Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oliko vanhempasi ALKOHOLISTI?

Vierailija
03.03.2013 |

Haluaisin kuulla kommentteja nyt jo aikuisilta joilla lapsuudessa jompikumpi vanhemmista oli alkoholisti tai suurkuluttaja. Miten asia on vaikuttanut sinuun? Toivoitko lapsena, että vanhempasi olisivat eronneet? Jos erosivat miten koit sen?

Itse pähkäilen nyt suurien ratkaisujen edessä ja olisin todella kiitollinen vastauksista.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mulla oli sellaiset alkoholistit, että joivat "vain" pe, mutta niin paljon, että aina tuli ihan sairaita riitoja. Naapurit joutuivat puuttumaan niihin. Muina päivinä eivät juoneet. Eivät kuitenkaan eronneet.... Vihaan alkoholia ja sitä juovia!!!!

Vierailija
2/9 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun vanhemmat erosivat ja vähän isompana tajusin, että se on ehkä parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut... Isä oli hyvin pitkään työelämässä siihen nähden kuin paljon se sitä viinaa kiskoi. Pääsääntöisesti kännissä, ellei ollut töissä. Tai oli se kännissä töissäkin...  (Ihmeen kauan ne sitä katteli...) 

 

Isä oli kännipäissään  väkivaltainen. Mua kohtaan ei,  mutta naisystäviään paiskoi kyllä päin seiniä. Ja mä olen sitä myös vierestä katsellut...  Se oli patologinen valehtelija tai ainakin sen kalavaleet oli ihan hiton isoja ja tuntui itsekin uskovan niihin. Vuosien varrella oli isojakin ongelmia, kun faija ei vaan tajunnut, että sen omilla valinnoilla voi olla joskus kauaskantoisia seurauksia. 10-vuotiaana lopetin itse säännölliset isäviikonloput (ja faija tietty syytti äitiä...) En vaan halunnut enää mennä. Kaikki viikonloputhan mäkin vietin käytännössä baarissa...

 

Omia lapsia en vienyt parin ekan kerran jälkeen enää isän luo. Mä ilmoitin, että tullaan sit kylään kun oot selvinpäin. Ei ollut, ei viimeiseen kymmeneen vuotten sen vertaa. Ei sitten. Isä kuoli pari vuotta sitten 55-vuotiaana. Ei tullut yllärinä.... Itkin hautajaisissa (oli se silti mun isäni...), mutta sen jälkeen ei oikein tuntunut mitään ihmeellistä. En tiedä. En vaan osannut surra. Se oli nähtävissä jo kauan, ettei tuo tuosta ainakaan parempaan päin oo menossa, ellei lopeta juomista (mitä teki viimeiset 7 vuotta täyspäiväisesti, kun sai viimein potkut töistä - viinanjuonnin ja katkosta kieltäytymisen takia...)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikutti lapsuudessa monenlaisina pettymyksinä ja ilmeisesti myös pelkoina. Pankkitilini tyhjennettiin juomiseen ja edelleenkin ahdistun, jos kuulen kruunukorkin aukeavan tai jos lähelleni tulee kaljalta/viinalta haiseva ihminen. Vanhempani erosivat kun olin melko pieni, mutta jonkinlaista vahinkoa ehti tapahtua varhaislapsuudessa ja isompana koin ihan riittämiin erilaisia pettymyksiä, esim. isänpäivänä isä ei ollutkaan kotona, kuten oli luvannut, ja kortit jäivät viemättä. Olen TODELLA iloinen siitä, etten joutunut viettämään alkoholistivanhemman seurassa arkeani yhtään enempää kuin oli pakko.

Vierailija
4/9 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kasvanut alkoholistiperheessä. Annan yhden neuvon ap: Jos miehesi/vaimosi on alkoholisti (eikä suostu hoitoon tms) niin eroa! Lapset oikeasti kärsivät, vaikka alkoholi ei toisikaan väkivaltaa mukanaan.


Kun näin vanhempana katson taaksepäin lapsuuteeni, niin huomaan että alkoholi liittyy lähestulkoon kaikkeen mitä muistan. En ole katkera, säälin vanhempiani (molemmat eivät ole alkoholisteja). Lapsuuteni vaikuttaa myös kaikkiin tuleviinkin ihmissuhteisiini.

Tee lastesi puolesta oikea ratkaisu ja lähde.

Vierailija
5/9 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni oli hyvä koti ja hyvät vanhemmat, ei alkoholin käyttöä. Mutta muutamalla ystävälläni oli perheessä isä tai äiti, jotka joivat liikaa. Aika turvatonta oli meno, jälkensä on asia jättänyt heihin. Naapureissa tiedettiin ja lapset häpesivät vaiikkei se heidän syynsä ollut. Yhdestä tuli sitten itsestä väkivaltainen juoppo, yhdestä tytöstä narkomaani, kuolikin jo..eikä muillakaan ole kovin hyvin mennyt. Niin surkeeta mitä vanhemmat tekevät lapsilleen kun viina vie.

Kyllä se jälkensä jättää pieneenkin lapseen jos äiti tai isä tai molemmat käyttävät reippaasti, itse en katsoisi liikaa juovaa puolisoa, eikä onneksi tarvitse.

Vierailija
6/9 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni oli. Tai on varmaan vieläkin, en tiedä. Vanhempani erosivat, kun olin n. neljä vuotias, joten en muista ydinperhe aikaa ollenkaan. Isäni joi ja hänellä oli toisia naisia. hän muutti meiltä heti toisen naisen luokse. kävimme isän luona jokatoinen vkl ja usein se oli tosi kivaa. Isän naisystävä oli tosi kiva ja hänellä oli minua vuotta vanhempi tytär, olimme tosi läheisiä. 

ikävä puoli oli se, että välillä isä ja naisystävänsä ryyppäsivät. Se oli kausittaista, mutta aiheutti aina riitoja. Tämä aiheutti väkivaltaa, isä hakkasi naisystävän monta kertaa pahasti. Joskus naisystävä soitti äitini hakemaan meidät veljeni kanssa pois heidän riidan keskeltä. Poliisikin kävi joskus. Olivat kuitenkin yhdessä vuosikausia. Lopulta kyllä erosivat.

kun olin vanhempi, välini isäön oli ihan hyvät. Tapailimme usein ja isä auttoi raha-asioissa ja lainaili autoaan ym. Minä hoidin hänen koiraansa, kun hän oli matkoilla jne. Juomakausista en tiennyt, mutta välillä hän soitti humalassa. Ei usein, mutta se oli silti kiusallista. Yleinen valituksen aihe oli ero äidistäni aikanaan. Se oli sellaista humalaisen itsesääliä. Ärsyttävää.

isä oli mun mielest kyllä vähän päästään pipi. Tosi arvaamaton tyyppi. Lopulta hän pisti välit poikki minuun, kun aloin itse pärjäämään elämässä. Siis tienaamaan niin hyvin, etten sillä saralla tarvinnut enää hänen apuaan. Se oli omituista. Hän ei ollut edes kiinnostunut omasta lapsenlapsestaan, vaikka ilmoitin selkaisen olevan tulossa. Häihinikään ei tullut, mutta lähetti kyllä häälahjan, rahaa. Ei kuitankaan halunnut olla kanssani tekemisissä. tästä on nyt n. 15-vuotta. 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni on ollut alkoholisti niin kauan kuin muistan. Lapsuudestani muistan hyvin
isäni ryyppämisen, hän joi usein. Ryyppyputket kesti yleensä n. 3-4 päivää. Sitten taas muutama päivä selvänä. Joskus saattoi olla sammuneena sohvalle, kun tulin koulusta. Isäni oli myös äitiäni kohtaan joskus väkivaltainen juovuksissa, poliisit piti pari kertaa soittaa paikalle. Muutaman kerran hän oli syntymäpäiväjuhlissanikin juovuksissa, vaikka ei se minun kavereillekaan mikään uutinen ollut, että isäni juo. Usein häpesin isääni juomisen takia.
Asia on mielestäni vaikuttanut minuun paljon. En suoranaisesti osaa sanoa että miten, mutta minusta olisi tullut varmaan hieman eri ihminen, jos isäni ei olisi alkoholisti. Toivoin usein pienenä, että vanhempani eroaisivat. Lapsena usein myös ihmettelin, miksei toista voi pakottaa hoitoon. Lopulta vanhempani erosivat kun olin 10-vuotias. Se oli mielestäni hyvä ratkaisu. Huono puoli siinä oli se, että muutettiin äidin kanssa eri kaupunkiin, niin kaverit jäi. Eron jälkeen näin isääni alkuun joka toinen viikonloppu, sitten aina vaan harvemmin, monesti hän oli nekin viikonloput juovuksissa kun minä olin hänen luonaan. Nykyään tulee nähtyä noin kerran vuodessa, silloin on sentään osannut olla selvinpäin. Mutta soittelee yhä joskus juovuksissa.

Vierailija
8/9 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isäni oli ja on alkoholisti. Hän ei ole koskaan ollut väkivaltainen juodessaan, ennemmin muuttunut sellaiseksi pelleileväksi ja leikkisäksi. Toisaalta muistan joskus hänen suuttuneen niin että juostiin ilman ulkovaatteita ulos pikkuveljen kanssa kun oltiin tehty jotain tyhmää.

 

Välillä muistan isän sammuneen johonkin, esim. vessaan ja naapurista tuli usein horjuen ja meni nukkumaan. En kuitenkaan pelännyt isää humalassa vaikka hän tuntuikin epämiellyttävältä kyllä ja mielellään silloin oltiin me lapset jossain muualla (onneksi oli iso talo).

 

En olisi toivonut vanhempieni eroavan, eivätkä he eronneetkaan ennen kuin olin melkein aikuinen. Mielestäni minulla oli isän juomisesta huolimatta onnellinen lapsuus ja isän kanssakin oli paljon hyviä hetkiä silloin kun hän ei juonut. Hän aloitti juomisen yleensä iltapäivällä ja oli kunnolla kännissä vasta illemmalla. Äitini kanssa he näyttivät lapsuuteni ajan myös tulevan hyvin toimeen, vaikka jälkikäteen olenkin kuullut että ongelmia mm. toisten naisten kanssa oli ollut. Meidän nähden niistä ei sitten kuitenkaan riidelty.

 

Työelämässä hän oli myös ihan eläkeikään saakka, en tiedä joiko hän koskaan töissä. Joskus kun oli jo omia lapsia, olen joutunut sanomaan hänelle että emme tule kylään tai mihinkään juhliin missä hän juo, sillä hän ei tosiaan pysty ottamaan vain sitä paria olutta vaan kaatuilee ja örveltää sitten vaikka lasten nähden enkä halua omien lasteni sellaista näkevän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

faija alkoholisti ja lääkkeitä vetänyt kyyti poikana,juominen tosin lähti lapasesta kunnolla vasta kun olin jo lähes aikuinen,mutta ennen sitä kaikki juhla ym.pyhät pilasi aina ja lopulta kaikki vapaat veti viinaa,nuorena harrastukset jäivät kun kukaan ei ikinä vienyt mihinkään/maksanut mitään,mopo ikäisenä ei enää ihmeempiä harrastuksia kaivannutkaan kun mopolla pääsi mihin vaan,enkä sen jälkeen käynytkään kotona kuin nukkumassa ja autotallissa rakentelemassa,mopoja ja myöhemmin autoja.

lapsena olin hyvin sairas,kun täytin 7v olin ollut vuoden elämästäni sairaalassa yhteensä,jouduin ja joudun vieläkin käymään kerran vuodessa seurannassa sairaalassa ja nyt työterveydessä,jolloin aina uusittiin reseptejä ja isäni kyllä piti huolen ettei rinomar merkkinen punaisen kolmion NUHA LÄÄKE päässyt loppumaan.

isäni oli töissä vuoro/keikkahommissa joten oli välillä onneksi aika vähän kotona,sillä oli käsittämätön tuuri että ennen kuin joi työpaikkaansa,työtapapurmassa teloi itsensä sen verran että lopulta pääsi eläkkeelle,jalka leikattiin kolme kertaa vuosien aikana ja kun pääsi sairaalasta kompuroi ihan peltikiinni paskan koiven kanssa eikä kuntouttanut sitä ollenkaan,siitä seurasi myös selkä vaivoja ja lääkärit määrää vaikka mitä lääkkeitä selvästi umpijuopoille,isäni on ollut vielä aina hyvä puhumaan,viinaa on hyvä vetää tramalin,panacoden,lyrican ym. lääkkeiden kanssa,8v oli käytännössä koko ajan kännissä enemmän tai vähemmän yleensä enemmän,vakuutus yhtiö maksaa eläkettä 3000€/kk,kunnes perheessä tapahtui vakava sairastuminen minkä seurauksena äijä oli useamman vuoden selvinpäin,mutta kännääminen oli jättänyt jälkensä ja viime keväänä sekosi jotenkin,lääkärit ovat sanoneet että sillä on levynkappele tauti mikä alkoi oirelemaan enemmän, isäni täyttää 60v kesällä.

en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä ellei ole pakko,äitiäni näin joskus -90 luvun loppupäässä.

pystyn silti itse hyvin käyttämään alkoholia,aika vähäistä se on aina ollut,mutta onhan kiva välillä vähän juhlia,mutta en pidä siitä että lapsia on kännisten vanhempien mukana.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi kolme