Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa oikeasti, miehen kanssa täysin solmussa..
04.03.2013 |
Tiedän, että tein aikanaan elämäni virheen menemällä yhteen väärän miehen kanssa. Siis mukavan miehen, mutta sellaisen, jolla itsellään ei ollut mitään selviä tulevaiuudentavoitteita eikä ilmeisesti todellista halua sitoutumiseen ja vastuunkantoon. Tuntuu, että mies on kipuillut asian kanssa aina. Sanoo kyllä, että perhe on tärkeä, mutta aina pohjalla jotenkin näkee se sitoutumiskammo - miehen ahdistus. Aina niissä tilanteissa, kun miestä ja vastuunakantajaa eniten tarvittaisiin, mies ahdistuu. Hän valittaa minulle, kuinka on joutunut maksajan rooliin, kuinka vapaamatkustan hänen kustannuksellaan. No äitiyslomaan asti maksoimme vuokran puoliksi, äitiyslomien ja hoitovapaitten ajan mies on ollut pääasiallinen elättäjä mutta omat kulunit, lasten lääkäreitä jne. makselen minäkin. Olen tehnyt päävastuun lastenhoidossa ja ollut todella tiukilla ja väsynyt mm. valvomisista, mutta kun sanotaan että jätä vastuuta miehelle ja anna hänen hoitaa yksin tilanteita lasten kanssa niin hyvin menee. No, meillä mies raivostuu mulle jos jätän häntä pulaan lasten kanssa enkä kanna vastuuta, vaikk jätän miehen pukemaan kiukkuavaa pientä ja menen ulos edeltä isomman kanssa. Miten lukuisat kerrat minä sen kiukkuilijan puen! Saan huudot niskaan.
Monesti mies marmattaa, että mikä hovikuski hän meille on, aina hän joutuu kuskaamaan joka paikkaan (lääkäri, ruokakauppa jos menemme sinne kaikki yhdessä).
Sanoin miehelle tänään, että tuntuu kuin hän haluaisi vaan eroon kaikesta vastuusta. Kysyin, että onko mun tunteeni oikeassa. Mitä hän itse oikein haluaa? Vastaus taas "mä en halua yhtään mitään".
Mitä mun pitäisi tehdä? Ihan kuin ei oltaisi oikea perhe, kun on olo ettei isä ole halulla tähän sitoutunut. Vaikka sanomattakin selvää että rakastaa hirveästi lapsia, on heille hellä ja antaa aikaa ja hoitaa heitä. Onko vika mussa? Olenko mä liian vaativa? Mitä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (26)
Oletko ajatellut, että ehkä miestä ahdistaa, koska asiat, lastenhoito ym pitäisi tehdä sinun haluamallasi tavalla? Sinä ehkäpä jakelet pyyntöjä, käskyjä ja neuvoja ja mies yrittää toteuttaa ne.
Istukaa alas ja jakakaa selkeästi vastuualueenne. Ja jos miehen vastuulle tulee vaikkapa lasten kylvettäminen tms. Annat sitten hänen tehdä sen ihan omalla tavallaan, puuttumatta, neuvomatta ja vahtimatta. Jos miestäsi ahdistaa kauppareissut koko perhee voimalla, miksi sinne kauppaan pitää sitten mennä lasten kanssa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Saan asiani toimitettua niin paljon nopeammin, jos käyn yksin kaupassa ja mies on kotona lasten kanssa tai toisin päin.
Onko teillä kahdenkeskistä aika koskaan miehesi kanssa? Sekin voisi helpottaa miehesi kireyttä ja ahdistusta, jos pääsisittel säännöllisesti kahdestaan tuulettumaan, leffaan, syömään jne. Jospa hän näkee nyt elämänne jotenkin niin, että se on pelkkää perheen pyörittämistä ja 24/7 lasten kanssa olemista (paitsi hänen työnsä tietysti). Ehkäpä lapsiakin ja sitä perheruljanssia olisi helpompi kestää ja kivempi jaksaa, jos elämä ei olisi vain sitä.
Sopikaa myös selkeästi, että miehesi voi muuten nukkua aamulla pitkää jne, jos sinä saisit nukkua viikossa vaikkapa alkuun yhtenä aamuna pitkään. Sopikaa ihan konkreettisesti, että joka lauantai sinä nukut klo 10 asti. Sen jälkeen mies voi halutessaan vaikka ennä vielä nukkumaan hetkeksi, jos väsyttää. Näin mies tietää, että lauantaisin hän herää lasten kanssa. Sellainen mikä on sovittu ja ajoissa tiedossa on myös helpompi hyväksyä ja omaksua.
Puhukaa. Kerro miehellesi, että sinustakin tämä hulabaloo on ajoittain aika rankkaa ja uuvuttavaa, että ymmärrät häntä kyllä. Äläkä vain syyllistä miestäsi. Hänelle ahdistuksen tunteet ovat todellisuutta ja varmaan jokapäiväistä sellaista. Ei auta, jos haukut häntä väsyneeksi vastuunpakoilijaksi tms. Se ei ainakaan lisää hänen motivaatiotaan vastuunkantamiseen.
Toivottavasti et nalkuta miehellesi. Nalkuttamalla saat miehen vain astumaan itsestäsi poispäin kaksi askelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2013 klo 21:42"]
Meillä mies on sanonut monta kertaa, että vihaa minua, ja että hän lähtee lopullisesti, ja "no paska säkä tuli tehtyä" lasten hankinnasta. Todella hirveää miettiä noita puheita. Mihinkään parisuhdeterapiaan mies ei suostu lähtemään. On sanonut lepyttyään aina että no kyllä perhe on tärkein ja haluaa olla meidän kanssa. Mutta kuulemma vaadin liikoja. Mielestäni taas "vaadin" vaan olemaan sitoutunut tähän perheeseen ja kantamaan vastuunsa mm. lasten kasvatuksesta.
[/quote]
Jos tämä oli ap, en voi muuta sanoa kuin JSSAP.
[/quote]
Mitä JSSAP tarkoittaa?
[/quote]
Jätä Se Sika Ansaitset Parempaa
Niin, tämä on tosiaan vaikeaa. Mäkin sanoisin että jätä se, ja tuo yhden vaustaus empatiakeskenkasvuisesta todella kolahti. Toisaalta mies on myös hyvä isä lapsille ja minä olen nalkuttanut hirveästi.. että on niin vaikea tietää, missä mennään, kenen syytä jne. Se suututtaa, että miehen kanssa ei pysty keskustelemaan.
Niin, tämä on tosiaan vaikeaa. Mäkin sanoisin että jätä se, ja tuo yhden vaustaus empatiakeskenkasvuisesta todella kolahti. Toisaalta mies on myös hyvä isä lapsille ja minä olen nalkuttanut hirveästi.. että on niin vaikea tietää, missä mennään, kenen syytä jne. Se suututtaa, että miehen kanssa ei pysty keskustelemaan.
Dr Phil on antanut (kerrankin) hyvän neuvon; jos huomaat että jokin keino ei toimi, niin miksi yrittää sitten sitä samaa ja monta kertaa. Eli olet huomannut nalkutus/keskustelu ei toimi miehesi kanssa niin miksi yrittää jankata vaan edelleen. Pitää löytää joku uusi tapa. JA LOPETA NALKUTUS vaikka olisi aihetta.
Esim. meillä oli avioliiton alkuaikoinan ongelmia kotitöiden tekemisestä ja sorruin itsekin nalkutukseen. Mutta huomasin nopsaan että väärä keino ja eikä ainakaan motivoi tekemään yhtään enempää kotitöitä. Yksi aamu älysin sanoa, että tänään olisi hyvä imuroida ja pestä pyykit, kumman homman haluat tehdä niin minä teen sen toisen. Ok, mies valitsi pyykit (ja enkä nalkuta jos pikkarit on ripustettu väärinpäin). Sitten toinen juttu oli että opettelin ihan aktiivisesti kuuntelemaan miestä mitä hän yritti sanoa.
Miksi sinä et hanki itsellesi ajokorttia, niin miehen ei tarvitse olla teidän hovikuskina? Ja miksi teidän on käytävä kaupassa koko perhe yhdessä?
Kysy mieheltä, millä tavalla hän ratkaisee nämä ongelmat, kuten kiukkuavan lapsen pukemisen? Huomauta, että odotat kysymykseesi vastausta, ja jos se on miehen mielestä nalkutusta, niin se on hänen oma tulkintansa. Kerro, että lopetat nalkutuksen sillä sekunnilla, kun mies antaa asiallisen ja toimivan vastauksen.