Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinulle introvertti/ekstrovertti-jako tärkein ihmisten luonteessa?
04.03.2019 |
Onko se tärkein tai ensisijainen luonteenpiirre johon kiinnität huomiota uudessa ihmisessä tai jossain vanhassa kaverissa/tutussa joko tahattomasti tai miettiessäsi miksi hän käyttäytyy jollain tavalla?
Kommentit (47)
Faith kirjoitti:
On introvertti / ekstrovertti -jako melko tärkeä, kun puhutaan ihmissuhteista, koska ainakin ääritapauksissa se ohjaa niin paljon ajaviettotapoja ja -ympäristöjä.
Jos toinen viihtyy markkinoilla ja hälisevissä kahviloissa ja yökerhoissa ja toinen taas inhoaa niitä ja väsyy niissä ja mieluummin tapaa kotona tai korkeintaan jossain intiimissä seurusteluravintolassa, missä taas toinen tylsistyy kuoliaaksi, niin siinä voi tulla ristiriitoja.
Toinen tärkeä piirre on sisäistäjä / ulkoistaja. Sisäistäjä käsittelee henkilökohtaiset asiansa sisäisesti reflektoimalla ja tunteitaan erittelemällä, ulkoistaja taas sosiaalisesti toisten kanssa keskustelemalla, toiselta saamansa validoinnin kautta.
Jos ystävyyssuhteessa toinen on sisäistäjä ja toinen ulkoistaja, voi käydä niin, että ulkoistaja huomaamattaan tilittää henkilökohtaisia asioitaan yksipuolisesti niin että toinen uupuu tai toisaalta niin, että sisäistäjä tarvitsee henkilökohtaisten asioiden takia runsaasti aikaa yksin eikä toinen ymmärrä vetäytymistä tai asioista puhumattomuutta.
Kukaan ei tietenkään ole 100% introvertti-, ekstrovertti-, sisäistäjä- tai ulkoistajamääritelmien mukainen, mutta on ihmisiä, joissa on vahvasti joitain temperamenttipiirteitä.
Hyvää analyysiä.
Täytyy Faith antaa sinulle kehut siitä, kuinka pohdiskelevia ja tarkkanäköisiä viestejä usein kirjoitat. Me olemme elämänkatsomuksellisesti varmaan aika eri laidoilla mutta se on ollut minullekin terve kokemus tajuta, että eri maailmankatsomuksen/vakaumuksen omaavat eivät automaattisesti ole sekopäitä ja muutenkin aivan paskoja tyyppejä. Nuorempana olin tällainen omaan "avarakatseisuuteni" seonnut pätijä, onneksi olen nyt saanut hieman perspektiiviä päähäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas ketju täynnä introverttien itsekorostusta.
En ole sellaista havainnut. Mielestäni keskustelu on pääosin asiallisen analyyttinen, kukaan ei ole korostanut itseään, vaan korkeintaan käyttänyt omaa käytöstään esimerkkinä kuvatakseen paremmin, mistä on kyse ja miten asia vaikuttaa omassa elämässä ja valinnoissa. Ehkä sinua häiritsee se tosiasia, että introvertit ajattelevat keskimääräistä enemmän asioita ja heissä on myös enemmän korkean älykkyyden omaavia, mitkä ovat faktoja ja tuotu sellaisenaan esiin tässäkin kommentissa ilman tarkoitus korostaa itseään tai pitää ketään parempana. Onhan myös se fakta, että keskimääräisen äo:n omaavan ihmisen elämä on helpompaa ja sellaiset menestyvät jopa liike-elämässä paremmin kuin erityisen älykkäät. Samoin sellaisen elämä on yksinkertaisempaa, joka ei mieti liikoja.
Siellä omissa oloissaan suvantopaikassa akkuja lataileva kun tulee väistämättä ajatelleeksi asioita enemmän kuin hälisevä vaski ja kohisten virtaava joki. Introvertit harrastavat muutenkin enemmän erilaisten ihmissuhteisiin liittyvien tilanteiden analysointia jälki- ja etukäteen ja samoista syistä tuntevat itsensä keskimääräistä paremmin. Älä ota sitä itsekorostuksena, kyse on itsetuntemuksesta ja sen analysoinnista.
Asialla ei ole mitään merkitystä ja en ajattele tuollaisia jakoja ollenkaan. En edes tiedä mikä itse olen, sillä asialla ei ole kiinnostava. Teen työtä asiakaspalvelussa ja kaikkien kanssa olen pärjännyt ilman teennäistä luokitteluja.
Otan ihmisen ihmisenä ja se riittää. En tiedä edes mitä suuntausta ystäväni tai vaikka mieheni edustaa, mutta hyvin olemme pärjänneet yli 20 vuotta ja joidenkin ystävieni kanssa yli 40 vuotta.
Ihminen, joka jaottelee muita ihmisiä tuollaisen mukaan on pääsääntöisesti varmasti hyvin rasittava ja hänellä on liikaa aikaa turhuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein luota ekstrovertteihin. Minulle jokainen ihmiskontakti on merkityksellinen, tarkoitan mitä sanon, enkä tosiaankaan vaikkapa hetken huumassa sano, että "meidän pitää nähdä, nähdään vaikka ensi viikolla" ja unohda koko asiaa. Tai tutustu ja "ystävysty" illan aikana viidentoista eri ihmisen kanssa ja unohda heitä kaikkia seuraavaan päivään mennessä. Tietysti tuokin on ääripään käytöstä, mutta juuri tuollaiselta monen ekstrovertin touhu minulle näyttää, jonkilaiselta toisten ihmisten yksipuoliselta käyttämiseltä.
Juuri tämän takia minulle on tärkeää havainnoida, kumpaa päätä ihminen edustaa. Molemmat voivat käyttäytyä hyvin samalla tavalla, mutta toiselle koko vuorovaikutus on vain "kasetilta tulevaa" itsensä viihdyttämistä ja toinen taas on enemmän oikeasti läsnä. Molemmat ihmistyypit ovat nautittavia, kun kunhan heihin osaa suhtautua oikean filtterin läpi, ja ei vaikkapa ota ekstrovertin puheita ihan yhtä haudanvakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas ketju täynnä introverttien itsekorostusta.
En ole sellaista havainnut. Mielestäni keskustelu on pääosin asiallisen analyyttinen, kukaan ei ole korostanut itseään, vaan korkeintaan käyttänyt omaa käytöstään esimerkkinä kuvatakseen paremmin, mistä on kyse ja miten asia vaikuttaa omassa elämässä ja valinnoissa. Ehkä sinua häiritsee se tosiasia, että introvertit ajattelevat keskimääräistä enemmän asioita ja heissä on myös enemmän korkean älykkyyden omaavia, mitkä ovat faktoja ja tuotu sellaisenaan esiin tässäkin kommentissa ilman tarkoitus korostaa itseään tai pitää ketään parempana. Onhan myös se fakta, että keskimääräisen äo:n omaavan ihmisen elämä on helpompaa ja sellaiset menestyvät jopa liike-elämässä paremmin kuin erityisen älykkäät. Samoin sellaisen elämä on yksinkertaisempaa, joka ei mieti liikoja.
Siellä omissa oloissaan suvantopaikassa akkuja lataileva kun tulee väistämättä ajatelleeksi asioita enemmän kuin hälisevä vaski ja kohisten virtaava joki. Introvertit harrastavat muutenkin enemmän erilaisten ihmissuhteisiin liittyvien tilanteiden analysointia jälki- ja etukäteen ja samoista syistä tuntevat itsensä keskimääräistä paremmin. Älä ota sitä itsekorostuksena, kyse on itsetuntemuksesta ja sen analysoinnista.
Minäkin olen introvertti, mutta minulle se ei tarkoita että olisin kiinnostunut vain itsestäni ja tunteistani ja piirteistäni ja ja ja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä tavannut selkeästi ekstroverttia tai introverttia ihmistä. Tällainen jaottelu ei ole tarpeellinen ja ihmisen arvoa mittaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikein luota ekstrovertteihin. Minulle jokainen ihmiskontakti on merkityksellinen, tarkoitan mitä sanon, enkä tosiaankaan vaikkapa hetken huumassa sano, että "meidän pitää nähdä, nähdään vaikka ensi viikolla" ja unohda koko asiaa. Tai tutustu ja "ystävysty" illan aikana viidentoista eri ihmisen kanssa ja unohda heitä kaikkia seuraavaan päivään mennessä. Tietysti tuokin on ääripään käytöstä, mutta juuri tuollaiselta monen ekstrovertin touhu minulle näyttää, jonkilaiselta toisten ihmisten yksipuoliselta käyttämiseltä.
Juuri tämän takia minulle on tärkeää havainnoida, kumpaa päätä ihminen edustaa. Molemmat voivat käyttäytyä hyvin samalla tavalla, mutta toiselle koko vuorovaikutus on vain "kasetilta tulevaa" itsensä viihdyttämistä ja toinen taas on enemmän oikeasti läsnä. Molemmat ihmistyypit ovat nautittavia, kun kunhan heihin osaa suhtautua oikean filtterin läpi, ja ei vaikkapa ota ekstrovertin puheita ihan yhtä haudanvakavasti.
Ei taas tätä "rikas sisäinen maailma" -skeidaa. Kaikilla ihmisillä on sisällään paljon enemmän mitä pinta näyttää, huomaisitte sen, jos keskittyisitte joskus muihinkin kuin itseenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas ketju täynnä introverttien itsekorostusta.
En ole sellaista havainnut. Mielestäni keskustelu on pääosin asiallisen analyyttinen, kukaan ei ole korostanut itseään, vaan korkeintaan käyttänyt omaa käytöstään esimerkkinä kuvatakseen paremmin, mistä on kyse ja miten asia vaikuttaa omassa elämässä ja valinnoissa. Ehkä sinua häiritsee se tosiasia, että introvertit ajattelevat keskimääräistä enemmän asioita ja heissä on myös enemmän korkean älykkyyden omaavia, mitkä ovat faktoja ja tuotu sellaisenaan esiin tässäkin kommentissa ilman tarkoitus korostaa itseään tai pitää ketään parempana. Onhan myös se fakta, että keskimääräisen äo:n omaavan ihmisen elämä on helpompaa ja sellaiset menestyvät jopa liike-elämässä paremmin kuin erityisen älykkäät. Samoin sellaisen elämä on yksinkertaisempaa, joka ei mieti liikoja.
Siellä omissa oloissaan suvantopaikassa akkuja lataileva kun tulee väistämättä ajatelleeksi asioita enemmän kuin hälisevä vaski ja kohisten virtaava joki. Introvertit harrastavat muutenkin enemmän erilaisten ihmissuhteisiin liittyvien tilanteiden analysointia jälki- ja etukäteen ja samoista syistä tuntevat itsensä keskimääräistä paremmin. Älä ota sitä itsekorostuksena, kyse on itsetuntemuksesta ja sen analysoinnista.
Minäkin olen introvertti, mutta minulle se ei tarkoita että olisin kiinnostunut vain itsestäni ja tunteistani ja piirteistäni ja ja ja...
Minä ainakin introverttina koen olevani kiinnostunut nimenomaan kohtaamisistani ihmisistä, heidän tunteistaan ja piirteistään, enkä niinkään itsestäni.
Ajattelitteko tuollaisia asioita lapsena, kun tutustuitte muihin lapsiin? Tuskin. Ajatteletteko jakoa silloin kun tutustutte vaikka 85 vuotiaaseen vanhukseen? Tuskin. Onko sillä siis oikeasti mitään merkitystä mitä toinen on tai ei ole? Mitä teette sillä "tiedolla"? Oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitteko tuollaisia asioita lapsena, kun tutustuitte muihin lapsiin? Tuskin. Ajatteletteko jakoa silloin kun tutustutte vaikka 85 vuotiaaseen vanhukseen? Tuskin. Onko sillä siis oikeasti mitään merkitystä mitä toinen on tai ei ole? Mitä teette sillä "tiedolla"? Oikeasti?
Jos minä sanon uudelle ihmiselle, että pidän hänestä ja tahtoisin nähdä toistekin, olen nähnyt hänessä jotakin syvästi itseäni lämmittävää ja kokenut hänen kanssaan "yhteyden", jonka vuoksi hän jää mieleeni. Jos todella ekstrovertti ystäväni sanoo saman jollekulle, ei hän välttämättä viikon päästä edes muista koko ihmistä, vaikka tätä koettaisi hänelle kuvailla.
Eli jos kaikkien ihmisten sanomisiin suhtautuu samalla tavalla analysoimatta tilanteita yhtään, joku saa aina pettyä tai kauhistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitteko tuollaisia asioita lapsena, kun tutustuitte muihin lapsiin? Tuskin. Ajatteletteko jakoa silloin kun tutustutte vaikka 85 vuotiaaseen vanhukseen? Tuskin. Onko sillä siis oikeasti mitään merkitystä mitä toinen on tai ei ole? Mitä teette sillä "tiedolla"? Oikeasti?
Jos minä sanon uudelle ihmiselle, että pidän hänestä ja tahtoisin nähdä toistekin, olen nähnyt hänessä jotakin syvästi itseäni lämmittävää ja kokenut hänen kanssaan "yhteyden", jonka vuoksi hän jää mieleeni. Jos todella ekstrovertti ystäväni sanoo saman jollekulle, ei hän välttämättä viikon päästä edes muista koko ihmistä, vaikka tätä koettaisi hänelle kuvailla.
Eli jos kaikkien ihmisten sanomisiin suhtautuu samalla tavalla analysoimatta tilanteita yhtään, joku saa aina pettyä tai kauhistua.
Hyvin sanottu. Silti, ihmisten luonne selviää vasta ajan saatossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen introvertti, mutta minulle se ei tarkoita että olisin kiinnostunut vain itsestäni ja tunteistani ja piirteistäni ja ja ja...
Samoin. Mietin paljon asioita itsekseni ja mietin, sekä analysoin miten muut niitä mahtavat ajatella. Tästä tulee kokonaisuuksia joita sitten analysoin lisää. En yleensä mitenkään halua tuoda tätä esille muiden kanssa, mutta saatan kysäistä sopivan kysymyksen jos sellainen tulee mieleen.
Faith kirjoitti:
Toinen tärkeä piirre on sisäistäjä / ulkoistaja. Sisäistäjä käsittelee henkilökohtaiset asiansa sisäisesti reflektoimalla ja tunteitaan erittelemällä, ulkoistaja taas sosiaalisesti toisten kanssa keskustelemalla, toiselta saamansa validoinnin kautta.
Näin on! Mutta mielestäni asia on vielä piirun verran monimutkaisempi. Olen nähnyt asiasta englanninkielisen analyysin, mutta en tietenkään nyt muista sitä sen paremmin.
Esimerkin vuoksi, olen ilmeisesti enemmän ekstrovertti kuin mieheni, mutta silti minä toimin kuten sisäistäjä.
Mieheni on enemmän introvertti, mutta käsittelee asioita kuten ulkoistaja. Minun näkökulmasta ulkoistajalla on käytössä mystinen X faktori, joka ei ollenkaan aukea minulle ja koen helposti että tällainen ihminen ei kykene pysähtymään ja aidosti kuuntelemaan.
Aika hyvin pitää ihmiseen tutustua ennen kuin hänestä voi edes tietää, onko hän intro vai ekstro. Enpä edes vuosia tuntemistani ihmisistä osaisi kovin monen osalta sanoa, kumpaa on enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oli hyvin pitkään luonteiden nelijako paljon tutumpi kuin tämä kahtiajako. Nelijaolla tarkoitan näitä: sangviikko, koleerikko, flegmaatikko ja melankolikko. Ja monesti ihmisessä on selvästi kahta vallitsevana, mutta myös muita puolia. Ja kyllä elämäntilannekin vaikuttaa paljon siihen mikä puoli itsestä on milloinkin vallitsevana.
en juuri ajattele asiaa vaan seurustelen ihmisten kanssa niinkuin tuntuu mukavalta ja luontevalta. Parisuhteeseen tuo vaikuttaa enemmän ja jos kumppanin kanssa on kovin erilainen tältä osin niin ulospäinsuuntautuneen muut ihmissuhteet ovat tärkeitä, se että opetellaan tuntemaan toinen ja tulemaan mukavasti toimeen.
Ekstrovertti pettää helpommin. Hän kun vain "on sosiaalinen" ja "luo suhteita" sekä "latautuu seurassa" :) Siinähän introvertti puolisokin sitten hyötyy!
Vierailija kirjoitti:
Taas ketju täynnä introverttien itsekorostusta.
Persoonallisuusselfie, onhan se niin kiva.
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertti pettää helpommin. Hän kun vain "on sosiaalinen" ja "luo suhteita" sekä "latautuu seurassa" :) Siinähän introvertti puolisokin sitten hyötyy!
Pettäminen korreloi kyllä eniten korkean libidon (a-seksuaali harvemmin pettää), ja jonkinverran alhaisen äo:n ja tunnevammaisuuden kanssa, muttei sillä ole mitään tekemistä sisään- tai ulospäinsuuntautuneisuuden kanssa. Jos tulee aina vain uudestaan petetyksi niin sitten voi olla omassakin päässä vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli hyvin pitkään luonteiden nelijako paljon tutumpi kuin tämä kahtiajako. Nelijaolla tarkoitan näitä: sangviikko, koleerikko, flegmaatikko ja melankolikko. Ja monesti ihmisessä on selvästi kahta vallitsevana, mutta myös muita puolia. Ja kyllä elämäntilannekin vaikuttaa paljon siihen mikä puoli itsestä on milloinkin vallitsevana.
Minä olen sekoitus sangviinikkoa ja melankolikkoa, ja on myönnettävä, että en aina tule oikein juttuun selkeiden koleerikkojen tai flegmaatikkojen kanssa. Flegmaatikkojen kanssa kärsivällisyyteni loppuu pian mutta en toisaalta pidä koleerikkojen egoismista ja hyökkäävyydestä. Joku voi ilman muuta kokea asian toisin ja kamppailla esim. työpaikan sangviinikkojen kanssa. Voisi ehkä kuvailla asian niin, että olen päältä pirteä mutta sisältä syvällinen :D
Alue: Aihe vapaa
Hyvä analyysi, ja allekirjoitan omalta osaltani saman. Myös minulla on kaatunut ystävyyssuhteita toisen osapuolen päsmäröintiin. Kun olen itse introvertti ja toinen on ekstrovertti, saattaa käydä niin että otan vaistomaisesti etäisyyttä jos koen toisen pyrkivän dominoimaan. Tästä syntyy kierre, jossa toinen taas pyrkii kiristämään otettaan. Olen myös kokenut monilla ekstroverteillä olevan taipumusta draamahakuisuuteen, jollaisissa olosuhteissa koen oloni hyvin epämukavaksi.