Kun tutustuit puolisoosi ensimmäistä kertaa, kuinka pian tajusit että tässä se nyt on, sinun vastinkappaleesi?

Mies sanoi tajunneensa sen heti. Minulla kesti 2 kk. Tajusin sen, kun vietimme viikonlopun Tallinnassa. Ekaa kertaa 2 vrk putkeen.

Täällä on ihania tarinoita.

Mulle ei ole vielä sattunut vastaavaa vaikka seurustelenkin. Nykyisen kanssa tunnettu aika lyhyt aika ja tunteet sopivuudesta ja epäsopivuudesta vaihtelee hirveesti.

Ehkä mäkin joskus...

Siinä kesti kauan, olimme muutaman vuoden olleet parhaita ystäviä eikä kumpikaan halunnut myöntää, että olisimme mitään enempää ja riskeerata hyvää ystävyyssuhdetta. Minä tajusin sen, kun näin hänen flirttailevan toisen naisen kanssa baarissa, että hemmetti minähän olen mustasukkainen ja pian menetän hänet ellen tee jotain. Ja kun kerroin hänelle tunteistani, niin edelleen meni hetki, että uskalsimme mitään tehdä :D Mutta nyt häät tulossa ja elämäni paras päätös lähtä tälle tielle hänen kanssaan.

Tavatessani hänet ensimmäistä kertaa olin vielä edellisestä suhteesta rikkinäinen ja muutenkin henkisesti huonossa paikassa. Olimme myös aika nuoria ja asuimme ihan eri puolilla Suomea. Onneksi emme ole kumpikaan mitään kovin äkkipikaisia tyyppejä suurissa asioissa, aloimme seurustella vasta noin 1,5 vuoden jälkeen ensitapaamisesta. Niihin aikoihin myös "tiesin".

Kai siinä muutama päivä meni. Seurasi intensiivinen suhde ja avioliiton solmiminen pikaisesti, pari kk tuntemisesta taidettiin mennä naimisiin. Siitä sitten puolen vuoden päästä lähetin eropaperit... Eli neuvoisin katselemaan hieman kauemmin kuitenkin vaikka tunne olisi tuo. Muiden kanssa ei ole ollut tuota vastinkappaletunnetta.

Minä tajusin melko pian, mutta toinen ei ole tajunnut vieläkään, että olisin hänelle täydellinen!

Höpö höpö. Aina sitä voi runoilla, jos on mennyt putkeen, mutta oikeasti sitä ei voi tietää.

Missään vaiheessa en ole ajatellut, että tässä on vastinparini. Mutta.

Jo pari viikkoa ennen kuin tavattiin, tuli vahva tunne siitä, että joku on matkalla luokseni. Tiedän, että kuulostaa häröltä, oon tiedeuskoinen ihminen.

Kun tavattiin, asiaan liittyi hyvin erikoinen ja hyvin epätodennäköinen sattuma, joka todisti molempien olevan ilmeisen kiinnostuneita toisistamme.

Ensimmäisenä aamuna löysin miehen luota kirjan, jonka sivistyksen vuoksi olen aina halunnut lukea. Yhtä ihanaa oli se, että mies auliisti myönsi, että opus oli käynyt yli ymmärryksen ja jäänyt kesken (aivan kuten itsellänikin).

Vaikka tutustuimme hitaasti, jo parin viikon kuluttua ajattelin, että jos juttu jatkuu, se on mitä todennäköisimmin pysyvää.

Nyt on oltu yli 15 vuotta yhdessä.

Tapasimme netissä treffipalstan kautta - ei Tinderin, vaan sellaisen jossa kirjoitellaan pitemmin ja syvällisemmin. Ensimmäinen viesti herätti sen verran kiinnostusta, että vastasin siihen, ja muutamassa seuraavassa viestissä alkoikin tulla esiin sen verran mielenkiintoisia yhteensattumia, että "tämäkö se oikea nyt on" -fiilis alkoi herätä. Reilun puolitoista vuotta siitä eteenpäin olimme naimisissa, varmuus vastinparin löytymisestä kasvoi pikku hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä tajusin melko pian, mutta toinen ei ole tajunnut vieläkään, että olisin hänelle täydellinen!

Sama täällä. Kannattaiskohan asiasta vihjata jotenkin? 

Olin parisuhteessa kun tutustuttiin eli olimme vain kavereita 3 vuotta. En edes tajunnut että olin häneen jo ihastunut kunnes erosin ja tajusin ihastuksen. Onneksi mies ihastui minuun ja sitten se oli menoa.

Kolmen viikon seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Siinä se oli tuleva mieheni ja lapsieni isä. T: 28 vuotta yhdessä ja 2 aikuista lasta ja yhä rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Aina sitä voi runoilla, jos on mennyt putkeen, mutta oikeasti sitä ei voi tietää.

Niin, monet ketjun tarinat ovat onnekkaita. On varmaan aika yleistä ihastua ja rakastua nopeasti, mutta monesti parisuhde ei kuitenkaan toimikaan kun tutustutaan paremmin. Jos kuitenkin jatkokin sujuu hyvin, kohdalle on osunut harvinainen onnenpotku.

Nosto

Kaikki vastinkappaleen löytäneet on jo vastanneet, ei tarvi enää nostella. 

Heti ensikatseesta! Eli todella uskon rakkauteen ensi silmäyksellä. Nyt yhdessä oltu melkein 30v ja lapsia liuta!

Olin työmatkalla, kun mies lähetti minulle viestin. Juttelimme tiuhaan koko matkan ajan ja sovimme näkevämme, kun palaan Suomeen. Muistan, kun lentokone laskeutui ja ajattelin, että tämä on nyt jotain todella erityistä. Ja niinhän se sitten olikin :)

Täytyy sanoa, että lähes heti kun tapasimme. Ennen kuin edes oltiin ehditty sanoa mitään toisillemme ja näin miehen kävelevän treffipaikalle, vaistosin heti miehen katseesta ja olemuksesta jotain erityistä. Kun aloimme jutella huomasimme molemmat, että meillä synkkasi täydellisesti. Treffit etenivät ja muistan ajatelleeni siinä yhdessä vaiheessa että tuossa se nyt on. Muita vaihtoehtoja, eli siis skenaario että tämä juttu ei johtaisi suhteeseen ennemmin tai myöhemmin, ei kertakaikkiaan ole. Niin vahva oli kemia. <3

No ei hän ole mikään "vastinkappale", olen itse jo kokonainen ihminen ja niin on hänkin.