Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen, kun mua kiinnostaa kaikki mahdolliset asiat?
26.02.2013 |
Historia, tähtitiede, kuvataiteet, ooppera, teatteri, jazz, klassinen musiikki, purjeveneet, aivojen rakenne, kasvien tunnistus, käsitöiden tekeminen... Mun on oikeasti vaikea keksiä asioita, jotka mua EI kiinnostaisi.
Mulla on vinot pinot kirjoja, jotka odottaa lukemista. Ihanaa! Ja ihan laidasta laitaan: ihmisen evoluutiosta Anni Swanin elämäkertaan, nuortenkirjoista elokuvahistoriaan, tekniikasta kuvantulkintaan, jesuiittapapin rukoilumeditaatio-opista kädestä ennustamiseen, lehtiä Scientific Americanista Baka-lehteen.
Mutta välillä ahdistaa sekin, kun KAIKKI kiinnostaa. Pitäisikö tätä kiinnostuksen kohteiden määrää rajata? Miten sen tekisin? Vai olenko vaan tällainen kuin olen ja omaksun uutta pää sauhuten?
Monet ystävät tosin sanoo, että mun kanssa on hauska jutella, kun kaikesta tulee niin monipuolista kommenttia ja melkein mihin vaan pystyn jotain sanomaan. Välillä, kun joku kertoo lähtevänsä vaikka Loviisaan ja totean, että niin, sehän on saanut nimensä kuningatar Loviisa Ulriikasta ja... Niin joku räjähtää nauramaan, että vain mä voin heittää lonkalta tollasia kommentteja ihan innostuneena. :)
Onko muita kohtalotovereita?
Kommentit (3)
Mä olin joskus. Lapsena ja nuorena mua kiinnosti kaikki, imin kaiken tiedon niin kirjoista, telkusta kuin lehdistäkin, eli tietämykseni ei rajoittunut pelkästään ns. kirjasivistykseen, vaan tiesin myös kuka julkkis on ollut kenenkin kanssa ja koska yms. En koskaan yrittänyt erityisemmin opiskella niitä juttuja, jäivät vain päähän kun on hyvä muisti enkä edes tajunnut ettei muut ole välttämättä samanlaisia, ja taisin jossain vaiheessa järkyttyäkin nuorena aikuisena kun tajusin ettei muut arvosta hyvää yleissivistystä yhtä paljon kuin minä.
Valitettavasti tuo on nykyisin aika paljon menneisyyttä. Ei vain ole opiskelujen ja työn keskellä aikaa lukea mitään ja internet ehkä vaikuttaa vähän siihen, että entisen kirjan sijaan nyt tulee jostakin aiheesta luettua vain lyhyt nettiartikkeli, kun tietää että tarpeen vaatiessa asiasta löytää varmasti lisätietoa netistä. Eli siis, mun mielestä kiinnostuksen kohteiden määrää on ihan turha rajoittaa, jos se ei sua itseäsi millään tavalla häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se nyt muuten häiritse kuin siten, että musta tuntuu, että repeän ihan joka suuntaan... :D En ehdi perehtyä kaikkeen niin kuin haluaisin.
Juu, imen tietoa ihan joka puolelta. Nytkin projektina katsoa netistä uusintana kaikki Kuninkaittemme jäljillä-sarjan jaksot. Kynä sauhuten teen muistiinpanoja - en mä niitä ehkä koskaan katso, mutta jos en prosessoi asioita niin, että teen muistiinpanot, niin en muista MITÄÄN. Ilman muistiinpanoja en oikein pysty keskittymään. Meillä pursuaa laatikot mun muistiinpanovihkoja ja -kirjoja. :D
Oi, mä haluaisin niin olla toimittaja. Nyt olen ope ja ihan turhautunut, kun lapset ei yleensä jaa mun kykyä innostua asioista.
Mutta ihana kuulla, etten ole ainoa, joka tällaisesta saa kiksejä. Oisko vielä muita?
Alue: Aihe vapaa
Rupea toimittajaksi, niin me muutkin tehtiin :). Tai tutkijaksi.