Petetyt, oletko kostanut tai aiotko kostaa miehellesi?

Olimme nuoria ja tyhmiä ja kyllä kostin,jotta pääsin miehestä eroon.Huoraksi haukkuu vieläkin,vaikkei itse ole yhtään parempi.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:24"]

9 jätitkö miehesi heti pettämisen jälkeen vai päättyikö suhteenne myöhemmin?

[/quote]

Annoin pettämisen anteeksi monta kertaa, kun mies suunnilleen polvillaan rukoili ja anoi anteeksiantoa ja lupasi, ettei koskaan enää pettäisi. Lopulta en enää jaksanut antaa anteeksi ja yrittää ymmärtää. Jätin hänet heti, kun sain tietää yhdestä yksittäisestä pettämiskerrasta, mutta sitä ennen en ollut jättänyt häntä ties kuinka monesta aiemmasta. Eli kyllä ja ei.

Saatan pettää, jos tilaisuus tulee, mutta en hakemalla hae tilaisuutta. En juurikaan käy ulkona, joten tilaisuuksia on senkin takia harvoin. Aviomieheni on ainut seksikumppanini tähän asti. Luulin hänenkin arvostavan suhdettamme ja sitoutumistamme senkin takia. Pettäminen jännittäisi kovasti kokemattomuuteni takia, mutta ehkä alan kerätä kokemuksia nyt.

"Kostosi" on ymmärrettävä tuon historian jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:24"]

9 jätitkö miehesi heti pettämisen jälkeen vai päättyikö suhteenne myöhemmin?

[/quote]

Annoin pettämisen anteeksi monta kertaa, kun mies suunnilleen polvillaan rukoili ja anoi anteeksiantoa ja lupasi, ettei koskaan enää pettäisi. Lopulta en enää jaksanut antaa anteeksi ja yrittää ymmärtää. Jätin hänet heti, kun sain tietää yhdestä yksittäisestä pettämiskerrasta, mutta sitä ennen en ollut jättänyt häntä ties kuinka monesta aiemmasta. Eli kyllä ja ei.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:39"]

"Kostosi" on ymmärrettävä tuon historian jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:24"]

9 jätitkö miehesi heti pettämisen jälkeen vai päättyikö suhteenne myöhemmin?

[/quote]

Annoin pettämisen anteeksi monta kertaa, kun mies suunnilleen polvillaan rukoili ja anoi anteeksiantoa ja lupasi, ettei koskaan enää pettäisi. Lopulta en enää jaksanut antaa anteeksi ja yrittää ymmärtää. Jätin hänet heti, kun sain tietää yhdestä yksittäisestä pettämiskerrasta, mutta sitä ennen en ollut jättänyt häntä ties kuinka monesta aiemmasta. Eli kyllä ja ei.

[/quote]

[/quote]

Niin onkin, mutten todella hakenut kostoa. Surin eroa aikani ja aloin elää omaa elämääni, joka sitten johti tähän tilanteeseen, josta tiedän eksäni olevan erittäin pahoillaan, ehkä jopa vihainen (ja kateellinen?). Kieltämättä tunnen salaa pientä vahingoniloa (koska hän satutti minua niin pahasti), mutta kosto ei ole missään vaiheessa ollut minkään tekoni motiivi senkään jälkeen, kun jätin eksäni.

Eksäni tosin tekee yhä kaikkensa hankaloittaakseen elämääni, mutta pyrin pitämään yhdeydenpidon minimissä. Uskon, että jos yrittäisin kostaa eksälleni, en saisi siitä samaa tyydytyksen tunnetta kuin tästä vahinko-kostosta. Ehkä se on universumin tapa hyvittää entinen suhteeni, vaikka olenkin osasyyllinen sen kurjuuteen (annoin anteeksi, vaikka sisimmässäni tiesin, ettei mies muutu). Ja tiedän, että kaiken sen jälkeenkin en voisi elää itseni kanssa, jos olisin kostoksi pettänyt häntä.

Asian vierestä, mutta sitä sivuten, ajatelkaa asiaa tältä kannalta:

Jos petätte puolisoanne kostaaksenne hänen pettämisensä, teette sen ainoana motiivinanne puolisonne satuttaminen ja hänen loukkaamisensa.

Sen sijaan alkuperäinen pettäminen (joka tässä kostettaisiin) on saatettu tehdä "niinsanotusti" hyväksyttävämmästä syystä, vaikkei se luonnollisesti tekoa oikeutakaan. Esimerkiksi motiivina saattoi olla ajattelemattomuus, "tilaisuus tekee varkaan", humalatila, uteliaisuus, vaihtelunkaipuu, jne.

Minua on petetty. Mietin pitkään, että saisin tyydytystä siitä, että kostan pettämisen pettämällä. Silmä silmästä. Sitten tulin ajatelleeksi, että tekisin sen todella pelkästään siitä syystä, että haluan satuttaa puolisoani saman verran kuin hän satutti minua. Hän teki sen ajattelemattomuuttaan vailla itsetarkoitusta tehdä minut onnettomaksi, minä tekisin sen täysin tietoisesti ja tarkoituksella.

Tajusin, etten halua jatkaa parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka minua satutti niin paljon kuin hän, vaikka teko tapahtuikin vailla suunnitelmallisuutta ja ennen kaikkea vailla tarkoitusta satuttaa minua. Hän ei vain tullut ajatelleeksi sitä sillä hetkellä. Sellaisen teon voin antaa anteeksi (mutten unohtaa, ja siksi tulikin ero), mutta sen sijaan tarkoituksellista oman kumppanin, puolison, satuttamista kostomielessä en voisi antaa anteeksi. Siis jos "mokaisin" (vaikka inhoankin sitä, että pettäminen muka voidaan kuitata sanomalla anteeks, mä mokasin), pidän sitä vähemmän pahana kuin sitä, että kostaisin puolisoni mokaamisen tekemällä hänelle sen saman asian, mikä minua loukkasi niin syvästi, tarkoituksella ja satuttamismielellä.

Mihin asti teidän rakkautenne venyy? Entä itsekunnioituksenne? Haluatteko alentua pettäjän tasolle ja vetää homman kymmenen kertaa överimmäksi vai haluatteko kävellä tilanteesta pois leuka pystyssä, puolisonne kunnioitusta ja arvostusta yhä nauttien? Haluatteko tehdä saman "mokan" kuin puolisonne, vai haluatteko pitäytyä puhtaana ja turmeltumattomana ja näin ollen pysyä merkittävästi puolisoanne ylemmällä tasolla?

Kuten tuossa jo yhden kokemus kertoikin, oman elämän jatkaminen ja onnellisuuden löytäminen toisi minustakin suuremman onnentunteen kuin pettämiskosto, koska minun mielestäni se olisi puhtaampaa, terveempää ja kunnioitettavampaa. Paradoksaalista on, että se myös todennäköisesti satuttaisi pettäjäpuolisoa paljon enemmän kuin pettämiskosto.