AHDISTAA onko ketään uskovaa?

Tutkimattomat ovat Herran tiet. 

En tiedä olenko tarkoittamasi uskovainen, mutta olen näitäkin asioita joskus pohtinut. Mitäs jos Jumala vaikkapa estäisikin jonkin tuollaisen teon ja kuollut kehittyisikin aikuisena tappajaksi, joka tappaa vaikka nyt 20 ihmistä? Itkisimmekö sitten, että miksi tämän annetaan tapahtua ja miksi tappaja ei voinut kuolla jo lapsena? Vaikka miten noita asioita kääntelee, jokaisessa mallissa jotain pahaa tapahtuu aina. Niin se maailma makaa. 

Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, jota voi käyttää hyvään tai pahaan. Raamattu on annettu ihmiselle ohjekirjaksi hyvää elämää varten, mutta Jumala ei pakota ketään noudattamaan sitä. Jokaisen pitää itse suostua Jumalan tahtoon. Mutta ihmiset tekevät pahaa ja maailmassa tapahtuu ihmisestä riippumattomia pahoja asioita, kuten sairastumisia ja luonnonkatastrofeja. Ehkä ihmisen on hyvä muistaa, että maailma ei itsessään ole hyvä eikä ihminen voi hallita maailmaa tai edes omaa elämäänsä. Kuoleman jälkeen osa joutuu kadotukseen eli ikuiseen eroon Jumalasta. Osa elää ikuisesti Jumalan rakkaudessa kipua tuntematta. 

Kiitos vastauksistanne, auttoin kyllä ! Mutta jotenkin sitä en vaa ymmärrä, että miten pienet lapset sitten joutuvat kärsimään kauheita asioita ja hirveätä fyysistä ja henkistä tuskaa aikuisten valinnoista. Esim baby brianna, hänellä ei ollut koskaan mahdollisuutta minkäänlaiseen hyvään elämään eikä voinut itseään puolustaa tai mitään.. :,( Tuntuu niin epäreilulta ja julmalta. :,( Ihan järkyttävän paha olla tuli. Mutta oikeassa olette, vapaatahto meillä on :(( Jotenkin sitä vaan ajattelee juuri noissa lapsiin kohdistuvissa kauheuksissa, että miten Jumala voi sallia sellaista tapahtuvan. Totta, että kyllä jokainen saa tuomionsa viimeisenä päivänä eikä kadotusta pahempaa olekaan. Ja nämä rakkaat lapset ovat 100% varmasti Jumalan luona <3. :(

Minäkin uskon, että kärsivät lapset ovat jo Herran luona. Haluan uskoa, että Herra on vienyt lapset jo ennen näitä kauheuksia, ajatuksissa muualle, ottanut omakseen. Eikä missään ole ihanampaa kuin Jeesuksen luona. Näin haluan uskoa, koska en todellakaan ymmärrä tuollaisten murhaajien maailmankuvaa enkä voi käsittää miten siinä tilanteessa pieni lapsi voi muuten selviytyä sen hetken. 

Itse ajattelen niin, että pitää tuntuakin pahalta ja epäoikeudenmukaiselta, koska maailma ei ole oikeudenmukainen. On oikeasti ihmisiä, joista ei tunnu pahalta ja epäoikeudenmukaiselta raiskata tai tappaa lapsia. Jumala voi lähestyä ihmistä Raamatun avulla ja omantunnon kautta, mutta hän ei pakota ketään mihinkään. 

Tietysti Jumala voisi tehdä ihmeteon ja pakottaa joltain tappajalta aseen pois kädestä, mutta ehkä me ei tarvita ihmetekoja. Pitäisi vain saada ihmiset elämään oikein ja tuntemaan myötätuntoa toisia kohtaan. Tavallaan olisi kivaa elää täydellisissä maailmassa tai ainakin lakata seuraamasta ikäviä uutisia. Toisaalta on tärkeää kohdata ikävät asiat, jotta niitä voi muttaa. Ahdistus ja paha olo on tavallaan normaali ja hyväkin asia. Pahan vallassa olevia ei toisten kärsimys liikuta.

(nro 3)

Nämä pahat teot tulisi saada ihmisten ymmärtämään rakkauden merkityksen. Se joka toimii aivan käsittämättömällä tavalla ei ole saanut rakkautta osakseen. Hän voi pahoin ja toimii sen mukaisesti.

On olemassa sellainen kirja "Rakkaus on elämä itse"

Jopa niillä pahantekijöilläkin on omat suojelusenkelinsä. Tosiaan tutkimattomat ovat Herran tiet mutta kaikella, ihan kaikella on merkityksensä.

Useimmin ihminen tajuaa sen vasta kuolemansa jälkeen. Sielu on kuolematon ja Jumala on suurin Rakkaus. Voimia sinulle

Kysymyksesi on elämän suuria kysymyksiä.
Kärsimyksen ongelmaan ei voi kukaan vastata tyhjentävästi. Mutta kärsimyksen kuuluukin ahdistaa, siis se reaktio että ahdistut on vain tietenkin sinänsä hyvä merkki: sinun oikeuskäsityksesi (ainakin tässä asiassa on terve)

Mielestäni ainoa keino kestää kärsimystä on uskoa, että hyvä sittenkin isossa mittakaavassa on se 'viimeinen sana'. Viimeinen sana ei ole Ei vaan Kyllä, elämän kyllä.  Yksittäisessä asiassa voimme vain yrittää vaikuttaa siihen mihin voimme vaikuttaa: kuten vaikkapa kuntapolitiikkaan, että lastensuojeluun riittää tarpeeksi resursseja ja esim lähipiirissämme puuttua asiaan jos näemme väkivaltaa tai lapseen kohdistuvaa pahaa, puuttua silloinkin kun se pelottaa.

Pahuus ei maailmasta lopu. Mutta tärkeämpää on keskittyä hyvän viljelemiseen. Hyvä kasvaa, kun sitä ruokkii. Kun ei voi konkreettisesti auttaa, voi ahdistuksensa ja esirukouksensa aina tuoda Jumalalle. Kuitenkin joka päivä myös oikeasti ihmiset auttavat ja tukevat toisiansa. Tämmöiseen yksittäiseen tarinaan on aina hyvin pitkät juuret myös tekijän lapsuuteen yms. Olisiko jossain vaiheessa pahan kierre voitu katkaista ja jos niin miten tämä konkretisoidaan tulevaisuudessa, että vältetään tämmöiset, se on se mihin kannattaa suunnata voimavaransa.