Lue keskustelun säännöt.
Lapseni musikaalisuustesti huono
Tiibanen
08.03.2019 |
Lapseni pyrki musaluokalle ja sai testissä vain 7 pistettä. Maksimi oli 25p joten ei päässyt musaluokalle.
Testissä oli karman koe. Joku rytmikapula tehtävä ja laulukie. Yllätyin miten huonosti koe sitten meni koska mielestäni laulaa ihan ok ja on käynyt muskarissa ja osa vähän nuotteja.
Tarkoittaako tämä testitulos että lapseni ei ole ollenkaan musikaalinen? Kannattaako näitä soittotunteja jatkaa tai muuta? Muuta palautetta ei saatu kuin pistemäärä? Lapseni kyllä käy soittotunneilla mutta ei ole niistä niin innoissaan. Laulaa ok mutta ei aina ihan pääse korkealle. Onko niille musaluokille oikeesti vaikea päästä? Olen luullut että niissä oppisi asioita ja laulamista eikä vaatimustaso olisi kovin korkea.
Kokemuksia?
Kommentit (68)
Mun lapsi oppi soittamaan kitaraa netin opastuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikkiluokka ei selvästikään ole oikea paikka lapsellesi.
Soittotunteja kannattaa silti toki jatkaa niin kauan kuin lapsi itse haluaa niillä käydä. Soittotaidosta on aina iloa, ja tunneilla se musikaalisuuskin kehittyy nykytasostaan.
Ei tarkoita hevon kukkuakaan. Itse tulin musikaaliseksi vasta lukioiässä hyvällä menestyksellä. Lapsena en tajunnut enkä olisi ilman kunnon perehdyttämistä edes oppinut mitään "musikaalista". Lapset on lapsia ja erot lapsuusiässä voivat olla mittavat, mutta ne tasoittuvat kyllä myöhemmin.
Hei stop nyt hetkeksi. Jos lapsesi "ei ole niin innoissaan", ihan ensin sinun pitäisi keskustella hänen kanssaan siitä, kiinnostaako musiikki ylipäänsä. Jos kiinnostaa, keskustele niistä soittotunneista ja ylipäänsä opetuksesta, jota hän on saanut. Jos niissä on jotain häikkää, kannattaa puuttua siihen, etsiä parempia vaihtoehtoja.
Valaise nyt vielä, miksi sinne musaluokalle siis pitää päästä? Koska sinä haluat vai koska hän haluaa?
Ihmisillä on kummallinen luulo siitä, että osaavat laulaa hyvin. Itse käyn laulutunneilla ryhmässä, jossa jokainen laulaa opettajan säestyksellä vuorotellen. Luulisi, että edes nämä useita vuosia laulua harrastaneet osaisivat laulaa puhtaasti, mutta suurin osa laulaa enimmäkseen nuotin vierestä ja sitä on aivan kamalaa kuunnella. Itse olen harrastanut yksinlaulua jo lähes parikymmentä vuotta ja opettajilta saamani palautteen mukaan laulan enimmäkseen puhtaasti nuotilleen. Toki joskus laulujen vaikeissa kohdissa tulee pieniä virheitä minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei varmaan ole musikaalinen. Se ei estä musiikin harrastusta eikä edes tietyissä genreissä ammattilaisuutta. Musikaalisuus kun kehittyy, mutta jos korvasta puuttuu karvat, niin ei kuule kaikkia ääniä oikein.
Musikaalisuuden huomaa jo, kun lapsi oppii puhumaan ja laulamaan. Epämusikaalinen on epämusikaalinen, musikaalinen on musikaalinen. Se on niin yksinkertaista. On sanonta, että mieluummin vaikka *** kuin epämusikaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musikaalisuuden huomaa jo, kun lapsi oppii puhumaan ja laulamaan. Epämusikaalinen on epämusikaalinen, musikaalinen on musikaalinen. Se on niin yksinkertaista. On sanonta, että mieluummin vaikka *** kuin epämusikaalinen.
Allekirjoittaisin tämän muuten, mutta minulle on tullut vastaan yksi tapaus, jossa lapsi oli pitkään ihan järkyttävän huono soittamaan, ei mitään rytmitajua ja muutenkin pihalla. Ja sitten jotain vain tapahtui. Yhtäkkiä tuli täsmällistä, puhdasta settiä. Täydellinen yhtyesoittaja. Mitä ihmettä. En tiedä. Tunsin kyseisen lapsen äidin ja, anteeksi, joskus epäilen, että kodissa oli sen verran low-IQ-meininki, että ehkä tämä on jotenkin hidastanut lapsen kehitystä. Kuulin lasta joskus about 10-vuotiaana ja sitten myöhemmin about 18-vuotiaana, enkä ensin tunnistanut samaksi ihmiseksi soiton perusteella. Ihan uskomatonta.
Jengi on kyllä todella pihalla. Rytmitajun oppii, sävelkorvan oppii, soittamaan oppii. Mutta vain jos sitä itse todella haluaa ja jaksaa nähdä vaivan. Ainoa mikä todella sen määrittää on oma intohimon määrä asiaan, että asiasta todella nauttii oikeista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Musikaalisuus" on sama kuin muidenkin taiteiden kanssa, että on kauneudentajua ja intohimoa siihen. Loppu tulee treenatessa.
Vierailija kirjoitti:
Jengi on kyllä todella pihalla. Rytmitajun oppii, sävelkorvan oppii, soittamaan oppii. Mutta vain jos sitä itse todella haluaa ja jaksaa nähdä vaivan. Ainoa mikä todella sen määrittää on oma intohimon määrä asiaan, että asiasta todella nauttii oikeista syistä.
Mulle väitettiin piireissä aina, että rytmitaju on opittavissa, sävelkorva ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jengi on kyllä todella pihalla. Rytmitajun oppii, sävelkorvan oppii, soittamaan oppii. Mutta vain jos sitä itse todella haluaa ja jaksaa nähdä vaivan. Ainoa mikä todella sen määrittää on oma intohimon määrä asiaan, että asiasta todella nauttii oikeista syistä.
Mulle väitettiin piireissä aina, että rytmitaju on opittavissa, sävelkorva ei.
Kumpaakin voi kehittää. Koko "musikaalisuus" on vain elitististen hienohelmojen kehittämä myytti, jolla yrittävät tehdä hajurakoa muihin ihmisiin niin kuin ihmiset aina pyrkivät tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarkoita hevon kukkuakaan. Itse tulin musikaaliseksi vasta lukioiässä hyvällä menestyksellä. Lapsena en tajunnut enkä olisi ilman kunnon perehdyttämistä edes oppinut mitään "musikaalista". Lapset on lapsia ja erot lapsuusiässä voivat olla mittavat, mutta ne tasoittuvat kyllä myöhemmin.
Miinustajilta olisi kiva kuulla perusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virtuoosiksikin kehittyy jos riittää asiaan intohimoa ja satsaa siihen aikaansa vaikkei olisi lapsena alkanut harrastamaan. Aikuisella on rutkasti enemmän työkaluja alkaa nopeammin, syvällisemmin, tehokkaammin oppimaan asioita ylipäänsä.
t. Myytinmurtaja
Karman testissä tulee ensin rytmi ja sen jälkeen perään toinen ja tehtävänä on tunnistaa onko ensimmäinen ja toinen rytmi sama vai onko toinen rytmi eri. Tätä varten ei tarvitse osata soittaa tai laulaa ollenkaan mutta jos ei rytmitaju ole kunnossa ei osaa soittaa eikä laulaa nuoteista. Improvisoida voi kuka tahansa. Mutta kaikki nyt ei vaan ole hyviä ja musiikkiluokalla on aina myös niitä jotka eivät ole musiikillisesti lahjakkaita mutta parhaita huonoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jengi on kyllä todella pihalla. Rytmitajun oppii, sävelkorvan oppii, soittamaan oppii. Mutta vain jos sitä itse todella haluaa ja jaksaa nähdä vaivan. Ainoa mikä todella sen määrittää on oma intohimon määrä asiaan, että asiasta todella nauttii oikeista syistä.
Mulle väitettiin piireissä aina, että rytmitaju on opittavissa, sävelkorva ei.
Kumpaakin voi kehittää. Koko "musikaalisuus" on vain elitististen hienohelmojen kehittämä myytti, jolla yrittävät tehdä hajurakoa muihin ihmisiin niin kuin ihmiset aina pyrkivät tekemään.
Pahoittelen, mutta tämä menee liikaa fantasian puolelle. Maailmanluokan tai edes kansallisen tason muusikkoa ei tule kenestä tahansa, vaikka väittäisit mitä. Musiikista voi nauttia toki ilman, että on itsellä kyky tuottaa sellaista musaa, että sitä kukaan haluaa kuulla, mutta tuo elitistisyysväite vain on turhaa narinaa siitä, ettei tasan käy lahjat. Ne ei käy, mutta mitäs sitten.
16 jatkaa. Laulaessa ei riitä että osuu nuotilleen vaan myös rytmin pitää mennä kohdalleen sekä laulutekniikan olla jo lapsella sellainen että ei huuda eikä henkäile. Pitää osata muodostaa ääni oikein. Ja se on muuten kumma miten moni musiikkiluokkalainen vielä yläasteellakin on sopiva lähinnä lastenlauluihin.
On olemassa paljon hyviä soittajia, jotka eivät kuitenkaan osaa säveltää. Ja paljon hyviä säveltäjiä, jotka eivät osaa erityisemmin soittaa. Ja kaikkea tältä väliltä, eriasteisilla tyylitajuilla varustettuja. Ei muusikoita ja "musikaalisuutta" ole minkään yhden kaavan mukaan.
Sitä sanotaan, että apinakin oppii soittamaan kunhan tarpeeksi harjoittelee, mutta se luova intohimo on jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
16 jatkaa. Laulaessa ei riitä että osuu nuotilleen vaan myös rytmin pitää mennä kohdalleen sekä laulutekniikan olla jo lapsella sellainen että ei huuda eikä henkäile. Pitää osata muodostaa ääni oikein. Ja se on muuten kumma miten moni musiikkiluokkalainen vielä yläasteellakin on sopiva lähinnä lastenlauluihin.
Harvalla ihmisellä on ylipäänsä edes intohimoa ja esteettisyyden nälkää olla hyvä laulaja, vaikka kuin olisi "sävelkorvaa" tai "rytmitajua".
Sama asia kuin kaikkien taiteiden kanssa, intohimo asiaan tekee sen valovuosien eron yksilöiden välillä.
Oletko itsekään niin musikaalinen, että voit arvioida lapsesi laulavan hyvin ja pysyvän nuotissa?