Kiusatun kadotettu elämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta en todellakaan ole kuollut sisältä. En todellakaan ole mikään mitäänsaamaton kuollut läntti maailmassa sen takia, että minua on kiusattu. Minusta voi tasan tarkkaan tulla juuri sitä, mitä minusta olisi tullut myös ilman kiusaamista.

Ei. Se, että sinua on kiusattu ei tarkoita ettet voisi menestyä. Mutta sinusta ei koskaan tule samanlaista ihmistä, mitä olisit ollut ilman kiusaamista. Se on poissa. Iäksi.

Se on totta. Osa ihmisen sisäisestä hehkusta sammuu kiusaamisen seurauksena.

Himmenee, mutta ei sammu. Siellä se on loistaakseen taas entistä kirkkaampana. Tätä loistetta ei kiusaajilla ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan. Siksi pitää kiusata. 

Millä tavalla loistaakseen entistä kirkkaampana, jos elämä tarjoilee lannistetulle ja yksinäiselle ihmiselle vain lisää paskaa koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusattiin koulussa, mutta en todellakaan voi syyttää LAPSIA siitä että minulla on huono itsetunto nykyään.

Ja lapsia he silloin olivat.

Minua kiusattiin vielä lukiossakin. Kiusaaja ei ollut lapsi, vaan melkein aikuinen.