Kuvaile itseäsi sinä, johon miehet ihastuvat helposti;

Kasvoiltani ikäistäni paljon nuoremman näköinen. Ruskeat, piiitkät hiukset. Ihan nätti ja normaalipainoinen (en laiha, en lihava), en ole pätkä enkä pitkä.

Minusta saa ujon ensivaikutelman, mutta olen iloinen ja hymyilen paljon. Olen kai jotenkin kiltin ja herttaisen oloinen. Sellaista kommenttia on ainakin tullut. Ja "säteilet positiivista energiaa ympärillesi". Tyttömäiseksi on sanottu usein.

Olen naimisissa, mutta seurusteluhaluisia miehiä (sellaisia, jotka on ihan selkeästi ilmaisseet tunteensa) tuntuu olevan jo jonoksi asti.

Olen pitkä, hoikka, ruskeat pitkät hiukset, en meikkaa paljon, käytän naisellisia/tyttömäisiä vaatteita.

Luonteeltani ulospäinsuuntautunut, iloinen, nauravainen. Omituinen, hullu :) Impulsiivinen. Hulluudella minä tuon mun aviomiehenkin valloitin :D 

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 17:08"]

Kasvoiltani ikäistäni paljon nuoremman näköinen. Ruskeat, piiitkät hiukset. Ihan nätti ja normaalipainoinen (en laiha, en lihava), en ole pätkä enkä pitkä.

Minusta saa ujon ensivaikutelman, mutta olen iloinen ja hymyilen paljon. Olen kai jotenkin kiltin ja herttaisen oloinen. Sellaista kommenttia on ainakin tullut. Ja "säteilet positiivista energiaa ympärillesi". Tyttömäiseksi on sanottu usein.

Olen naimisissa, mutta seurusteluhaluisia miehiä (sellaisia, jotka on ihan selkeästi ilmaisseet tunteensa) tuntuu olevan jo jonoksi asti.

[/quote]

Olin kirjoittamassa omaa vastausta, joka olisi voinut olla sanasta sanaan tämä! Paitsi että olen avoliitossa, en naimisissa :)

Olen pieni ja söpö, en käytä meikkiä kovinkaan usein. Oon jätkämäinen ja mutta tyttömäisen hölmö. Ujous miehiä kohtaan oli vain haittapuoleni, kauan sinkkuvuosien jälkeen sain tietooni vasta että olin lähipiirin jätkien mieleen.  Naispuolisia kavereita/ystäviä mulla on aina ollu todella vähän ja syyksi kuulin tämän :/

Mitä en ole: En ole pitkäsäärinen kaunotar, en jaksa laittaa itseäni enkä käytä kovinkaan naisellisia vaatteita saati bilemekkoja... (Kaikki miespuoliset ystäväni kammoksuu sellaisia naisia, heidän mielestään heitä voi kerran pökätä muttei sellasia voi ottaa tosissaan)

Ulkoisesti: olen tiimalasin mallinen, melko pienikokoinen, pukeudun hillitysti mutta naisellisesti. Käytän usein korkokenkiä. Kasvoni ovat ehkä paras puoleni. Ne ovat ihan objektiivisestikin tarkasteltuna kauniit ja niitä kehutaan eniten. Meikkaan aina, mutta melko vähän ja vain korostaakseni parhaita puoliani. Hiukseni ovat pitkät ja hyväkuntoiset, enkä ikinä lähtisi tukka takussa tai muuten homssuisena mihinkään.

Tärkeintä on kuitenkin ihan muu. Luulen, että miehiä viehättää eniten empaattinen ja hymyilevä olemukseni, sekä hyvä yleissivistykseni ja keskustelutaitoni. Huomioin ihmisiä, joiden kanssa puhun. Olen itsevarma ja luonteva, ja näytän siltä, että viihdyn siinä missä olen.

Pitkä ja hoikka, blondi, kauniit kasvot, pitkät sääret. Luonteeltani olen hillitty ja vähän ujo.

Olen muodokas, rintava, persevä, hieman jopa pyöreähkö mutta kapeahko vyötäröinen, pitkät vaaleat hiukset, elovenatytöksi sanottu. Minulla on isot silmät ja nauran paljon. Ennemmin söpö kuin klassisen kaunis.

Olen sosiaalinen, reilu, kuulemma helposti lähestyttävä, iloinen. Toisaalta olen erittäin sanavalmis ja tarvittaessa sanansäilä heiluu kyllä, mutta minua ei oikein saa suuttumaan. Silti olen joskus ujokin ja punastun helposti. :)

Saan jokaisen kundin tuntemaan itsensä mielenkiintoiseksi. Se tulee multa luonnostaan, en alkuun ees tajunnut lahjaani. Ihmettelin, kun jouduin aina pulaan miesten kaa ja tyttöystävät vihasivat minua (vaikka en siis ollut iskemässä miehiään, en vain tajunnut voimaani). Nyt olen hillinnyt tätä puolta itsessäni.

Olen kaunis, mutta pyöreä. Välillä olin hoikka, mutta silloin en vetänyt miehiä puoleeni samalla lailla, mutta silloin mulla oli myös henkisiä ongelmia ja syömishäiriö, joten se varmaan vei viehätysvoimaani.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 16:16"

Luonne. Olen rehellinen ja avoin sekä puhelias. Iloinen. Ehkä sen aidon ystävällisyyden ja muihin lämpimästi ja empaattisesti suhtautuminen pistää monet miehet luulemaan, että olisin kiinnostunut ja siksi lähestyvät helpolla. Toisaalta välillä tätä tapahtuu ilman, että vaihdan sanaakaan tai edes katsetta kun tullaan flirttailemaan.

[/quote]

Olen myös juuri tällainen. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin ystävällisesti ja kanssani on helppo keskustella, ihmiset viihtyvät seurassani luultavasti siksi että minä yleensä viihdyn heidän seurassaan. Pystyn myös keskustelemaan "miehisemmistä" aiheista kuten esim. urheilusta, remontoinnista, autoista tms. vaikka en asiasta mitään tietäisikään :)

Lisäksi huumorintajuni on aika ronski ja kaikenkattava enkä käyttäydy niin kuin joku prinsessa. Eikä ulkonäössäkään ole vikaa ja hymyilen paljon. 

En mä tiedä ihastutaanko muhun nykyään yhtä helposti kuin joskus, mutta sinkkuna kun olin niin silloin kyllä ihmettelin itsekin vetovoimaani, koska vaikka olenkin ihan nätti niin en mä mikään häikäisevän kaunis ole, koska ainakin omasta mielestäni mulla on paljon "kauneusvirheitä" (esim iso nenä ja vähän epäsuhta kroppa).

Mutta kun muistelen millainen olin silloin kun vientiä oli liiaksikin... Ulkonäöltäni olin tosi hoikka ja pitkä, pienet rinnat ja pieni takapuoli. Hiukset blondit ja pitkät. Silmälasit. Näytin ja näytän paljon ikäistäni nuoremmalta (olen nyt 33), nykyäänkin mua luullaan yleensä n. 22-vuotiaaksi. Se mikä omasta mielestäni ulkonäössäni on vetovoimaista on silmät. Meikittä eivät ole kummoiset, mutta hyvin hillittykin meikki tekee katseesta säväyttävän. Pukeutuminen oli sellaista perussiistiä, mikään muoti-intoilija en ole ikinä ollut vaan pyrin pikemminkin valitsemaan vaatetukseni sen mukaan mikä saa vartaloni näyttämään hyvältä. Meikkasin suht hillitysti, ei räikeitä luomivärejä tms, mutta en myöskään ollut au naturellina koskaan.

Luonteeltani taas olin vähän lapsellinen, sellainen levoton ja vähän innoissani omasta vetovoimastani, siis sellainen joka voi innoissaan selittää itsestään asioita eikä tajua olevansa itsekeskeinen, koska miehet kuuntelivat vaan huumaantuneina. Olin hyvin miellyttämishaluinen, kiltti, mukava ja ystävällinen. Myös sellainen energinen ja huumorintajuinen, sellainen aika lennokas tyyppi jolla varsinkin humalassa oli sana hallussa. Kova juhlimaan ja tanssimaan niin että hiki lentää.

Oikeasti olin kuitenkin hyvinkin ujo, mutta minulla oli tuollainen levoton ekstroverttivaihe. Toisaalta kun olin samalla aaltopituudella jonkun kanssa niin syvällistäkin juttua tuli, eli en ollut pelkkä pintapuolinen bilettäjä kuitenkaan. Mikään perusnaisellinen luonne en välttämättä ole koskaan ollut, jos nyt en jätkämäinenkään. Mutta jotakin siltä väliltä. Sellainen jolle ei ole luontevaa sellainen "me naiset ja noi miehet" -jako. Illanistujaisissa löysin aina itseni miesporukasta jossakin vaiheessa (jos illanistujaiset olivat sitä konservatiivista laatua että naiset istuivat erillään ja miehet omissa porukoissaan), koska sattumanvaraisen naisporukan jutut vaan saivat mut aina tylsistymään (omat läheiset kaverit on eri juttu).

Koska olin nuorempana ollut tai ainakin kokenut olevani ruma ja ällöttävä, huumaannuin aluksi omasta viehätysvoimastani ja myös kaipasin tosi paljon sitä että minut huomataan ja minua pidetään viehättävänä. Uskon, että tuo myös vaikuttaa, siis se että onko itsellä tarve saada sitä huomiota. Mä kaipasin jossakin vaiheessa aika paljon sitä tunnetta, että joku vaikuttuu ja hullaantuu musta, vaikka en vielä silloin sitä itse tajunnutkaan.

No siinä tuli nyt kunnon analyysi :D Mutta oli ihan hauskaa kirjoittaa tuo auki koska itsekin mietin ja ihmettelin tuota asiaa joskus, kun en oikein hoksannut mikä minussa niin vetovoimaista oli.

Ai niin, ei pidä unohtaa yhtä melko todennäköistä selitystä, nimittäin feromoneja. Saamani huomio oli joskus niin absurdia, että olen 99% varma että siihen liittyi jokin feromonivaikutus. Se miehiltä saatu huomio kun oli joskus niin... alkukantaista. Esim. keskellä kirkasta päivää tuntematon mies tuli ja nuuhkaisi kaulaani :D Ja sen jälkeen alkoi piirittää minua :D Tämäntapaisia juttuja tapahtui paljon. Ja sellaista "no huhhuh, wau!" -päivittelyä, joka ei mielestäni ollut ihan oikeassa suhteessa ulkonäkööni eli en ole ihan niin huikaisevan näköinen kuitenkaan.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 17:27"]

Mitä en ole: En ole pitkäsäärinen kaunotar, en jaksa laittaa itseäni enkä käytä kovinkaan naisellisia vaatteita saati bilemekkoja... (Kaikki miespuoliset ystäväni kammoksuu sellaisia naisia, heidän mielestään heitä voi kerran pökätä muttei sellasia voi ottaa tosissaan)

[/quote]

Ai sellaisia jotka käyttää bilemekkoja? :D Aika rajoittunutta ja kaavamaista ajattelua. Ihminen voi kuitenkin osata sekä olla nätti bilettäjä että fiksu ja syvällinen. Yleensä kun ihmisissä on eri puolia.

Nätti, pienikokoinen, tyttömäinen, iloinen, huumorintajuinen, syvällinen ja keskustelutaitoinen. Kasvoja kehuttu kauniiksi ja varsinkin isoja silmiäni. Pukeudun persoonallisesti ja tyttömäisesti, en seuraa muotia juurikaan, hiukset keskipitkät ja melkein aina sotkuiset ja ponnarilla, eli en mikään glamour-nainen ole ollenkaan. :) En kauheasti välitä, mitä muut ajattelevat minusta ja uskallan olla oma itseni. En ole materian perään, ehkä joskus liiankin vaatimaton. Vähän ehkä sellainen maailmanparantaja ja haaveilijakin olen. Mutta silti miehet kyllä kiinnostuvat ja ihastuvat helposti, ihan teinitytöstä asti ollut näin :)

Mielenkiintoinen ketju. Yhteenvetona: miehet ihastuvat naisiin, jotka ovat:

-nauravaisia ja sosiaalisia

-muodokkaita, mutta ei paksuja

-pitkähiuksisia

-naisellisia, vähän kanamaisiakin

-herttaisia

-eivät ainakaan kovia ilmaisemaan mielipiteitään tai väittelemään; liika äly on haitaksi jos sitä ei peitä

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 19:17"]

Mielenkiintoinen ketju. Yhteenvetona: miehet ihastuvat naisiin, jotka ovat:

-nauravaisia ja sosiaalisia

-muodokkaita, mutta ei paksuja

-pitkähiuksisia

-naisellisia, vähän kanamaisiakin

-herttaisia

-eivät ainakaan kovia ilmaisemaan mielipiteitään tai väittelemään; liika äly on haitaksi jos sitä ei peitä

[/quote]

Hmm, mulla taas ei tullut ihan samanlainen vaikutelma. Pääpiirteittäin kyllä, mutta esim. muodokkuutta ja kanamaisuutta en itse tuolta olisi nostanut esiin. Pitäisi kai tehdä kunnollinen sisällönanalyysi vastauksista :D Katsotaan jos vaikka huomenna jaksaisin kun on vapaapäivä..

Olen oikeasti hiljainen harmaahiiri, joka haluaisi olla ihan omassa rauhassa. Jostain syystä miehet kuvittelevat minun olevan vapaata saalista, vaikka ole ollut jo useamman vuoden naimisissa.

Nyt saan tietenkin kommentteja että olenko kateellinen tai muuta, mutta siis aika uskomatonta itsekehua joiltakin, huh huh.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 17:08"]

Kasvoiltani ikäistäni paljon nuoremman näköinen. Ruskeat, piiitkät hiukset. Ihan nätti ja normaalipainoinen (en laiha, en lihava), en ole pätkä enkä pitkä.

Minusta saa ujon ensivaikutelman, mutta olen iloinen ja hymyilen paljon. Olen kai jotenkin kiltin ja herttaisen oloinen. Sellaista kommenttia on ainakin tullut. Ja "säteilet positiivista energiaa ympärillesi". Tyttömäiseksi on sanottu usein.

Olen naimisissa, mutta seurusteluhaluisia miehiä (sellaisia, jotka on ihan selkeästi ilmaisseet tunteensa) tuntuu olevan jo jonoksi asti.

[/quote]

Olin kirjoittamassa omaa vastausta, joka olisi voinut olla sanasta sanaan tämä! Paitsi että olen avoliitossa, en naimisissa :)

[/quote]

Samoin:) Hymy on tärkein asuste!! Paksut punertavat taipuisat hiukset on ne mitkä jää kaikille mieleen samoin naiselilsen tyylikäs pukeutuminen (tätä kommentoivat sekä naiset että miehet). Ei siis mitään avonaista eikä tyrkkyä vaan ihan omaa tyyliäni ja värejä enemmän kuiin muilla.

¨Paitsi että olen varmasti 10-20v vanhempi kuin nämä joita lainasin;D

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 19:36"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2013 klo 17:08"]

Kasvoiltani ikäistäni paljon nuoremman näköinen. Ruskeat, piiitkät hiukset. Ihan nätti ja normaalipainoinen (en laiha, en lihava), en ole pätkä enkä pitkä.

Minusta saa ujon ensivaikutelman, mutta olen iloinen ja hymyilen paljon. Olen kai jotenkin kiltin ja herttaisen oloinen. Sellaista kommenttia on ainakin tullut. Ja "säteilet positiivista energiaa ympärillesi". Tyttömäiseksi on sanottu usein.

Olen naimisissa, mutta seurusteluhaluisia miehiä (sellaisia, jotka on ihan selkeästi ilmaisseet tunteensa) tuntuu olevan jo jonoksi asti.

[/quote]

Olin kirjoittamassa omaa vastausta, joka olisi voinut olla sanasta sanaan tämä! Paitsi että olen avoliitossa, en naimisissa :)

[/quote]

Samoin:) Hymy on tärkein asuste!! Paksut punertavat taipuisat hiukset on ne mitkä jää kaikille mieleen samoin naiselilsen tyylikäs pukeutuminen (tätä kommentoivat sekä naiset että miehet). Ei siis mitään avonaista eikä tyrkkyä vaan ihan omaa tyyliäni ja värejä enemmän kuiin muilla.

¨Paitsi että olen varmasti 10-20v vanhempi kuin nämä joita lainasin;D

[/quote]

25 jatkaa vielä - en ole muodokas (b-kuppi) enkä kanamainen tippaakaan. Ok normaalipainoinen nainen.

Nuori + ei merkittävästi ylipainoa. Siinä miesten vaatimukset lyhyesti ja tyhjentävästi.

Eli miehet ihastuvat tilaisuuksiin, tyrkkyihin. Puolisoksi en tuollaista horoa kuitenkaan ottaisi, mihin se tyrkkyys häviäisi.

Parhaat tytöt löytyvät sieltä seinäruusuista.