Onko muilla huutoparkuvia isoja lapsia?
Olen niin ahdistunut kun meidän neljästä lapsesta yksi on pienestä asti ollu kova itkemään ja itku on aina ihan huutokarjuitkua. Ja ihan pienimmistäkin vastoinkäymisestä. Itsellä ei hermo kestä yhtään enää ja olen ihan loppu. Ja niin on varmasti kaikki naapuritkin! En tiedä millä saisin tohon tuohuun lopun. Tätä on nyt työstetty ja harjoiteltu jo vuosia. Kaikki keskustelu, kiristys, lahjonta, huomion kiinnittäminen muualle, halailuotteet ym on niin miljoona kertaa kokeiltu ja kaikki menee aina silti saman kaavan mukaan. Karjuja huutokarjuu ja usein myös voi esim ulkona ollesaan sännätä ties ja mihin kiljuen täysillä. Oisko jollain vielä jotain keinoa mitä tehdä tai jotain keinoa millä itse jaksaa tätä. Olen henkisesti ihan loppu. Tämä huutajalapsi on nyt 9v ja meillä siis myös perheessä 2v ja 3v, jotka ei itke tollalailla ja 9v vie kaikessa aina huomion itseensä. Jos esim satuttaa vahingossa toista lasta niin hän itse karjuhuutaa niin paljon että satuttanutta lasta ei pysty edes lohduttamaan vaan huomio menee tähän satuttavaan lapseen. Tai kerrankin kun kaatui ja polveen tuli pieni asfalttinaarmu niin naapuri luuli että jalka oli vähintään poikki kun itku oli niin järkyttävää. 😬😢
Kommentit (8)
Onko tuommone meno ihan direktiivien mukaista? Kysyn vaan?
Onko se lapsi ihan normaali?
Jos siis on ihan pienestä asti ollut samanlainen, eikä esimerkiksi alkanut vasta pikkusisarusten synnyttyä tai päiväkotiin mentyä. Ettei siis johtuisi vaan huomion puutteesta ja sen hakemisesta ainoalla keinolla, jolla sen huomion päiväkotiryhmässä tai kotona saa. En ole mikään ammattilainen ja saatan olla täysin väärässäkin mutta kuvittelisin jokaisen oppivan itsesäätelyä ja tunneilmaisua muutenkin kuin huutamalla täyttä päätä. Varsinkin jos sitä vielä erikseen opetellaan.
Tyhmä kysymys, mutta oletko ikinä kokeillut täysin ignorata lapsen karjunnan, jos näyttäisi ettei karjunnalle ole mitään "oikeaa" syytä. Kerrot tyynesti, ettet kuule lapsen huutoa etkä saa selvää sanoista. Tai että huuto sattuu korviisi ja sinun pitää mennä kauemmas, palaat sitten kun lapsi on rauhoittunut.
Lapsihan on siis jo koululainen. Saako hän samanlaisia raivareita koulussa? Onko sieltä sanottu asiasta mitään? Tai päiväkodissa, neuvolassa? Kummallista jos monen vuoden opettaminen ei ole auttanut pätkääkään, pakkohan se on neurologisten poikkeavuuksien varalta tutkia?!
Oliko sulla viimeksi se vauva, jota et enää jaksanut, koska huusi ja karjui koko ajan? Vaikka selitit, miten paneutuva, ja hyvä äiti oletkaan?
Ihme uusi palstahullu, karjumis-hullu
Ap on provo, joka jostain ihmeen syystä saa kicksejä tehdessään aloituksia uhrautuvasta kilistä pikkuäidistä, joka ei jaksa karjuvaa lasta. Hyi olkoon, häivy siitä sekoilemasta.
Meillä myös kuopus saa ihme kilarit joskus ihan tyhjästä. Ikää nyt jo 13 vee, joten alkaa olla välillä naurussa pitelemistä. Muuten ihan normaali lapsi, mutta esim. kun on pari kertaa jouduttu tekemään paikallispuudutuksessa sisäänkasvaneen varpaankynnen leikkaus, niin lapsi on huutanut kuin syötävä. Siis aivan järkyttävä kiljunta. Ei vaan osaa olla hiljaa kun sattuu.
Jos olet yrittänyt itse jo kaikkea, seuraava keino on lähteä lapsen kanssa lääkäriin. Jospa tuohon olisi joku mielialaa tasaava lääke. Mitä lapsi itse selittää itkemisestään ja itkeekö hän myös tavallista useammin?
Toisaalta olen huomannut viime vuosina jopa kaksikymppisten aikuisten naisten itkevän huutokarjumalla, jos vaikka naapuri käy yöllä valittamassa juhlista tulevat melusta...
Nostan