Lue keskustelun säännöt.
Supernanny Suomi - OFFICIAL
05.03.2019 |
Aijotko katsoa? Tänäänhän se alkaa Avalla klo 21:00.
Kommentit (2250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tän uusimman jakson helsinkiläisperheen vanhemmat oli tosi symppiksiä. Ymmärrän kyllä hyvin että stressaa asua kerrostalossa ja pelätä lapsista lähtevää ääntä, itsekin pelkäisin että alkaa tulla valituksia ja esim. lastensuojeluilmoituksia naapureilta.
Samoin tunnistin ton että moni vanhempi ei oikeasti tiedä mitä vanhempana on nykyään ok tehdä kun lapsi vaikka raivoaa, esim. kuinka tiukasti lasta voi pitää kiinni.
Tämä on oikeasti iso ongelma nykyään, vanhemmille annetaan todella paljon ja todella ristiriitaisia ohjeita rajanvedon suhteen. Kun kuitenkin alle 5-vuotiaiden kanssa on aika normaalia, että joutuu pukemaan väkisin, kantamaan väkisin, pitelemään kiinni, tarttumaan käteen jos lapsi lyö jne. Eli niitä tilanteita tulee, jolloin joutuu käyttämään voimaa ja rajoittamaan lasta fyysisesti.
No tämähän se on. Nykyvanhemmat pelkää niin paljon lapsen fyysiseen koskemattomuuteen kajoamista että eivät uskalla käyttää voimaa vaikka lapsi olisi ihan hysteerinen, löisi, tuhoaisi paikkoja. Kun on ihan selvä että vaikka 3-4 v mukulaa on pakko joskus pitää tiukastikin kiinni, kantaa autoon, pukea pakolla kurahousut jalkaan. Ja pienelläkin lapsella on yllättävän kovat voimat. Kyllä muakin pelottaisi jos olisi aivan raivon vallassa oleva pikkulapsi joka löisi ja purisi, heittelisi tavaroita ja pitäisi pitää lapsesta kiinni mutta samalla varmistaa ettei vain aiheuta lapselle kipua, traumoja tai muuta vahinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämään pitäisi saada joustoa vanhemmille enemmän. Tosi moni on niin väsynyt ja tulee illalla kotiin että se rajojen asettaminen lapsille vie ihan tolkuttomasti resursseja jaksamisesta.
Mitään huutamista ja tappelua ei vaan yksinkertaisesti kykene vastaanottamaan.
Työelämä nykyään on ihan erilaista ja eritahtista kuin omien vanhempien aikaan. Monesti omat vanhemmat on ihan huolissaan siitä miten pärjätään, kun illasta ei jää aikaa edes yhteiseen illalliseen aikaa.
Yleisesti joku perheen isäkin on oikeastaan ihan turha tapaus töiden jälkeen. Ei siitä ole mihinkään.
Kaikki paukut on annettu työmaalle. Tämä pitäisi julkisesti ja rehellisesti myöntää että saataisiin muutosta ja joustoa työelämään. Meillä on lapsia jotka joutuu olemaan päivähoidossa klo 7-17 koska työelämässä ei jousteta. Riippuen työstä, niin aika turha kuvitella että se enemmän kotonakaan oleva jaksaa ottaa kaiken vastuun, kun isä tulee vasta illalla kotiin.
Lähtisin syyttämään työelämän kehnoa joustokykyä vanhempien saamattomuuteen. Työelämä tulee todennäköisesti myös näyttämään ilkeät kasvot jos koronaepidemia menee pahaksi.
Meillä on aika ikävä työelämä, jossa ei jousteta kun lapsi on kipeä tai itse sairastuu.
Todellisuus on että sitä tautia vaan levitetään ja lapset pistetään päivähoitoon tartuttamaan muita, kun pelätään esimiehen reaktioita ja uhkailuja.
Itse en osta tuota että nykyään vanhemmat olisi yhtään erilaisempia kuin tuhat vuotta sitten. Vanhemmat ja lapset on aina olleet samalaisia. Ulkoilu on vähentynyt ja työelämä muuttunut ihan mahdottomaksi.
No tässä sarjassa on paljon myös työelämän ulkopuolella olevia joilla ihan samat ongelmat.
Työelämä sairastuttaa monia pois pelistä. Ovat ns. kertakäyttökamaa. Sitten on niitä jotka sanoo piut paut työelämälle ja pienille palkoille.
Se väsymys näkyy pitkälle vuosien päähänkin. Työelämästä opittu siivoilemattomuus voi jäädä päälle.
Eli kun pakkoylityöt vei arjesta suurimman osan ajasta niin siivoilu jäi kokonaan pois, kun ei ole aikaa.
Myös ystävät jäi pois, kun ei työaikana ollut aikaa niillekään.
Työttömänä on eräällä tavalla sodassa haavoittunut sitten.
Ne jäljet näkyy pitkään ja ei välttämättä mitään apua tai diagnoosia saa burnouttiin. On vaan tilastollisesti työtön ja vanhempi.
Sitten pitäisi jaksaa eteen päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä aika mörrikkä. Epäkohteliasta röhnöttää sohvalla kännyn kanssa, kun Pia tuli taloon ensimmäistä kertaa.
Eipä isä oikeastaan voi muuta tehdä kuin laahustaa flegmaattisena autotalliin juomaan bisseä.
Eihän minua tarvita kuin siihen että käyn töissä että vuokra saadaan maksettua.
Onkohan kukaan kysynyt isältä että halusiko hän ohjelmaan mukaan...
Ööh. Olen itse isä ja osaan hieman samaistua henkilöön.
Myös kommentoijien asenne isään eräänlaisena turhana tyyppinä pistää silmään.
Annetaanko tosiaan sellainen malli lapsillekin että isän olemista omassa kotona pitää arvostella alentavaan sävyyn ja olemusta möllikkänä tai mörrikkänä ei sallita (omassa pyhässä kotonaan).
Että ei ihme jos yleinen asenne on epäkunnioittava sävy yleisesti vanhempia kohtaan. Kyllä ne lapset sen aistii ja voi ottaa jopa päiväkodin tädiltä esimerkkiä, että ei se isä ole kummoinen. Yleensähän tätä saa kuulla lapset äidiltä ohimennen vaistomaisesti.
Ei isä osaa, ei isä osaa. Isä on laiska ja ei jaksa.
Isällä on töitä, ei iskä välitä.
Nyt vähän ajatusta siihen kommentointiin naiset!
Aivan.
Missä on miehen arvo tänäpäivänä.
Ei herrotella ei oteta huomioon kunnioittavasti.
Eipä ihme jos lapsetkaan ei noteeraa isejä mitenkään ja osoita näitä kohtaan pelonsekaista kunnioitusta.
Eihän isä tai mies ole mitään enää tänäpäivänä.
Sävy keskusteluissa on aina selvä.
Herrottelua ei ainakaan enää kuule missään muualla kuin Suomen ulkopuolella.
Mösjöö tai senoor. Missä ne on?
Miksi meitä ei kunnioiteta enää?
Ei tasa-arvo sitä tarkoita että miehiä pitää väheksyä niin että lapsetkin saa sen mallin että auktoriteettys on menetetty.
Vierailija kirjoitti:
Isä aika mörrikkä. Epäkohteliasta röhnöttää sohvalla kännyn kanssa, kun Pia tuli taloon ensimmäistä kertaa.
No joo tätä itsekin ihmettelin. Myös monessa jaksossa vanhemmat on ihan hiljaa eivätkä sano lapselle mitään jos lapsi ei tervehdi tai tule edes huoneesyaan ulos. Siis isommatkin lapset. Mä olin ujo lapsi ja oli aivan sanomatta selvää että piti mennä eteiseen vastaanottamaan vieras ja kättelemään vaikka se oli tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä aika mörrikkä. Epäkohteliasta röhnöttää sohvalla kännyn kanssa, kun Pia tuli taloon ensimmäistä kertaa.
No joo tätä itsekin ihmettelin. Myös monessa jaksossa vanhemmat on ihan hiljaa eivätkä sano lapselle mitään jos lapsi ei tervehdi tai tule edes huoneesyaan ulos. Siis isommatkin lapset. Mä olin ujo lapsi ja oli aivan sanomatta selvää että piti mennä eteiseen vastaanottamaan vieras ja kättelemään vaikka se oli tuttu.
No et sinä ollut sitten ujo. Olit reipas lapsi.
Miksi väität itseäsi ujoksi ja kuitenkin kerrot että teit reippaasti.
Ihmettelen tuollaista että mitä sinä siitä oikein saat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännittikö Pia tässä uusimmassa jaksossa niin paljon vai miksi oli kasvoiltaan kokoajan ihan punainen?
Kävi kunnon päälle lapsen kiinni pitäminen.
Mutta siinä lopussakin kun lähti kokonaan perheen luota pois, posket helottivat niin punaisina vaikkei edes ollut mitään kiinnipitotilanteita enää siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tuota en supernannylta ymmärrä,että joku apinaksi sanominen on nyt niin KAUHEAA.
En edes tiedä montako kertaa sanoin tyttöäni apinaksi tai joksikin muuksi,ja tasapainoinen iloinen ja minulle todella läheinen tytär on,kuuden lapsen äiti ja hyvä liitto saman miehen kanssa.
Varmaan olen sanonut lapsenlapsianikin joskus apinoiksi tms.kun olen heitä hoitamassa,ja useimmiten nuorempien ympärillä on todellinen sekasorto.Vaatteet ja tavarat jätetään sinne minne sattuu käsistä jäämään.
Mutta hyvänä mummona minua pitävät ja kovasti odottavat kun tulen paikalle tai tulevat meille.
Koulussa meidän historianja suomenopettaja hihkui tunnilla kun pidettiin meteliä:apinat,konnat,possut...hiljaa.
Oli muuten lempiopettaja hyvin monelle,mm. minulle.
Ei se sana vaan se tapa. Jos nimittelee halveksuen lastaan apinaksi viitaten tämän älykkyyteen, käytöstapoihin tms., se on hirveän musertavaa. Jos lempeän toruvasti kutsuu leikki-ikäistä apinaksi napatessaan tämän iltavilleillä syliin, se on ok. Jos hämmästys ja ylpeys äänessä kehuu lastaan "melkoiseksi apinaksi" tämän kiivettyä ketterästi sirkuskoulun treeneissä, kyseessä on kehu.
Tää. Apinaksi voi kutsua hellittelymielessä oikeassa kontekstissa tai sitten se voi olla loukkaava, ilkeä ilmaisu. Tämän äidin kohdalla jälkimmäinen.
Mä oon sanonut mun lasta hellittelynielessä marakatiksi kun on niin vilkas tapaus, mutta en koskaan apinaksi. Marakatti on söpömpi ilmaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se isä oli sairaan väsynyt, näytti että nukahtaa pystyyn millä hetkellä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyypä nyt tännekin foorumille avautua, vaikka 19v poika olenkin😃Tätä sarjaa tulee silloin tällöin katseltua.
Minua VITUTTAA tuo eläinten kohtelu noiden kurittomien lasten toimesta...jotain kuvottavan vastenmielistä ja nähty jo useammassa jaksossa.
Itsehän pidän miljoona kertaa enemmän eläimistä kuin lapsista ja jos joku lapsi olisi minun rakasta koiraani kiusannut niinkuin nämä ohjelman kakarat omia lemmikkejään, niin en olisi vastannut seurauksista.
Susta huomaakin että oot 19 v poika ☺️
Itse 18 vuotiaana tyttönä pakko todeta että ymmärrän tota äitiä pienissä määrin, vaikka käytös ihan kamalaa olikin. Kun netta huusi ruokapöydässä kurkku suorana niin teki mieli laittaa telkkari kiinni kun ei sitä jaksa kuunnella. Toisaalta ymmärrän myös sen miksi Netta käyttäytyy tuolla tavalla kun äidin oma esimerkki on niin huono. Onneksi tytöllä oli sentään mukava isäpuoli. Ja pakko sanoa että vauva oli kyllä söpö tapaus.Tämän takia ei kannata tehdä lapsia ihan nuorena.
Toisaalta tunnen tytön joka sai 19-vuotiaana vaikean down-lapsen, mutta pärjäsi aivan mahtavasti. Otti apua vastaan, säilytti positiivisen elämänasenteen, luki paljon ja teki parhaansa. Koskaan ei tarvinnut huutaa raivopäänä, vaan oppi toimimaan oman lapsensa kanssa rauhallisesti, rakastavasti ja kunnioittavasti, vaikka helppoa ei varmasti ollut. Ei se aina katso ikää...
Kuinka hyvin tunnet tytön? Oletko läheltä seurannut äidin ja lapsen vuorovaikutusta. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen enemmän haasteita tulee.
Itse nepsylapsen äitinä tiedän mitkä tilanteet ajavat oman tyttäreni ns. reunan yli. Erityislapsi tarvitsee paljon enemmän jakamatonta huomiota vs tavallinen lapsi. Kiukuttelu, huudot, jumitukset, syömisestä kieltäytyminen, sovituista asioista luistaminen alkavat heti kun lapsella on ollut esim. koulukaveri kipeänä, läksypaineita, jokin tavallista arkirutiinia rikkova asia. Arki-illat on koti-iltoja, koska muuten nukkumaanmeno olisi pelkkää huutoa. Tämä pitää koko perheen varpaillaan. Todella stressaavaa ja meidänkin perheen elämä on niinä hetkinä helppoa kun olen kahdestaan erityistytön kanssa. Mutta tuntuu, että jo tavallinen perhe-elämä on stressitekijä erityislapselle.
Asui viereisessä asunnossa ja oma poikani oli samanikäinen, joten vietimme runsaasti aikaa samalla hiekkalaatikolla sekä kahvipöydissä ja lapsemme kaveerasivat pitkälle alakouluun asti. Nyt downpoika on jo 20v ja käy jossain vammaisten työtoiminnassa, ja äitinsä hienosti vaikeuksista selvinnyt nelikymppinen nainen.
En tajua, miksi nuoria äitejä parjataan niin paljon. Jos puhutaan niistä nuorista, jotka oikeasti ovat halukkaita ottamaan vastuuta, he ovat toisinaan nuoren ikänsä takia myös etuasemassa. Heillä ei ole vielä kovin pitkälle juurtuneita ajatusmalleja ja ideoita, vaan he ovat ideologiassaan joustavampia ja oppivaisempia. Joillain vanhempana äidiksi tulevilla on ihmeellinen minäminä-mentaliteetti ja todella vanhanaikaisia kasvatusmenetelmiä, jotka tekevät enemmän hallaa kuin hyvää. Mutta toki se vaatii sen, että nuori itse haluaa oppia ja yrittää tulla paremmaksi äidiksi, ja ihan samoin voi toimia vanhempi äiti.
Ja siis, en nyt sano että nuorena äidiksi tuleminen on mikään paras päätös ikinä, muttei se ole niin maailmanloppukaan kuin aina varoitellaan. Huonoja äitejä on myös vanhemmissa, ja hyviä nuoremmissa. Riippuu ihmisestä, ja nuorten äitien leimaaminen on typerää. Loppujen lopuksi se oli vielä normi aika pitkään, että parikymppisenä saatiin eka lapsi. Tämä uusi trendi kolmekymppisistä ensisynnyttäjistä on tullut vasta viimeisinä vuosikymmeninä, ja nuoret äidit ovat aina pärjänneet. Elämä ei aina mene suunnitellusti ja se on ihan ok, ihmisestä kiinni miten vaikeuksiin ja ongelmiin haluaa suhtautua. Moni nuori osaa suhtautua hyvin elämänmyönteisesti ja etsiä ratkaisuja itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä aika mörrikkä. Epäkohteliasta röhnöttää sohvalla kännyn kanssa, kun Pia tuli taloon ensimmäistä kertaa.
No joo tätä itsekin ihmettelin. Myös monessa jaksossa vanhemmat on ihan hiljaa eivätkä sano lapselle mitään jos lapsi ei tervehdi tai tule edes huoneesyaan ulos. Siis isommatkin lapset. Mä olin ujo lapsi ja oli aivan sanomatta selvää että piti mennä eteiseen vastaanottamaan vieras ja kättelemään vaikka se oli tuttu.
Tuo mitä kutsut normaaliksi käytöstavaksi on keskiluokkaista käytöskultuuria.
Ei meillä lähiössä tuollaisia juttuja opetettu ja edes hyvällä katsottu.
Koulussa ihmeteltiin aina alta kulmain että mitä "ihmeen huomenta"????
Kun kaverilla olin yökylässä niin tosiaan nämä aamulla sanoivat vanhemmilleen "huomenta". Ihmettelin että mitä helvettiä. Näähän on kuin jostain helvetin Suomisen Ollista.
Ei mun alueella naapureitakaan tervehditty.
Vieraille ei pitänyt puhua ollenkaaan. Lähellä oli majoitettu rikollisia ja vakavista rikoksista kärsineitä tyyppejä. Piti aina kiertää kaukaa ja kyllä välillä oikaistiin talojen kautta, mutta äitille ei kerrottu.
Eli ei tuollaisia tapoja suurin osa normaalista kansasta tiedä.
Nuo on juuri niitä mille aikoinaan naurettiin porukassa, Suomisen Ollin pokkurointia.
Pitää ymmärtää että Suomessa on aika paljon erilaista käytöskultuuria ja tuollainen keskiluokkaisten tapojen tuputus loukkaa meikäläisiä.
Sitä on varmasti aika hankala tajuta, mutta mua kiukuttaa se että kutsutaan juntiksi, kun ei kuulu mulle noi tavat. Pidä sinä kättelys ja pokkurointis. Minä en sitä tee ja se ei tarkoita että olisin paha tai huono ihmisenä.
Tulen vähän erilaisista lähtökohdista kuin sä tuut. Nää tavat kulkee mun lapsille ja äiti saa opettaa huomenet jos haluaa. Lapset saa itse valita tapansa sen sanon. Koulut pitää käydä, mutta huomenia ei oo pakko toistella Suomisen Ollin tapaan. Että kyl mä katon aika kylmäävästi sellaista tyyppiä tossa pihassa joka tervehtii. Siinähän tervehtii. Mä en.
Tajuutko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä aika mörrikkä. Epäkohteliasta röhnöttää sohvalla kännyn kanssa, kun Pia tuli taloon ensimmäistä kertaa.
No joo tätä itsekin ihmettelin. Myös monessa jaksossa vanhemmat on ihan hiljaa eivätkä sano lapselle mitään jos lapsi ei tervehdi tai tule edes huoneesyaan ulos. Siis isommatkin lapset. Mä olin ujo lapsi ja oli aivan sanomatta selvää että piti mennä eteiseen vastaanottamaan vieras ja kättelemään vaikka se oli tuttu.
Tuo mitä kutsut normaaliksi käytöstavaksi on keskiluokkaista käytöskultuuria.
Ei meillä lähiössä tuollaisia juttuja opetettu ja edes hyvällä katsottu.
Koulussa ihmeteltiin aina alta kulmain että mitä "ihmeen huomenta"????
Kun kaverilla olin yökylässä niin tosiaan nämä aamulla sanoivat vanhemmilleen "huomenta". Ihmettelin että mitä helvettiä. Näähän on kuin jostain helvetin Suomisen Ollista.
Ei mun alueella naapureitakaan tervehditty.
Vieraille ei pitänyt puhua ollenkaaan. Lähellä oli majoitettu rikollisia ja vakavista rikoksista kärsineitä tyyppejä. Piti aina kiertää kaukaa ja kyllä välillä oikaistiin talojen kautta, mutta äitille ei kerrottu.
Eli ei tuollaisia tapoja suurin osa normaalista kansasta tiedä.
Nuo on juuri niitä mille aikoinaan naurettiin porukassa, Suomisen Ollin pokkurointia.
Pitää ymmärtää että Suomessa on aika paljon erilaista käytöskultuuria ja tuollainen keskiluokkaisten tapojen tuputus loukkaa meikäläisiä.
Sitä on varmasti aika hankala tajuta, mutta mua kiukuttaa se että kutsutaan juntiksi, kun ei kuulu mulle noi tavat. Pidä sinä kättelys ja pokkurointis. Minä en sitä tee ja se ei tarkoita että olisin paha tai huono ihmisenä.
Tulen vähän erilaisista lähtökohdista kuin sä tuut. Nää tavat kulkee mun lapsille ja äiti saa opettaa huomenet jos haluaa. Lapset saa itse valita tapansa sen sanon. Koulut pitää käydä, mutta huomenia ei oo pakko toistella Suomisen Ollin tapaan. Että kyl mä katon aika kylmäävästi sellaista tyyppiä tossa pihassa joka tervehtii. Siinähän tervehtii. Mä en.
Tajuutko?
Huh tuli kuuma. Oletko vihainen ja
näytätkö Clint Eastwoodilta?
Kyllä on tärkeää, että lapsella on oikeus päättää mitä tekee, ilman liikaa sääntöjä. Supernannyn säännöt menee yli hilseen, meillä ainakin on helpompaa, kun lapset saa rauhottua puhelimien kanssa, hankittiin 4v tytölle IPhone xs puhelin alennuksesta. On ollut tosi tyytyväinen, ei sitä viitsitä viedä pois kun alkaa itku.. Katselee youtubea ja pelaa pelejä, yölläkään ei tule meitä herättämään kun viihtyy puhelimella kun herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on tärkeää, että lapsella on oikeus päättää mitä tekee, ilman liikaa sääntöjä. Supernannyn säännöt menee yli hilseen, meillä ainakin on helpompaa, kun lapset saa rauhottua puhelimien kanssa, hankittiin 4v tytölle IPhone xs puhelin alennuksesta. On ollut tosi tyytyväinen, ei sitä viitsitä viedä pois kun alkaa itku.. Katselee youtubea ja pelaa pelejä, yölläkään ei tule meitä herättämään kun viihtyy puhelimella kun herää.
lol 😂
Juu, aivan varmasti kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Jännittikö Pia tässä uusimmassa jaksossa niin paljon vai miksi oli kasvoiltaan kokoajan ihan punainen?
Pikkuisen lisää pakkelia maskeeraajalta, mutta ei sitäkään määräänsä enempää voi laittaa. Näyttää jo muutenkin ihan luonnottomalta pelleltä.
Meidän tutulla perheellä oli tuollainen Hilman kaltainen lapsi. Oli kauheata katsoa, miten vedätti koko perhettä ja koulussakaan ei oikein ollut kavereita, kun tahtoi määräillä kaikesta.
Hän kasvoi ja lähti vaihtariksi jonnekin Timbuktuun tms ja matkusteli ja oli pitkiä aikoja ulkomailla.
Tapasin hänet nuorena aikuisena ja ihmettelin ääneen, miten hauska ja sopeutuvainen ihminen hänestä oli tullut.
Hän vain kommentoi, että Siperia opettaa.😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä enää yhtään ihmettele, miksi syntyvyys on kovasti vähentynyt ja ihmiset ei enää hanki lapsia. Vanhemmuus on totaalisesti kateissa!!! Jos jonkun nuoren lähipiiriin kuuluu useampikin vastaava perhe kuin eilisessä ohjelmassa, katoaa taatusti lapsenhankkimishalut. Elämä vaan on niin raskasta!
Missä oli perheen isä? Hankitaanko nykyään lapsia keinohedelmöityksellä vai missä oli lasten isä? Poikalapsi varsinkin tarvitsee miehen mallin ja isä komentaa lapsia usein jämäkämmin kuin äiti. Oliko kolmekymppinen perheelle uhrautuva Marjukka äidin lesboystävä?
Miksi nykyään joka toisella lapsella on tarkkavaisuushäiriö, adhd, add tai autismikirjon häiriö? Vaikeaa on enää tarttua kasvatukseen, kun on monta vuotta paapottu ja huonoon käytökseen ei ole puututtu.
”Isä komentaa lapsia useammin jämäkämmin kuin äiti”?
Huutonaurua!
Vaikka mieheni on puolustusvoimissa töissä, niin meidän perheessä minä olen se jämäkämpi vanhempi.Mieheni on myös puolustusvoimissa töissä eikä hänen tarvitse kuin katsoa lapsia tietyllä ilmeellä niin hiljenevät automaattisesti. Ehkä se johtuu siitä, että isä on vieraileva tähti perheessä ja näin ollen vähän kaukaisempi herrashenkilö.
Mulla oli lapsuudessa väkivaltainen isovanhempi ja hänellä oli juuri tuollainen katse. Ja vanhemmat, jotka eivät olleet tehtäviensä tasalla. Paitsi että minä jo olin hiljaa ja alistettu. En halua moittia miestäsi mitenkään, mutta haluan vain muistuttaa sinua, että lapsi on oma yksilönsä ja kokee asiat omalla tavallaan.
Nuoruudesta taas muistan ne "hyvien" perheiden lapset. Voi sitä kapinoimista mitä tiukemmassa otteessa ne oli kasvatettu. Minua taas moitittiin koko suvun voimin introverttiydestäni kun ensin oli koko suvun voimin lytätty.
Oli lämmin isä-tytärsuhde Hilman perheessä. Kiinnitin siihen itsekin huomiota. Ja oli äiti ymmärtäväinen pojasta. Ja kameroiden takana vielä varmasti paljon muuta hyvää. Kiinnitin tähän jaksoon huomiota syystä, että itsellä on ollut väkivaltainen lapsuus väsyneitten epäkypsien vanhempien takia ja nykypäivänä jäljellä suuria kysymyksiä, mitä minussa oli vikana. Tuolloin ei ollut muuta kasvatustapaa kuin fyysinen kurittaminen. Viisaita vanhempia kun hakevat apua.
Väitän, ettei tämänkaltaiset ongelmat lapsiperheessä mitenkään ennenkuulumattomia ole. Pelkästään vauva-ajan sairastelukierre voi saada aikaan jotakin tämänkaltaista.
Mun mielestäni nämä ohjelmat on tarkoitettu vertaistueksi, ei arvosteltavaksi. Vaikka onhan se varmaan joistakin ihana huokaista, että meillä ei ole tällaista. Ja silti voi olla pahempaakin. Miten joku voi lyhyen ohjelman perusteella sanoa, onko käyttäytymisessä kyse temperamentista vai opitusta käyttäytymismallista. Tai että mitä tekoa muovilautasilla on tässä asiassa.
Tässä perheessä oli herkkä isä ja herkkä poika.
Kun Pia puhui isän väsymyksestä, hän herkistyi selvästi, mutta ei päästänyt tunteita pintaan. Samoin toimi Niilo-poika; nieleskeli itkua, kun Pia kysyi kavereista ja yksinäisyydestä. Suu tiukkana viivana käänsi päätä poispäin.
Samoin isälle näytti olevan melkein sietämätön tilanne, kun Hilmaa opetettiin uusille nukkumaanmeno tavoille. Hilma kun protestoi kovaäänisesti ja pitkään, iskä kuunteli tuskaisena menoa, ja oli vähällä mennä ”pelastamaan” Hilman.
Saisipa Niilo vielä iskältäkin huomiota ja syliä!
Monet näistä ohjelman vanhemmista ei osaa kehua lapsiaan ollenkaan. Eilisessäkin jaksossa Pia joutui ruokapöydässä opettamaan vanhempia, kuinka Hilmaa pitää kehua kun söi lautasen tyhjäksi. Tyttö ihan silminnähden yllättyi ja ilme kirkastui kun Pia tätä kehui. Kyllä kehuminen varmasti kannustaa paremmin hyvää käytökseen, kuin jatkuva moittiminen ja kieltäminen. Siis kehuminen silloin kun siihen on aihetta.