Ensinnäkin, miten päästä eroon..
..syyllisyyden tunteista? Ex-mieheni on näppärästä saanut mut tuntemaan järkyttävää syyllisyyttä "lapsemme elämän pilaamisesta". Kyse on siis siitä, että mies petti (ei vaan kerran vaan useita kertoja, joita annoin anteeksi, paitsi en tätä vikaa kertaa joka oli kuukausien pituinen suhde). Liitto oli muutenkin sairas, oli lähellä etten eron jälkeen hakenut lähestymiskieltoa miehelle tämän kiusattua ja sekoiltua niin pahasti.Mies tekee kaikkensa saadakseen mut takaisin, eikä usko puhetta kun sanon etten aio ottaa häntä takaisin. Syyllistää nyt todella rankasti siitä että olisin voinut pelastaa liittomme jos RAKASTAISIN lastamme, ja haluaisin hänen parastaan, joka olisi ehjä perhe. Että antaisin miehen osoittaa että hän on muuttunut "eikä enää petä tai hakkaa". No, mulle vaan ei enää riitä se ettei petetä tai hakata. Pitäisi olla hiukan muutakin. Rakkaus mieheen on kuollut hänen käsittämättömän törkeän käytöksen jälkeen.
Vaikka järki sanoo että ei pitäisi välittää, että en ole lapselta perhettä vienyt, en voi sille mitään että tunnen järkyttävää syyllisyyttä siitä etten vaan sinnittele miehen huoratessa ympäriinsä ja kiusatessaan mut hengiltä. :(
Kommentit (5)
Mies on narsistinen joka kuvitteli voivansa pitää sut kotona vaikka tekisi mitä tahansa itse. Nyt ajatus siitä että sulla saattaisi jossain vaiheessa olla uusi mies on kiduttava tuon ex:n mielestä. Varaudu siihen että vaikka nyt rauhoittuisikin niin kun alotat uuden suhteen tulee taas lokaa niskaan.. Sovi pilkun tarkasti elatusmaksut ja tapaamiset lastenvalvojalla. Muuten saat niistäkin vaikeuksia. Mulla on samanlaisia kokemuksia ex:n kanssa.
Mä olen avioerolapsi ja sillon kun oltiin vähän aikaa asuttu äidin kanssa kahdestaan olin todennut äidille että äiti kun sä oot muuttunut niin paljon, sä et enää huuda... Tämä mun mielestä kertoo aika hyvin sen että onko lapsella hyvä olla suhteessa jossa riidellään ja huudetaan vai elää äidin kanssa ja tavata iskää erikseen.
Kiitos vastauksista.
Ihana exäni on selittänyt lapselle kuinka HÄN haluaisi palata yhteen ja asua mun ja lapsen kanssa "mutta äiti ei enää halua.." Kaataa mun niskaani kaiken ja nyt tietysti lapsi kiukuttelee mulle. Tekisi mieli räväyttää lapselle suoraan miten asia on, mutten aio ikinä vajota niin alas. Miten ihmeessä kertoa lapselle että tämä ei ole näin yksinkertaista, että äiti vaan ottaisi iskän takaisin.. Kun lapsi nyt todella alkaa syyttää minua tästä. Ikää lapsella 4-vuotta.
AP
Älä mene mukaan niihin syytöksiin. Älä väittele, älä vastaa provosoiviin txt viesteihin. Säilytä varmuuden vuoksi silti. Ihan oikean päätöksen olet tehnyt. kirjoittaja 3:n kanssa samaa mieltä.
Sanot eksälle,ettei lapselle saa tuollaisia asioita puhua. Lapselle kertoisin että "äiti ei rakasta isää, joten äiti ei halua asua isän kanssa. Muttä äiti rakastaa sinua ja isä rakastaa sinua." Tärkeää on kertoa lapselle ettei ole hänen syynsä että olette eronneet ja että se on aikuisten asia rakastaako toista vanhempaa, mutta lapsi on rakas molemmille. Vähän sekava tämä sepustus, toivottavasti saat kiinni ajatuksistani.
Niin...mitä se kertoo miehestä jos hakkaa ja pettää ja sitten syyllistää SINUA perheen hajottamisesta!
Hyvä että rakkaus on kuollut eli et enää haaveille miehen muuttumisesta vaan pystyt ajattelemaan järkevästi...ainakin suurimman osan aikaa.
Eli nyt lakkaat vain syyllistämästä itseäsi koska oikeasti tiedät kuka se syyllinen ja kaiken pahan alku on...miehesi.
Älä anna hänen enää manipuloida itseäsi. Voimia!