Lue keskustelun säännöt.
Kuka on oikeasti avioeron jälkeen ollut onnellisempi kuin ennen eroa?
06.03.2019 |
Miten kuulostaa, että oli suhde millainen vain, niin kaikki ovat olleet eron jälkeen onnettomampia. Ei ole seuraavakaan suhde ollut parempi. Kertokaa, jos on rehellisesti omakohtaista kokemusta päinvastaisesta?
Kommentit (60)
Aika harva. Minä ainakaan en ole vaikka avioliitossa oli omat murheensa. Eikä eksäkään tunnu olevan vaikka meni uusiin naimisiin. Kovin on surullisen näköinen kun vien lapsia viikonlopun jälkeen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva. Minä ainakaan en ole vaikka avioliitossa oli omat murheensa. Eikä eksäkään tunnu olevan vaikka meni uusiin naimisiin. Kovin on surullisen näköinen kun vien lapsia viikonlopun jälkeen kotiin.
No miksi erositte?
Varmaan riippuu eron syistä miten kokee eron jälkeisen elämän?
Vierailija kirjoitti:
Aika harva. Minä ainakaan en ole vaikka avioliitossa oli omat murheensa. Eikä eksäkään tunnu olevan vaikka meni uusiin naimisiin. Kovin on surullisen näköinen kun vien lapsia viikonlopun jälkeen kotiin.
Niimpä. Nykyään erotaan liian helposti, juurikin varmaan sen takia, että kuvittellaan olevan taas nolla tilanteessa, ja maailma avoinna. Parempia miehiä/naisia nurkan takana. Tosiassa se ei mene näin.
Minä olen kyllä ollut. Toki mukana on surua päättyneen suhteen vuoksi ja siksi, että ydinperhe hajosi. Voimakkain tunne on silti näin kolmen vuoden jälkeen helpotus ja rauha.
Uutta suhdetta minulla ei ole, exällä on kyllä. Uskon, että hän on uudessa suhteessa ihan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kyllä ero kuin yöllä ja päivällä. Eropäätös oli valtava helpotus, pääsin pous ahdistavasta vankilasta. Erosta nyt yli 12 vuotta ja kertaakaan en ole päätöstä katunut. (Uusi suhde myös ihan toista maata...)
Hep! Minä olen ollut todellakin paljon onnellisempi eron jälkeen :D Päivääkään en ole katunut että lähdin kuolleesta avioliitosta. Olisi vaan pitänyt tajuta erota ajat sitten. Olen saanut oman itseni ja itsetuntoni takaisin, kaikki ovat sanoneetkin että olen nykyään paljon vapautuneempi kuin aviossa ollessani.
Ei kannata yleistää että kaikki olisivat jotenkin onnettomia eron jälkeen, se on kuitenkin tosi monelle paras päätös/ratkaisu elämässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu eron syistä miten kokee eron jälkeisen elämän?
Tottakai, jos puoliso on väkivaltainen, niin ero on ainoa oikea vaihtoehto, että voi taas parantua ja elää tasapainoista elämää.
Mutta joka suhteessa on omat kiemuransa, ja haasteensa. Oli ne sitten ruuhkavuodet lasten, harrastusten ja työn kanssa, kipinän sammuminen, pettäminen... Erotaan. Ja sitten kärsitään, ja kadutaan. Otetaan laastarisuhde siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva. Minä ainakaan en ole vaikka avioliitossa oli omat murheensa. Eikä eksäkään tunnu olevan vaikka meni uusiin naimisiin. Kovin on surullisen näköinen kun vien lapsia viikonlopun jälkeen kotiin.
Niimpä. Nykyään erotaan liian helposti, juurikin varmaan sen takia, että kuvittellaan olevan taas nolla tilanteessa, ja maailma avoinna. Parempia miehiä/naisia nurkan takana. Tosiassa se ei mene näin.
Itse erosin siksi, että yksinolo tuntui huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin avioliiton jatkaminen.
Näin myös kahdella ystävälläni. Ei meillä kellään ole uutta suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Ja minun ystäväni myös. Samoin muutama muu tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä ollut. Toki mukana on surua päättyneen suhteen vuoksi ja siksi, että ydinperhe hajosi. Voimakkain tunne on silti näin kolmen vuoden jälkeen helpotus ja rauha.
Uutta suhdetta minulla ei ole, exällä on kyllä. Uskon, että hän on uudessa suhteessa ihan onnellinen.
Ihanko oikeasti..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva. Minä ainakaan en ole vaikka avioliitossa oli omat murheensa. Eikä eksäkään tunnu olevan vaikka meni uusiin naimisiin. Kovin on surullisen näköinen kun vien lapsia viikonlopun jälkeen kotiin.
Niimpä. Nykyään erotaan liian helposti, juurikin varmaan sen takia, että kuvittellaan olevan taas nolla tilanteessa, ja maailma avoinna. Parempia miehiä/naisia nurkan takana. Tosiassa se ei mene näin.
Itse erosin siksi, että yksinolo tuntui huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin avioliiton jatkaminen.
Näin myös kahdella ystävälläni. Ei meillä kellään ole uutta suhdetta.
Juuri näin, silloin kannattaa erota jos jopa yksin on parempi kuin siinä suhteessa.
Minä, paljon onnellisempi. En ikinä palaisi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kokenut vain avoeron 5 vuoden suhteesta. Ja todellakin olen sen jälkeen ollut onnellisempi.
Toivottavasti en koe avioeroa koska tässä nykyisessä suhteessa on hyvä.
Äitini oli 100% onnellisempi kun vihdoin ja viimein uskalsi erota isästäni 14 vuoden liiton jälkeen.
Äitini löysi uuden hyvän miehen ja eli onnellisena elämänsä loppuun asti.
No kiitos teille vastauksista :) Ehkä olen sattunut kulkemaan vain lasit päässä.
-ap (eronnut joitakin vuosia sitten myös)
Minä olen. Olin tyhmä ja nuori kun menin naimisiin, koska "niin kuuluu tehdä ja kaikki muutkin".
Jaksoin sitä kokonaista seitsemän vuotta, ja koko ajan tulin onnettomammaksi. Lopulta se meni siihen että kun autosta parkkipaikalla nousin ja näin kotitalon valtasi valtaisa ahdistus; tuonne pitää taas mennä.
Sinänsä meillä ei ollut mitään isoja ongelmia, ei alkoholia, ei väkivaltaa, ei toisia naisia tai miehiä. Toisen, tai siis eksmiehen läsnäolo vain ahdisti ja minun oli paha olla.
Eron hain minä, mies ei olisi halunnut erota vaikka mitään muuta kuin kämppiksiä ei oltu. Ei pitkään aikaan enää minkäänlaista läheisyyttä. Kumpikaan ei halunnut. Miehelle otti koville, minä pääsin vankilasta ja sain taas hengittää! Mitä opin tästä, no ainakin sen, että ei koskaan enää parisuhdetta eikä ketään joka sitoo millään tavalla. Onneksi ei edes lapsia ole koska kumpikaan emme halunneet.
Mies oli pitkään katkera ja haukkui minua sisarelleni ja purki katkeruuttaan. Tästä olen vihainen sisarelleni että meni mukaan minun mollaamiseeni.
Täällä yksi, joka voi rehellisesti sanoa, että paljon onnellisempi olen nyt. Melkein 20v oltiin yhdessä, josta viimeiset 9v ei muuta tehtykään kuin yritettiin. Ainoa mikä harmittaa on se, ettei erottu jo aikoja sitten. Helppoa se eroaminen ei ollut, mutta kumpikin on edelleen samaa mieltä, että ratkaisu oli oikea, vaikka kipeää se teki.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva. Minä ainakaan en ole vaikka avioliitossa oli omat murheensa. Eikä eksäkään tunnu olevan vaikka meni uusiin naimisiin. Kovin on surullisen näköinen kun vien lapsia viikonlopun jälkeen kotiin.
Todennäköisesti hän kaipaa lapsia, ei sinua.
No minä esimerkiksi :) Takana 18 vuoden liitto, jonka loppuvaiheissa kaikki hellyys, läheisyys ja intohimo pikkuhiljaa katosivat ja mies alkoi käyttää ihan liikaa alkoholia ja osoittaa väkivaltaisuuden merkkejä. Monen vuoden kipuilun jälkeen lopulta lähdin, kun yhteinen lapsemme oli viisivuotias. Noin vuosi eron jälkeen tapasin nykyisen miesystäväni, jonka kanssa olen aivan mielettömän onnellinen. Olemme seurustelleet melkein neljä vuotta ja molempien lapset ovat hyväksyneet uudet osapuolet. Olemme ehkä vähän poikkeuksellisia, kun emme toistaiseksi halua muuttaa saman katon alle ja perustaa uusperhettä. Kertaakaan en ole katunut eroa enkä kaivannut mennyttä.
up