Säännöt rakkaudelle

Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Kääntyä kotiin ajoissa.

-- Osaamme jo hyvin tämän näytelmän. Noudat  minut aina samasta paikasta, pieni vilkaisu sivulle, näkeekö kukaan. Ja kun minä ajan kotiinpäin, tarkistan jo valmiiksi, huomaako kukaan mistä tulen. Hiljennän risteykseen ja käännyn kotiin.

Me emme saa katsoa toisiamme niin, että totuuden paljastamme.
Laskemme sisään ja iäksi viereen. Tämä sääntö kolmas jo on.
Emme saa tarvita toisiamme niin, että vajotaan.
Emmekä elää voi omillamme. Tämä on sääntö lohduttomin.

-- Yhdessä ihmisten keskellä, aivan kuten muutkin. Silti en uskalla katsoa sinua liian pitkään, etteivät muut huomaa sitä, mikä varmasti näkyy kauas silmistäni. Tarvitsemme toisiamme, mutta toisillemmekaan emme kaikkea paljasta. Yksin saamme itkeä ikäväämme, kunnes palaamme taas toistemme luo.

Emme saa hylätä toisiamme. Entä jos sittenkin rakastumme?
Jos alussa yhdeksi meidät luotiin. Tämä on sääntö viimeinen.

-- Monta kertaa olemme yrittäneet erkaantua. Tiedämme varmaan itsekin, ettei se tule onnistumaan. Vain kerran elämässä saa kokea tällaista, että tuntuu kuin joku ymmärtäisi minua ilman sanoja, olisi minua varten luotu. Entä jos näin on tarkoitettukin? Ehkä emme saa sitä tietää koskaan, siksi jatkamma näin. Näillä säännöillä. Rakastan sinua.