Älkää hankkiko lapsia enää yli 30-vuotiaina!

Onneksi ei kuulu vajaaälyiselle aloittajalle se, kuka milloinkin hankkii ne omat lapsensa, jos hankkii.

No jos ei halua olla nelikymppisenä vapaa kuin taivaan lintu ja niin nuori+haluttava ei 40v. voi olla kuin 20v. vaikka kuinka haluaisi tai luulisi sitä olevan ;)

13-15 on lapsia, silloin mitään villiä nuoruutta elä

Minun puolisoni ei ole tympeä. Katselen häntä oikein mielelläni tässä paskavaippoja vaihtaessani, vaikka ikää esikoisen syntyessä olikin 36. Me ehdimme olla villejä ja vapaita nuoria, opiskella, matkustella, rakentaa omakotitalon, harrastaa sitä sun tätä, säästää tarpeeksi hoitovapaavuosiakin varten - nyt meillä on sellainen elämäntilanne, ettei enää oikein jaksa tuota nuoruuden riehumistakaan vaan mieluusti elämme rauhallista, onnellista ja vakavaraista perhearkea.

Ehkä ei sen sijaan kannattaisi tehdä niitä lapsia parikymppisenä, varattomana opiskelijana, kun koko kaveripiiri elää villiä ja vapaata nuoruuttaan. Siinä stressissä käy vain niin, että ajautuu yhteiskunnan elätiksi, alkoholisoituu, tulee avioero ja lapset otetaan huostaan, kun ei vanhemmilla riitäkään rahkeet kaikkeen mahdolliseen.

¨Lasten puolesta se on parempi jos vanhemmat ovat varttuneempia. Talous on turvattu ja perii aikaisemmin.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista...

Itse sain lapsen lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä vuotta. Hyvä ikä minulle, mutta suosittelisin silti tekemään lapset n. 25 vuotiaana. Ei ole mukavaa harmaantua ja olla pienen lapsen äiti. Jaksamisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, huolehdin liikunnasta ja terveistä elintavoista paremmin kuin nuorena.

Nuorena en ikinä halunnut lasta, asuin vuokra-asunnoissa, ja naapureista kuului milloin humalaisten tappelua ja milloin mitäkin ääniä. En halunnut lapsen elävän sellaisessa ympäristössä. Halusin myös että lapsella on Isä (isolla iillä). Mies oli se joka lasta alkoi toivomaan ensimmäiseksi, muuten en olisi ryhtynyt koko hommaan. Kesti aikansa siis ennen kuin aika oli otollinen lapselle...

Jos tuntee 100% olevansa valmis äidiksi, ja lapsi on hartaasti toivottu molempien puolelta, niin eikun lapsia tekemään vaan, oli ikä mikä tahansa.

Minäkin kommentoin sen verran, että minusta biletys ei kuulu 13-16-vuotiaiden elämään olennaisena osana. Toki kavereiden kanssa voidaan viettää iltaa mutta alkoholi, baarit ja vapaus puuhata mitä lystää ei kuulu alaikäisen elämään. Ymmärrän, että sitä biletystä harrastetaan 16-vuotiaasta ylöspäin, kun se täysi-ikäisyys lähestyy, mutta edelleenkään alle 18-vuotias ei kuulu baareihin eikä hänen kuulu eikä pidä päättää vapaasti menemisistään ja tekemisistään. Vastuuton aikuinen puhuu noin.

Sen verran totean, että riippumatta siitä, minkä ikäisenä lapseni haluaa alkaa tehdä lapsia, toivon, että hän on ensin saanut suoritettua opiskelunsa ja löytänyt työpaikan. Toivon hänen keskittyvän opiskeluun ja opiskeluelämään, kesätöihin, äkkilähtöihin kaveriporukalla, tupaantuliaisbileisiin jne. Toivon hänen löytäneen pysyvämmän parisuhteen, ei vain rakkaushuumassa väsäistyä lasta vaan ensin sitä parisuhde-elämää, joka luo perheelle perustan. Toivon hänen viihtyvän miehensä kanssa, ehkä matkustavat yhdessä, sisustavat kotia, saavat vakituiset työpaikat tai ainakin työkokemusta.

Äitini onnistui tässä kaikessa 22-vuotiaana, minä vasta 28-vuotiaana. Kumpikaan ei ole ratkaisujaan katunut, ei ole tullut biletysvimmaa myöhemmin, ei avioeroja. Kun ei hosu, häsellä tai elä muiden odotusten mukaan, ei anna virran viedä vaan ohjaa itse eteenpäin, ei tarvitse katua ratkaisujaan eikä ikä ole silloin kun numeroita.

hankitaanpa!! lällällää!

Oi sori, en tiennyt, että olen liian vanha. Täytyy varmaan antaa nuo pikkumussukat pois, jotta pääsen taas viettämään villiä ja vapaata eloa. Vaikka ei sitä enää oikein jaksaisi...

Oi sori, en tiennyt, että olen liian vanha. Täytyy varmaan antaa nuo pikkumussukat pois, jotta pääsen taas viettämään villiä ja vapaata eloa. Vaikka ei sitä enää oikein jaksaisi...

Ihan samat syyt pätevät lastenhankintaan -tai siis sen väliin jättämiseen - parikymppisenä

Tapoja on monia, yksi haluaa villin ja vapaan nuoruuden, toinen villin ja vapaan keski-iän.

Itse elin villin ja vapaan nuoruuden ja 20-30v välillä opiskelin, aloitin luomaa uraa,  reissasin ja asuin pitkin maailmaa, olin villi ja vapaa. Esikoisen sain 30+ ikäisenä.

Nyt ikää 40+, kaikki lapset jo koulussa. Ei todellakaan kiinnosta mikään villeys ja vapaus, sitä koin riittävästi alle 30v. Elämä on tässä ja nyt, olen äärimmäisen tyytyväinen siihen: ihana perhe, mukava ja mielenkiintoinen ura, elämä sopivaa komboa arjen ja reissaamisen välillä (reissataan perheenä).

Tuskin villiinnyn edes 50+ ikäisenä, vaikka tuolloin jo omat lapset maailmalla.

 Minulle olisi ollut kauhistus saada lapset alle 30v.

Kukin elää tavallaan, eikös?

Ennen sitä ajatteli, ettei lapsen aika ole vielä. Nykyään ajattelen, ettei enää. :) Villistä ja vapaasta nuoruudesta ja keski-iästä en oikein tiedä, nelikymppisiä kiinnostaa yleensä vähän eri asiat kuin kaksikymppisiä. Äidit joskus kuvittelevat, että lapsettomat ovat jääneet siihen pisteeseen jossa he olivat ennen äitiyttä.

Voi jee, jotakin olen tehnyt oikein :D Lapset ennen 30v ikää nimittäin!

Täällä 45 v äiti 2 v lapsen kanssa. Ja elän elämäni onnellisinta aikaa!

Parikymppisenä matkustelin ja vietin iloista opiskelijaelämää, lapset ei ois voinu vähempää kiinnostaa.

Kolmekymppisenä tein uraa, hankin ammattitaitoa, hankin hyvän työpaikan.

Nelikymppisenä nautin kotonaolosta lapseni kanssa, ihanaa! Baarit, hurvittelu, kulttuuririennot --- äääh, ei jaksa, been there done that, nähty ja koettu, pari kertaa vuodessa riittää tätä osastoa. Nyt teen just sitä mitä haluankin NYT tehdä. Töitä kerkee vielä painaa...

Tai sitten ei ota tympeää puolisoa, vaan sellaisen, jonka kanssa on ilo olla vielä keski-ikäisenäkin.

Millainen paviaani ottaa tympeän puolison? Vittuakos se meidän muiden syy on jos itse oot mennyt ottamaan. Jotkut ottaa kumppanin muustakin syystä kuin pelkästä lisääntymissyystä, jotkut jopa HUOM. etenkin niistä muista syistä. Nih. (Näihin näin viksuihin juttuihin voi just näin viksusti vastailla.)

Puhutko ap kokemuksesta, katkeralla äänellä?

Joo, ei kannata yrittää lapsella paikkailla huonoa suhdetta -mutta sama pätee alle 30-vuotiaisiinkin.

ikää 33 vuotta ja ihana 5kk ikäinen esikoinen tuossa tuhisee vieressä. Ennen lapsen saamista ehdittiin molemmat opiskella yliopistossa tutkinnot, hankkia vakituiset hyväpalkkaiset työpaikat, matkustella ympäri maailmaa, ostaa oma asunto jne. Rahaa ehdittiin laittaa säästöön sen verran että hoitovapaalla ei tarvitse miettiä rahojen riittävyyttä ja lapsi saa siis olla kotona ainakin  kolme vuotiaaksi. Biletykset tuli hoidettua jo silloin 18-25 vuoden iässä, niitä aikoja on mukava muistella mutta ei niihin todellakaan tee mieli palata. Elämä on parasta juuri tässä ja nyt! :)