulma,minulla on tubulaariset rinnat :( lisäksi olen laihtunut melko paljo joten se ei ainakaan kohottanut rintojani,päinvastoin teki niistä vieläkin roikkuvammat ja tyhjemmät. harrastin koko nuoruuteni uimista,joten uimahallissa näyttäytyminen ei ole ongelma onneksi,siihen tottui,vaikka siellä itseinho ja kateus vain voimistuu kun näkee niitä täydellisiä rintapareja :D onneksi mies rakastaa näitä lussukoita,eikä tahtoisi muuttaa niissä mitään,muuten varmasti harkitsisin leikkausta. http://www.google.fi/search?q=tubular+breasts&hl=en&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ei=qlE6Ue_HJeuN4gT5tYDIAQ&ved=0CAcQ_AUoAQ&biw=1366&bih=650
[quote author="Vierailija" time="09.03.2013 klo 09:15"]
Minulla on aina ollut pienet rinnat, jotka olleet ihan ok, vaikka pienuus aina vähän on häirinnytkin. 36-vuotiaana sain rintasyövän ja toinen rinta poistettiin kokonaan. Yksirintaisena kävin vain pari kertaa uimahallissa/kylpylässä ja sielläkin piiloitellen - onneksi uimapukuun saa silikoniproteesin laitettua. Nyt on tehty pois otetun tilalle uusi rinta, mutta eihän nuo kaksi ole ollenkaan saman näköisiä. Joten ei tee yhtään mieli mennä uimahalliin/saunailtoihin.
Mutta kai se niin on, että suurin osa ihmisistä häpeää ainakin jotain osaa kehostaan. Vaikka se yleensä onkin vain omassa päässään se hävettävyys. Kaikki me ollaan eri näköisiä eikä sitä yleensä tule edes ajateltua miltä joku toinen uimahallissa näyttää.
[/quote]
Tsemppiä sulle ja voimia. Toivon että saat kuitenkin olla terveenä. Ehkä sinulla on joskus voimia käydä korjauttamassa eriparisuus.
t3