Lue keskustelun säännöt.
Oonko mä tulossa hulluksi?
06.03.2013 |
Oon ollut tänään kuin joku raivopää. Oon huutanut pienelle lapselleni (1,5-vuotta), työntänyt hänen kätensä kovakouraisesti pois sadevesirännin alta (joi vettä) ja antanut lapse luiskahtaa sylistäni lattialle, kun hän temppuili pukiessa (istuin lattialla, mutta silti, onneksi ei sattunut). Lisäksi rikoin kupin heittämällä sen täysiä lattialle.
Normaalisti huudan lapselleni todella vähän, jos ollenkaan. Hän on oikeasti elämäni rakkain ja merkityksellisin olento ja yleensä yritän hoitaa häntä niin hyvin kuin vain osaan.
Taustalla on parisuhteen on parisuhteen ongelmat. Tai oikeastaan se, että meillä miehen kanssa ei ole mitään parisuhdetta. Mies on ihan kunnon mies, mutta tunnepuolella niin saatana ameebamainen, että mulla on mennyt maku koko hommaan. Koskaan (ihan oikeasti koskaan) en saa mieheltä mitään hyvää palautetta tai kiitosta. En koe, että voisin puhua miehelleni mistään tuntemuksistani. Nytkin vain raivoan sisäänpäin tätä kauheaa tunnetta. Mulla ei ole motivaatiota parantaa parisuhdetta, tiedän kyllä, miten voisin tehdä osani, mutta mulla ei ole siihen halua. Toisaalta en tiedä, miten jaksaisin lapsiarkea yksin.
Ihan kauhea tunne, toisaalta olen helvetin väsynyt ja toisaalta sisällä kuohuu tämä järkyttävä raivo.
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 22:00"]
Jos sä tulet tänne nillittelemään asiasta, joka on ollut ennustettavissa äijän käytöksestä jo ennen kakaroiden vääntämistä, ni turha itkeä jälkeen päin. Ite olet miehes luonteenpiirteineen valinnut ja lapsen/ lapset päättänyt tehdä. Vittu eroa tai kestä.
[/quote]
Samaa mieltä.
Mutta ymmärrän myös, että Ap:llä on aika rankkaa juuri nyt. Tsemppiä, ap! Tuo on vain vaihe joka menee kyllä ohi. Koeta nyt kuitenkin löytää siitä miehestä edes jotain hyvää. Saisitteko lapsen hoitoon, että voisitte viettää aikaa kahdestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheen vihainen ihminen. Ei ihmekään että mies viihtyy töissä
Oho. Joku uskaltaa sanoa ääneen sen miltä musta tuntuu. Tai on tuntunut jo puolisen vuotta. Tosin nyt on ollu ihan hyvät pari viikkoa ettei raivo oo päässy irralleen... Mä puran tuntojani päiväkirjaan, se vois auttaa suakin ap :) Jollei siis toiselle ihmiselle juttelu tunnu auttavan. Mustaki tuntuu et kuulostan toisen korvaan vaan valittavalta ämmältä, ettei ketään toista oikeasti kiinnosta. Et sillai. Et oo yksin.
tuota mielestäni et ole hullu, mutta ahdistunut ja yli stressaantunut. ymmärrän että parisuhde asiat ahdistavat sinua ja syytäkin. tiedän että et halua lapsillesi mitään pahaa, et kuitenkaan hallitse tilanteita ja ne ovat sinulle ylivoimaisia koska olet henkisesti väsynyt. nyt olisi tärkeää että lapset säästyisivät teidän vanhempien tilanteelta, koska he saattavat menettää perustuvallisuuden tunteen ja se on hyvin ahditavaa lapselle joka on täysin riippuvainen vanhemmistaan. sinun olisi hyvä saada vähän aikaa itsellesi, voisiko mahdollisesti isovanhemmat tai sisarukset tai ystävät ottaa lapsiasi muutaman kerran hoitoon jotta pääsisit vähän vaikka olus yksin tai ystävän kanssa juttelemaan. olisi myös tärkeää että varaisit ajan terapiaan tai pariterapiaan jotta voisit purkaa tuota lastiasi, voin sanoa kokemuksesta että se auttaa, ja onhan teidän löydettävä jonkinlainen ratkaisu nykyiseen tilanteeseen. myös riittävä uni ja liikunta auttavat sekä hyvin syönti. toivotan sinulle jaksamista ja kaikkea hyvää.
Tuo taitaa olla ihan "normaali" vaihe jossain 1,5-vuotiaan lapsen äidin kehityksessä.. muistan itse, ettei paljon kiinnostanut mikään ja lapsi tuntui rasittavan ihan kohtuuttomasti varsinkin kun väsytti ja mies oli just tuommoinen kuin ap:lla tai ainakin paljon samanmoinen.
Luulen ihan kotiterapiaa harrastelleena että kun raskauden ja synnytyksen sekä imetyksen hirmuiset hormoonimyrskyt alkaa olla ohi ja kroppa alkaa tasailemaan itseään taas entiselleen, tulee sellainen tyhjä vaihe ja uupumus joka käy myös pään tasapainolle.
Ei kai lohduta se, että tuo aikanaan menee ohi ja saat entiset voimasi takaisin, mutta toivon että et anna periksi ihan vielä ja koitat jostain löytää ylimääräistä kärsivällisyyttä sitä pientä muksuasi kohtaan. Kaikkien yleispätevä ohje mennä terapeutille on kyllä hyvä, mutta ei ne terapeutit paranna vaan ihmisen täytyy itse siihen kyetä kuitenkin lopulta. Äläkä missään nimessä mene nappailemaan mitään vaaleanpunaisia pillereitä, niistä sitä vasta hoitoonkypsäksi tulee. Koeta levätä jos voit vaan mahdollisimman paljon. Tsemppiä ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko ap nukkunut miten viime aikoina?
Et ole hullu. Taitaa olla vaan liikaa tunteita, joita et ole päässyt purkamaan oikeaan kohteeseensa.menkää pariterapiaan ettei lapsi kärsi enempää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan käyty perheneuvolassa kerran juttelemassa. Mulla ei oo mitään motivaatiota selvitellä mitään asioita ja mies ei tietenkään osaa puhua mitään. Mun pitää nyt mennä.
Ap
Oot oikeasti hirveä ihminen, jos purat oman suuttumuksesi pieneen lapseen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 19:03"]
Oot oikeasti hirveä ihminen, jos purat oman suuttumuksesi pieneen lapseen :(
[/quote]
Haista sinä vittu, näin suoraan sanottuna.
Ap
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 18:59"]
Et ole hullu. Taitaa olla vaan liikaa tunteita, joita et ole päässyt purkamaan oikeaan kohteeseensa.menkää pariterapiaan ettei lapsi kärsi enempää...
[/quote]
no hakkaa sinä siellä pientä taaperoa sitten kun et malta asioitasi hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 21:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 18:59"]
Et ole hullu. Taitaa olla vaan liikaa tunteita, joita et ole päässyt purkamaan oikeaan kohteeseensa.menkää pariterapiaan ettei lapsi kärsi enempää...
[/quote]
no hakkaa sinä siellä pientä taaperoa sitten kun et malta asioitasi hoitaa.
[/quote]
Luuletko, että tuosta kommentistasi on minulle paljonkin apua? Vai mitä haluat sillä sanoa? Olisi kiva kuulla vähän pitempi selitys.
Enkä hakkaa taaperoani.
Ap
Olet ihminen, joka tarvitsee apua. Soita heti huomenna kriisiaika mt-polille tai kriisikeskukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole varaa olla missään kriisissä. Mies on yksityisyrittäjä, kuka lasta hoitaa, jos minä kriiseilen?
Ap
Lopulta ap joudut hakemaan apua, tilanne ei mene ohi ilman ammatti-ihmisiä. Sairaus ei katso ajankohtaa!
Mä oon käynyt siellä perheneuvolassa pari kertaa yksin ja kerran miehen kanssa, mutta kun alan puhua, musta kaikki tuntuu vain turhalta valittamiselta ja paisuttelulta ja puhe tyrehtyy.
Ap
Viddu kun kyllästyttää lukea näitä nillityksiä. Yhtään et etukäteen tiennyt, kun kakaran tollasen kanssa teit? Ihan yks kaks yllättäen siitä tuollainen tuli ja diipadaa. Mitäs teit.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2013 klo 21:27"]
Viddu kun kyllästyttää lukea näitä nillityksiä. Yhtään et etukäteen tiennyt, kun kakaran tollasen kanssa teit? Ihan yks kaks yllättäen siitä tuollainen tuli ja diipadaa. Mitäs teit.
[/quote]
Minkälaisen "tollasen" kanssa? Mies on isänä ihan hyvä, ja meillä oli iha ok parisuhde ennen lapsen syntymää, kun mulla oli enemmän enregiaa jotenkin kannatella tätä hommaa. Ei se silloin niin häirinnyt. Nyt, kun jonkinlaista tukea ja kykyä ottaa huomioon munkin tunteita tarvittaisiin enemmän, ja myös jonkinlaista osaamista keskustella vaikeuksista, niiden puute on paljon selkeämpi ongelma.
Jos sua kyllästyttää tällaiset avaukset, niin älä vittu lue niitä ja työnnä se kristallipallos (josta olet varmasti itse osannut ennakoida kaikki elämäsi vaikeudet) vaikka perseesees, älä tule nillittämään mulle. Ilman sun vähä-älyistä kommentointiaskin vituttaa, ymmärrätkö?
Ap
Jos sä tulet tänne nillittelemään asiasta, joka on ollut ennustettavissa äijän käytöksestä jo ennen kakaroiden vääntämistä, ni turha itkeä jälkeen päin. Ite olet miehes luonteenpiirteineen valinnut ja lapsen/ lapset päättänyt tehdä. Vittu eroa tai kestä.
ootkohan AP huomannut että sun ketju on vielä hengissä