Supernanny Suomi - OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Itseäni oikeastaan eniten ärsytti se, että äiti itki lapsensa Tourette-diagnoosia. Tourette ei ole mikään este elää hyvää elämää eikä minusta tuon Rasmuksen Tourette ollut edes pahimmasta päästä. 

Tuntuu välillä että neurokirjolaisia parjataan ja haukutaan olan takaa, mutta kehitysvammaiset on ihania ja "siunauksia" perheille.

Minusta se oli ihan luonnollista olla huolissaan lapsensa pärjäämisestä. Varsinkin kun on ollut jo ongelmia tulla muiden silmissä hyväksytyksi (koulukiusaaminen) ja nyt lisää touretten muodossa. Mitä itse seuraan naapurissa asuvan pakko oireita niin kyllä ynpäröivä maailma on noille ihmisille todella julma. Väsyneenä ne ongelmat tuntuu vielä isommille. Mua häritsi jotenkin se äidin lasittunut katse, et onko kaikki vieläkään menossa parempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu että tuollainen rajattomuus on jo laiminlyöntiä. Harmittaa sen äidin puolesta, tuollainen ylipaino vie hautaan ennen aikaisesti, eikä paljon helpota lasten elämää että hekin ovat jo nyt todella ylipainoisia (pojat)  :( Sen isän sukkien pohjat kun istui siinä lattialla :O ihan järkyttävää. 

Me katsotaan tätä ohjelmaa mun 9v tytön kanssa joka käy sitten läpi että mitä hänen mielestään lapset tuntee ja miksi ne käyttäytyy noin, ja sitten kyselen että miten hän on kokenut meidän esim. ruokailut jne. Kuulemma minä olen liian lepsu ja isä liian ankara (isä esim lastaa tomaattikastikkeen lautaselle ja se pitää syödä, minä laitan pikkuriikkisen....). 

Sori nyt ohis, mutta siis miksi 9 vuotias ei saa/osaa itse ottaa omaa ruokaansa ?!? Ihan hyvä tietysti että tunnepuoli tuntuu olevan hallinnassa/siihen panostetaan, mutta kuulostaa todella oudolle että vanhempi annostelee tuon ikäiselle ruuan lautaselle. Omassa perheessä ja kavereillakin kun joku 9v jo ohjeistettuna/hieman avustettuna osaa tehdä sen koko ruuan itse, ja todellakin päättää myös sen, paljonko sitä syö o.O

Enkä nyt tarkoita että meillä lapset jotenkin kotiorjan asemassa olisivat/kantaisivat vastuun esim. siitä ruuanlaitosta, tai vastaavasti päättäisivät itse kaikesta, mutta kyllähän 9 vuotias on jo tarpeeksi vanha ottamaan oman ruokansa, korkeintaan jonkun täysinäisen pullon/maitopurkin tms. kaatamisessa tarvitsee apua.

)

AIvan totta tämäkin, mutta jos lapset ottaisi itse ruokansa, ottaisivat he sitä pelkkää pastaa (tai vain niitä osioita mistä pitävät tällä hetkellä, kyllä me pikkuhiljaa on annosteltu mm parsakaalia ja muuta vauva ajan herkkua ja se määrä pitää syödä- ja jonkin ajan päästä se jo maistuu ja sitä halutaan, noin niinkuin esimerkkina). Mies tulee kulttuurista jossa ruokaa ei todellakaan otetan itse, edes aikuiset, vaan se katetaan pöytään, itsekin asuin hänen maassaan 10 vuotta ja tapa on ehkä sieltä juurtunut. Se , että joku muu kun ruoan laittaja menisi keittiöön kauhomaan, on ennenkuulumatonta. Ruokaa on annokset, ei enempää, eikä vähempää. Siellä maassa ei juurikaa ole ylipaino ongelmaa, joten tiedä sitten mikä on parempi. Mutta hyvä pointti, sitä näköjään sokeutuu omalla toiminnalleen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni oikeastaan eniten ärsytti se, että äiti itki lapsensa Tourette-diagnoosia. Tourette ei ole mikään este elää hyvää elämää eikä minusta tuon Rasmuksen Tourette ollut edes pahimmasta päästä. 

Tuntuu välillä että neurokirjolaisia parjataan ja haukutaan olan takaa, mutta kehitysvammaiset on ihania ja "siunauksia" perheille.

Minusta se oli ihan luonnollista olla huolissaan lapsensa pärjäämisestä. Varsinkin kun on ollut jo ongelmia tulla muiden silmissä hyväksytyksi (koulukiusaaminen) ja nyt lisää touretten muodossa. Mitä itse seuraan naapurissa asuvan pakko oireita niin kyllä ynpäröivä maailma on noille ihmisille todella julma.

Tietysti on luonnollista olla huolissaan lapsestaan, mutta sanohan se Piakin että Rasmus tulee pärjäämään ja että Tourette on vain yksi piirre hänessä. Tiedän, että diagnoosin hyväksymisessä menee aikansa ja maailma on julma paikka, mutta ei se tarkoita että kaikki toivo olisi mennyttä. Se vain pännii, että neurokirjolaiset saa aika paljon sontaa niskaansa, mutta kehitysvammainen hyväksytään automaattisesti omana itsenään.

Vierailija kirjoitti:

Lapset oli niin liikkiksiä, se keittiötöissä autteleva keskimmäinen! Isompikin poika tosi kiva ja niin oli tyttökin kun sai huomiota.

Vanhemmat selvästi rakastavia ja läsnäolevia, panostavat lapsiin. Voi kuvitella, että heille voi aina mennä juttelemaan jos kaipaa tukea.

Toki oli kasvatusongelmia, mutta perusta on hyvä.

Omien lasten kavereissa on ollut niitä, jotka jo 10- 12- vuotiaina ovat aika paljon oman onnensa nojassa, koti ja jääkaappi usein tyhjiä. Alkoholista nyt puhumattakaan.

No ei panosta todellakaan, kun ovat antaneet poikien lihoa tuon kokoisiksi. Todennäköisesti pikkusiskosta tulee yhtä lihava ajan myötä. Ihan järkyttävän kokoisia poikia, noin nuoria ja sitten ihmetellään ettei kavereita löydy. Juu, ei paino saisi vaikuttaa ihannemaailmassa, mutta jos muut pojat ovat liikunnallisia ja aktiivisia, käyvät esim. pelaamassa jalkapalloa, niin eivät tuollaiset pelimaailmassa viihtyvät, sohvalla löhöävät, "roska"ruokaa vetävät, kiinnosta kavereina.

Ihan turha tulla väittämään, että "kyllä pojat varmaan ulkoilevatkin/käyvät pelaamassa sählyä... varmaan aineenvaihdunnassa vikaa tjn", kun kaikki näkevät, että liikkuvat vain jääkaapille (usein), vessaan, sänkyyn ja sohvalle. Max. 500 askelta päivässä.

Syytän vanhempia, en poikia, lihomisesta. Pikkasen kun panostettaisiin ruoan laatuun ja ulkoiluun/muuhun aktiviteettiin, niin paino alkaisi putoamaan, myös äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti on herkkä, isäkin varmaan, ainakin ohjelman perusteella. Parhaansa yrittävät ja kovasti koettavat toteuttaa Piian ohjeistamana uudenlaista tyyliä. On muuten mielenkiintoista nähdä jakso jaksolta, miten lapset kiintyvät Piiaan. Eli napakka ohjaus herättää lapsissa positiivisia tunteita, ei kaiken salliminen!

Miksi Piia haluaa lasten kiintyvän häneen. Hänhän on ammattilainen ja asiantuntija.

Täh, mistä sä nyt tuon keksit, että Pia sellaista toivoo?

Ohjelmassa vaan usein näkyy, että lapset hakeutuvat Piian lähelle ja hyväksyvät hänet tosi hyvin, lähdön hetkellä osoittavat useissa jaksoissa kiintymystään. Musta se on vain todiste siitä, että lapset tarvitsevat rakkautta ja rajoja! He vaistomaisesti huomaavat sen Piiasta, että aikuiset saavat sanoa napakasti, komentaa, kun se on paikallaan ja kehua, kun sen aika on.

Olen töissä päiväkodissa, ja kyllä huomaa, että lapset kunnioittaa aikuista joka asettaa rajat. Yhdessä hetkessä saatan vääntää lapsen kanssa, ja pian lapsi hakeutuu lähelle ja syliin. Koska kokee minut turvalliseksi. Ei pienet lapset vielä tiedä miten toimia. Siksi pitää olla säännöt ja rajat. Niitä opetellaan yhdessä, turvallisessa ympäristössä. Kodin pitäisi olla jokaisella lapsella sellainen, päiväkoti viimeistään.

Neurokirjon häiriöt ovat vahvasti periytyviä. Yleensä neurologisesti poikkeavan lapsen vanhemmista ainakin toinen kuuluu myös neurokirjoon. Kolmannen jakson pojalla on Touretten syndrooma, ja minun silmissäni perheen äiti vaikuttaa asperger-piirteiseltä äänen monotonisuuden ja vähäeleisyyden vuoksi. Asperger henkilöille on ominaista sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuus. Siksi äidillä voi olla haasteita asettaa rajoja ja toimia vanhempana. 

Muistetaan kuitenkin, että ihmisiä on monenlaisia ja jokaisella on omat haasteensa. Jos suhteutetaan asioita, niin osa lapsista joutuu kasvamaan esimerkiksi väkivaltaisissa ja päihdeongelmaisissa perheissä. Tässä perheessä vanhemmat vaikuttavat välittäviltä lapsiaan kohtaan ja tekevät sen mihin ovat omilla ominaisuuksillaan kykeneviä. Jo pelkästään se, että hakee apua kertoo vastuullisesta vanhemmuudesta. 

Tässä viimeisimmässä jaksossa se äiti ei näköjään vieläkään ole kasvattanut itselleen selkärankaa. Kun isä otti päävastuun tyttären kasvattamisesta, ongelmat poistuivat.

Yh-äiti, 2 lasta ja koira. Mielenkiinnolla odotan...

KOLME burn-outia takana ja vieläkin työ on elämässä tärkeintä...

Miksi tuo ei puhu lapsistaan nimellä? Kuulosta kylmältä tuo "poika sitä ja tyttö tätä". 

Kerrottiinko mitä tämä äiti tekee työkseen?

Vierailija kirjoitti:

Kerrottiinko mitä tämä äiti tekee työkseen?

Jotain vartiointihommia ja lisäksi vielä vartiointifirman esimies tms.  

Äidin ammati vartija tms

Hampaitaan tämä äiti ei ainakaan osaa pestä. Yök. Säälittää varsinkin tyttö. Itkee raukka kun äidillä ei ole aikaa lapsille. 🥺

Lapsilla ei sänkyjä, pelkät patjat lattialla 🥺

Aika karua kutsua noin 10v sisaruksia pariskunnaksi. 

Miksi lapsilla ei ole sänkyjä, pelkät patjat lattialla? 😔

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ei sänkyjä, pelkät patjat lattialla 🥺

Ei sänky ole millään muotoa välttämätön, kunhan on muuten asiallinen nukkumapaikka. Nuo lasten patjat vaikuttivat oikein hyviltä. Ero runkopatjasänkyyn lähinnä se, ettei ole jalkoja. Itse olen nukkunut ongelmitta vastaavalla ratkaisulla liki 20 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrottiinko mitä tämä äiti tekee työkseen?

Jotain vartiointihommia ja lisäksi vielä vartiointifirman esimies tms.  

On yksi raskaimmista ammateista. Paskat työajat, saa pelkkää haukkumista tekee miten päin vain, pelkoa, uhkailua ja palkka surkea. Muuttuu kyyniseksi kaikkea kohtaan todella nopeasti.

Mikä tuon tytön nimi on? Sapsu lienee lempinimi.