Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olenko narsisti?

Vierailija
03.03.2013 |

Mieheni mielestä olen. Haukun usein miestäni sanallisesti. Riitelemme esim. siitä etten pääse yhtään mitään harrastamaan tai en pääse ystävien kanssa aikuisten kesken mihinkään ja kun en mitään mahda haukun ukkoni maan rakoon. Mies oli lukenut narsismista ja aina kun yritän tehdä jotain ilman perhettä, vedetään tuo narsistikortti pöytään. Myös se, että opiskelin ja sain vakituisen työpaikan, viittaa narsismiin ja sairaaseen itsekkyyteen, mieheni mielestä.


Olen myös sanonut miehelleni etten rakasta häntä enää. Tämä  viittaa mieheni mielestä narsismiin, koska olen niin itsekeskeinen etten rakasta kuin itseäni, kun en kerran rakasta miestäni. Lapsiani kyllä rakastan ja sisaruksiani ja vanhempiani ja ja ja..


Mutta kyllä tuo narsistiksi sanominen koskettaa ja yhä useammin olen alkanut pohtia, että onko se sittenkin totta. Että olen narsisti, koska panettelen miestäni ja sanon etten rakasta. Jos kyse onkin jostain henkisestä sairaudesta. Mistä tämän saa selville? Narsistihan ei tunnista itsessään mitään ongelmia. Mistä minä tiedän, olenko narsisti vai onko sittenkin narsisti mieheni, joka yrittää minua kyykyttää ja alistaa..

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
04.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap palailee ja miettii..

En ole mustasukkainen, toki kun joskus olemme olleet ulkona yhdessä ja mies on taputellut jotain naista takapuolelle, sellainen kyllä ärsytti. Minä puolestani en saanut edes vanhoille koulukavereille jutella, jos oli miespuolinen. Miehen sähköposti ja puhelin ei kiinnosta. Huumorintajua löytyy ja tänään on naurettu töissäkin, itsellenikin.

Hermot menetän oikeastaan mieheen ja nalkutankin päivittäin, ottaa niin päästä, kun toisella tekee mitä huvittaa ja itse kun yritän jotain, niin johan siitä kuulee.. En edes lenkille voi mennä, ilman että kuulen valitusta siitä, kuinka juoksen vaikka missä...

 

Vierailija
2/11 |
04.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Narsistin tunnistaa minusta näistä

- luo hurmaavan alkuvaikutelman, liian hyvää ollakseen totta

- myöhemmin tulee toisen mitätöinti: iskee heikkouksiin ja huomauttelee ja korostaa niitä vaivihkaa joka käänteessä. Ylittää "rajan", menee henkilökohtaisuuksiin.

- kateellinen IHAN kaikesta

- haluaa olla keskipisteenä, suorastaan naurettava siinä että kuvittelee ansaitsevansa erityiskohtelua muihin nähden

- myöhemmässä vaiheessa turvautuu tarvittaessa myös fyysiseen väkivaltaan pitääkseen kohteensa alistettuna, manipuloi ja sättii sekä mustamaalaa kohdettaan jotta saisi määräysvallan ja toisen heikkoon asemaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä luulen, että jos olisit kunnon narsisti, sulle ei edes mieleen juolahtaisi, että saattaisitko olla. Saati että lähtisit asiaa pohtimaan..

Vierailija
4/11 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä et sittenkään.

Hm... oletko mustasukkainen, rajoitatko miehesi elämää ja yhteyksiä kavereihin ja sukulaisiin, joka vanhempiin ja haluatko lukea hänen sähköpostinsa ja tekstiviestinsä? Oletko huumorintajuton (no, se on ominaisuus, jota kukaan ei tunnistaisi itsestään)? Menetätkö hermosi herkästi, jos joku neuvoo tai antaa ohjeita tai vitsailee sinusta? Oletko kateellinen, jos joku muu töissä saa jotain enemmän kuin sinä? Alatko nalkuttaa heti, kun miehesi tulee kotiin? Oletko empatiakyvytön? Oletko hyvin suorasanainen ja ylpeä siitä (ja puhuisit siis loukkaavasti ymmärtämättä, että loukkaat muita ja ehkä ihmettelet, miksi joku sitten ei halua olla kaverisi)? Osaatko vetää naamallesi tekohymyn milloin vaan? Haluatko kertoa vain omista tekemistäsi muita kuuntelematta ja haluatko, että kaikki kehuvat sinua?

Mutta luulen samoin edellisen vastaajan kanssa, ettet olisi sittenkään narsisti, vaikka sinulla joitain yksittäisiä ominaisuuksia olisikin. Joitain niistähän on meissä kaikissa, sillä kukaan ei laita aina toisia itsensä edellä joka asiassa!

Vierailija
5/11 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos asia askarruttaa, niin kannattaa lukea kirja "Naimisissa narsistin kanssa". Löytyy kirjastoista. En tiedä, tunnistaisi kukaan omaa narsismiaan. Luettuani kirjan aloin ymmärtää ihmisiä paljon enemmän ja olen tunnistanut narsistisia piirteitä parista tutusta (onneksi ei useammasta, yhdellä heistä ollut vanhempana alkoholisti, joka sitten vielä oli tehnyt itsemurhan) ja on sitten helpompi tulla heidän kanssaan toimeen, kun tietää heidän ajattelumaailmasta jotain.

Vierailija
6/11 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:02"]

Ehkä et sittenkään.

Hm... oletko mustasukkainen, rajoitatko miehesi elämää ja yhteyksiä kavereihin ja sukulaisiin, joka vanhempiin ja haluatko lukea hänen sähköpostinsa ja tekstiviestinsä? Oletko huumorintajuton (no, se on ominaisuus, jota kukaan ei tunnistaisi itsestään)? Menetätkö hermosi herkästi, jos joku neuvoo tai antaa ohjeita tai vitsailee sinusta? Oletko kateellinen, jos joku muu töissä saa jotain enemmän kuin sinä? Alatko nalkuttaa heti, kun miehesi tulee kotiin? Oletko empatiakyvytön? Oletko hyvin suorasanainen ja ylpeä siitä (ja puhuisit siis loukkaavasti ymmärtämättä, että loukkaat muita ja ehkä ihmettelet, miksi joku sitten ei halua olla kaverisi)? Osaatko vetää naamallesi tekohymyn milloin vaan? Haluatko kertoa vain omista tekemistäsi muita kuuntelematta ja haluatko, että kaikki kehuvat sinua?

Mutta luulen samoin edellisen vastaajan kanssa, ettet olisi sittenkään narsisti, vaikka sinulla joitain yksittäisiä ominaisuuksia olisikin. Joitain niistähän on meissä kaikissa, sillä kukaan ei laita aina toisia itsensä edellä joka asiassa!

[/quote]

 

Tässä oli loistavasti lueteltu narsistin ominaisuuksia. Mikäli osuu suhun niin silloin miettisin kyllä asioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:02"]

Ehkä et sittenkään.

Hm... oletko mustasukkainen, rajoitatko miehesi elämää ja yhteyksiä kavereihin ja sukulaisiin, joka vanhempiin ja haluatko lukea hänen sähköpostinsa ja tekstiviestinsä? Oletko huumorintajuton (no, se on ominaisuus, jota kukaan ei tunnistaisi itsestään)? Menetätkö hermosi herkästi, jos joku neuvoo tai antaa ohjeita tai vitsailee sinusta? Oletko kateellinen, jos joku muu töissä saa jotain enemmän kuin sinä? Alatko nalkuttaa heti, kun miehesi tulee kotiin? Oletko empatiakyvytön? Oletko hyvin suorasanainen ja ylpeä siitä (ja puhuisit siis loukkaavasti ymmärtämättä, että loukkaat muita ja ehkä ihmettelet, miksi joku sitten ei halua olla kaverisi)? Osaatko vetää naamallesi tekohymyn milloin vaan? Haluatko kertoa vain omista tekemistäsi muita kuuntelematta ja haluatko, että kaikki kehuvat sinua?

Mutta luulen samoin edellisen vastaajan kanssa, ettet olisi sittenkään narsisti, vaikka sinulla joitain yksittäisiä ominaisuuksia olisikin. Joitain niistähän on meissä kaikissa, sillä kukaan ei laita aina toisia itsensä edellä joka asiassa!

[/quote]

En ole ap. Mutta vastaan noista kysymyksistä osaan kyllä (yhä edelleen). Uskon, että osa puolitutuista pitää minua narsistina tai vähintään narsistisena, koska ovat vetäytyneet syrjemmälle. Taustalla on kuitenkin hyvin haastava lapsuus ja nuoruus, joiden aurauksena olin ylikiltti ja äärimmäisen arka - mikä kylläkin näkyi esim. niin että en uskaltanut kysyä kenenkään kuulumisia vaan kerroin vain omiani. Ja koetin tehdä juuri niin kuin oletin ihmisten toivovan minun tekevän.

 

Lopulta kyllästyin (ja lähes hajosin) koska elämä oli vaikeaa ristiriitaisten tarpeiden tyydyttämistä. tuolloin alkoi vaihe, jolloin määritin äärimmäisen vahvasti sen mitä minä ITSE halusin ja kieltäydyin jyrkästi tekemästä asioita toisten tahdon mukaan.

 

Ystävärivi harveni - hyvä niin. Mutta juuri noista loitommalle siirtyneistä ihmisistä tuli niitä, joiden huomaan viittaavan narsismiin kohdallani. En tunnista itseäni narsistiksi, joten ilmeisesti olen :D Sama se, vaikka olisinkin. Minulla on kuitenkin ihana perhe ja hyvin rakas mie, joka ei tee aina juuri niinkuin tahdon, mutta tekee useita asioita minua kuunnellen ja rakastaen. Olen onnellinen nainen.

Vierailija
8/11 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sehän se tässä kohtuutonta onkin että narsisti on usein tyytyväinen elämäänsä, mutta pilaa ja tuhoaa monen muun elämän/elämää.

Se on sairaus, ja on erittäin itsekästä ajatella "sama se vaikka olisinkin".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

HUOMIO, peli poikki, te tarvitte apua, hommat on aika pahasti pielessä, toi ei ole avioelämää. TOSISSAAN menkää pariterapiaan ja katsokaa onko enään mitään tehtävissä. TAI alkakaa eroaminen saman tien. Jos kertomasi pitää paikkansa, mielestäni miehesi manipuloi sinua ja haluaa hallita sinua kuin eläintä. Tämä on vain mun tunne mutta mielestäni saatat olla vaarassa. varo sanojasi yritä perääntyä rauhanomaisin konstein, anna miehellesi mahdollisuus irtaantua sinusta. Jos mahdollista, voi harkita häipymistä saman tien. Mikäli kertomasi ei ole paikkansa pitävä, tämä ei tietenkään ole relevanttia tekstiä. Onnea matkaan. m51

Vierailija
10/11 |
03.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, seiska vastaa noihin kysymyksiin jota voitte antaa tuomion!

Mustasukkainen en mielestäni ole. En lue miehen tekstiviestejä, puhelinta tai sähköposteja (paitsi sitä yhteistä) En rajoita miehen yhteydenpitoa sukulaisiin ja ystäviin, mutta mies ei pidä yhteyttä heihin itse. Ennen seurusteluamme hän oli perheen kiltti, joka kuskasi pikkusiskoa kaikkialle, "lainasi" rahaa pikkuveljelleen (joka ei koskaan maksanut takaisin), Korjasi ilmaiseksi pikkuveljen tyttöystävän autoa, teki talkkarin töitä kotonaan jne. Mitään noista hän ei tee enää. Ei ole tehnyt kymmeneen vuoteen - sen ajan me olemmme asuneet yhdessä.

 

Olen huumorintajuton, sillä en pidä, että kohdallani viitataan narsismiin. En tykkää että minua neuvotaan, sillä pärjään oikein hyvin. Olen yrittäjä. En pidä siitä, että työkentelyäni seurataan, se tekee minut kömpelöksi. Rakastan sitä, että saan tehdä työtä rauhassa. Minulla on ongelmani ja osaan mielstäni nauraa niille, enkä suutu hyväntahtoisesta naljailusta. Mutta piikittelystä en pidä yhtään.

en mielestäni ole kateellinen toisille samaa työtä tekeville yrittäjille. Tiedän mitä työ vaatii. Minulla ei ole syytä olla kateellinen kenellekään. tienaan ihan hyvin ja se riittää mainiosti perheellemme. Tosin siis on mieskin omassa työssään ja pärjää siinä hienosti ja tuo myös hän tuloja kotiin.

Yksikään nainen ei tunnusta että alkaa nalkuttaa AINA heti kun mies tulee kotiin. En minä ainakaan tänään nalkuttanut kun tulin lasten kanssa reissusta kotiin. Mies oli silläaikaa vähän jatkanut remonttia eikä se ollut mennyt ihan niin kuin halusin. Aion kuitenkin purattaa (tai purkaa itse) yhden kohdan, jotta se toteutuu kuten MINÄ halusin.

Olen mielesäni empaattinen. En kuitenkaan osannut tukea miehen veljen vaimoa kun tämän isä kuoli yllättäen. Minun on ensinnäkin vaikea sopeutua isoihin muutoksiin ja tuo oli juuri sellainen, sillä hän oli perheen sydän ja sielu - tärkeä ihminen jopa minulle. Kun hän kuoli, tajusin katkerana että miehen veljen vaimo menetti jotain sellaista jota minulla ei koskaan ole edes ollut (myös minun isäni on kuollut, eikä todellakaan yllättäen). Tajusin olevani täysin kyvytön lohduttamaan isänsä menettänyttä tytärtä. Hänellä oli kannstava ja rakastava isä. Hän menetti tukensa täysin yllättäen. ja minä en (piru vieköön) osannut häntä lohduttaa, en mitenkään - olin vain hiljaa ja katkera.

 

Olen ollut hyvin suorasanainen. Olen ollut myös ylpeä siitä, että uskaltanut sanoa suoraan mitä ajattelen. Nykyisin en enää sano ja olen häpeissäni siitä. mutta minun sanojani käänneltiin, niillä lyötiin minua. Minusta tehtiin itsekäs ja ahne, vaikka en ollut vailla itselleni mitään. Olen hiljaa, en pyydä enkä saa. Teen itse sen mitä tarvitsen. Elämä menee kai niin, että ne saavat, jotka tarvitsevat. minä en saa, koska en tarvitse.

 

Osaan vetää tekohymyn naamalleni kun on pakko. Tilanteessa kuin tilanteessa. Hymyn taakse voin peittää pelkoni siitä että olen arvoton keskustelukumppanini silmissä. en ymmärrä sitä että puhutaan toista ja tehdään toista - pelkään sellaisia ihmisiä. en voi kuitenkaan aina väistellä heitä. Silloin minä hymyilen ystävällisesti ja aurikoisesti, kerron auliisti meidän kuulumisemme uskaltamatta kysyä mitä heille kuuluu. Tosin nykyään osaan jo suojata omaa yksityisyyttämme, en kaikille kerro kaikkea. Kovin utelaita vain ovat yhä nämä ihmiset joita olen oppinut pelkäämään.

 

tykkään kyllä kehuista. Mutta mielestni ymmärrän että olen vain aika mitätön osa maailman ihmismerestä. Koetan silti olla kiltti ja kiiltävä, ihan kaunis vaikkakin mitätön pisara :)

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 22:02"]

Ehkä et sittenkään.

Hm... oletko mustasukkainen, rajoitatko miehesi elämää ja yhteyksiä kavereihin ja sukulaisiin, joka vanhempiin ja haluatko lukea hänen sähköpostinsa ja tekstiviestinsä? Oletko huumorintajuton (no, se on ominaisuus, jota kukaan ei tunnistaisi itsestään)? Menetätkö hermosi herkästi, jos joku neuvoo tai antaa ohjeita tai vitsailee sinusta? Oletko kateellinen, jos joku muu töissä saa jotain enemmän kuin sinä? Alatko nalkuttaa heti, kun miehesi tulee kotiin? Oletko empatiakyvytön? Oletko hyvin suorasanainen ja ylpeä siitä (ja puhuisit siis loukkaavasti ymmärtämättä, että loukkaat muita ja ehkä ihmettelet, miksi joku sitten ei halua olla kaverisi)? Osaatko vetää naamallesi tekohymyn milloin vaan? Haluatko kertoa vain omista tekemistäsi muita kuuntelematta ja haluatko, että kaikki kehuvat sinua?

Mutta luulen samoin edellisen vastaajan kanssa, ettet olisi sittenkään narsisti, vaikka sinulla joitain yksittäisiä ominaisuuksia olisikin. Joitain niistähän on meissä kaikissa, sillä kukaan ei laita aina toisia itsensä edellä joka asiassa!

[/quote]

 

Terveisin seiska.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
04.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa enemmän siltä, että miehesi on narsisti.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi yhdeksän kuusi