Onko sinulle introvertti/ekstrovertti-jako tärkein ihmisten luonteessa?

Tavallaan on, koska itse olen niin ääripäässä tällä akselilla - olen äärimmäisen introvertti. Luulen, että useimmille ko. temperamenttipiirre ei ole niin tärkeä, niille jotka ovat keskemmällä introversio-ekstroversio -jatkumoa. Mutta molempien ääripäiden ihmiselle voi olla niin, ettei oikein tule kovin hyvin toimeen sen toisen ääripään kanssa ja siksi asia on tärkeä.

En kiinnitä asiaan mitään huomiota. En tarkastele ihmisiä tuolla tavalla.

Komppaan ensimmäistä vastaajaa. Vaikka ihmisten mielenkiinnonkohteetkin ovat tärkeitä ihmissuhteita luotaessa, niin minulle introvertti-ekstrovertti -jako on hyvä väline tulkitessa muita ihmisiä.

Olen introvertti. Minulle ei ole silti kovin tärkeää, onko toinen ihminen introvertti vai ekstrovertti. Tärkeämpää on terve luonne, hyvät sosiaaliset taidot, aitous ja toisten henkilökohtaisen tilan kunnioitus, joka oikeastaan on osa sosiaalisia taitoja ja hyvää käytöstä. Poissulkevia asioita ovat negatiivisuus, itsekeskeisyys, teennäisyys ja tietenkin luonneviat.

Kaikissa ihmisissä on molempia puolia. Riippuu elämäntilanteesta, kokemuksista ja iästä.

Ei ole noin yksiselitteinen asia.

Ambivertit ovat parhaita. Viihdyn sekä intro- että ekstroverttien kanssa, kunhan ei ihan ääripäästä. Ehkä kun itse olen vähän flegmaattinen, niin ekstrovertit tuo mulle sopivasti potkua. Mutta introvertit on luotettavia ystäviä ja keskimääräinen parempia keskustelijoita, heitä en vaihtaisi kyllä mihinkään.

Ei ole merkittävä jako, koska harvoin kohtaan täydellistä introverttiä tai eksoverttiä. - Toisaalta kyse on kummassakin vain persoonnallisuuden piirteistä ei siitä mitä ihminen muutoin voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa ihmisissä on molempia puolia. Riippuu elämäntilanteesta, kokemuksista ja iästä.

Ei ole noin yksiselitteinen asia.

Itse asiassa jo vauvalla on sisään- tai ulospäinkääntynyt luonne. Elämäntilanteet ja käyttäytyminen voi muuttua, mutta perimmäinen luonne ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti. Minulle ei ole silti kovin tärkeää, onko toinen ihminen introvertti vai ekstrovertti. Tärkeämpää on terve luonne, hyvät sosiaaliset taidot, aitous ja toisten henkilökohtaisen tilan kunnioitus, joka oikeastaan on osa sosiaalisia taitoja ja hyvää käytöstä. Poissulkevia asioita ovat negatiivisuus, itsekeskeisyys, teennäisyys ja tietenkin luonneviat.

Erittäin hyvin sanottu. Introvertti minäkin mutta en äärisellainen. Tulen yleensä hyvin juttuun kaikensorttisten ihmisten kanssa mutta en ystävysty helposti. Minulle on myös hyvin tärkeää, että toinen kunnioittaa henkilökohtaista reviiriäni ja näin toimin itsekin toisen osapuolen suhteen. Menneet ystävyyssuhteeni ovat kaatuneet lähes aina toisen osapuolen rajattomuuteen ja päsmäröintiin, ei siihen, että toinen on ekstrovertti.

Minä en oikein luota ekstrovertteihin. Minulle jokainen ihmiskontakti on merkityksellinen, tarkoitan mitä sanon, enkä tosiaankaan vaikkapa hetken huumassa sano, että "meidän pitää nähdä, nähdään vaikka ensi viikolla" ja unohda koko asiaa. Tai tutustu ja "ystävysty" illan aikana viidentoista eri ihmisen kanssa ja unohda heitä kaikkia seuraavaan päivään mennessä. Tietysti tuokin on ääripään käytöstä, mutta juuri tuollaiselta monen ekstrovertin touhu minulle näyttää, jonkilaiselta toisten ihmisten yksipuoliselta käyttämiseltä.

En kiinnitä huomiota.

Saan itse aina tulokseksi 51% introvertti ja 49% ekstrovertti, tai jotain sine päin.

Ehkä siksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en oikein luota ekstrovertteihin. Minulle jokainen ihmiskontakti on merkityksellinen, tarkoitan mitä sanon, enkä tosiaankaan vaikkapa hetken huumassa sano, että "meidän pitää nähdä, nähdään vaikka ensi viikolla" ja unohda koko asiaa. Tai tutustu ja "ystävysty" illan aikana viidentoista eri ihmisen kanssa ja unohda heitä kaikkia seuraavaan päivään mennessä. Tietysti tuokin on ääripään käytöstä, mutta juuri tuollaiselta monen ekstrovertin touhu minulle näyttää, jonkilaiselta toisten ihmisten yksipuoliselta käyttämiseltä.

Kaveruuteen tarvitaan kemioiden ja persoonien yhteensopivuutta ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita tekemisessä ja/tai keskusteluissa. Ystävyyteen tarvitaan noiden lisäksi luottamuksellinen suhde ja syvempi keskinäinen kunnioitus, jonka kehittyminen vaatii aikaa. Ystäviä ei todellakaan hankinta 15 illassa :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa ihmisissä on molempia puolia. Riippuu elämäntilanteesta, kokemuksista ja iästä.

Ei ole noin yksiselitteinen asia.

Itse asiassa jo vauvalla on sisään- tai ulospäinkääntynyt luonne. Elämäntilanteet ja käyttäytyminen voi muuttua, mutta perimmäinen luonne ei.

Tuo on totta että se perimmäinen temperamenttipiirre ei muutu, mutta toisaalta aika suuri osa on tämän piirteen suhteen lähinnä ambiverttejä, ei kumpaakaan ääripäätä. Se ei mene niin että olisi 2 lokeroa "introversio" ja "ekstroversio" joista jompaankumpaan jokainen kuuluu, vaan on ikään kuin jana jolla on ääripäät, ja kukin ihminen sijoittuu jonnekin sinne janalle. Aika suuri osa melko keskelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa ihmisissä on molempia puolia. Riippuu elämäntilanteesta, kokemuksista ja iästä.

Ei ole noin yksiselitteinen asia.

Itse asiassa jo vauvalla on sisään- tai ulospäinkääntynyt luonne. Elämäntilanteet ja käyttäytyminen voi muuttua, mutta perimmäinen luonne ei.

Tuo on totta että se perimmäinen temperamenttipiirre ei muutu, mutta toisaalta aika suuri osa on tämän piirteen suhteen lähinnä ambiverttejä, ei kumpaakaan ääripäätä. Se ei mene niin että olisi 2 lokeroa "introversio" ja "ekstroversio" joista jompaankumpaan jokainen kuuluu, vaan on ikään kuin jana jolla on ääripäät, ja kukin ihminen sijoittuu jonnekin sinne janalle. Aika suuri osa melko keskelle.

Tätä en allekirjoita. Tuo käsitys pohjautuu virheelliseen oletukseen siitä, että ekstroverttiys ja introverttiys merkitsisivät sitä, että onko ihminen vilkas ja ulospäin suuntautunut vai hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt. Itsekin olen vahvasti introvertti, mutta puhelias savolainen, joka harrastaa  small talkia myös tuntemattomien kanssa. Tykkään myös sopivassa määrin tavata ihmisiä, vaikka esimerkiksi muutaman tunnin kyläreissu onkin samalla väsyttävää, vaikka myös mukavaa. Äärimmäinen introverttikin voi saada iloa sosiaalisesta kanssakäymisestä, vaikka se toisaalta myös väsyttää henkisesti. Aivan kuten vuorelle kiipeäminen on äärimmäinen rasitus, mutta tuottaa myös mielihyvää ja jopa fyysisesti voi tuntua hyvältä ja saa sen jälkeisen levon tuntumaan erityisen nautinnolliselta. 

Mutta akkujen lataaminen tapahtuu kyllä 95%:sti omissa oloissa. Kun on käyty ystävien luona kylässä, mihin pari tuntia on ehdoton maksimi, niin kotiin tullessa molemmat vetäydymme omiin oloihimme pariksi tunniksi virkistäytymään. Ekstrovertillä se virkistäytyminen tapahtuu nimenomaan sosiaalisen kanssakäymisen kautta. 

En erityisesti mieti asiaa ihmisiä tavatessa. olen itse introvertti, ja olen kyllä toisinaan huomannut sellaisen asian, että jos toinen on myös kovin introvertti, niin kommunikointi on silloin yleensä haastavaa. tulen paremmin toimeen ekstroverttien kanssa, jotka antavat sen ns."alkusysäyksen", ja sitten on itsekin helppo lähteä juttuun mukaan. ekstrovertin energia jotenkin tarttuu, ja minäkin vapaudun. Itse kun olen arka tekemään aloitteita, niin eihän siitä toisen samanlaisen kanssa tule mitään. Joskus on harmittanut, kun joku henkilö on vaikuttanut tosi saman henkiseltä, ja voisi kuvitella että meillä olisi paljon yhteistä, mutta tutustumisesta ei vain ole tullut mitään kun kumpikin vain hymistelee ja tuijottaa kattoa. Itse olen yrittänyt tällaisessa tilanteessa ottaa sitä sosiaalisemman roolia, mutta se alkaa tuntumaan kuormittavalta nopeasti, kun se ei vain tule luonnostaan niin kuin ekstroverteillä. 

On introvertti / ekstrovertti -jako melko tärkeä, kun puhutaan ihmissuhteista, koska ainakin ääritapauksissa se ohjaa niin paljon ajaviettotapoja ja -ympäristöjä.

Jos toinen viihtyy markkinoilla ja hälisevissä kahviloissa ja yökerhoissa ja toinen taas inhoaa niitä ja väsyy niissä ja mieluummin tapaa kotona tai korkeintaan jossain intiimissä seurusteluravintolassa, missä taas toinen tylsistyy kuoliaaksi, niin siinä voi tulla ristiriitoja.

Toinen tärkeä piirre on sisäistäjä / ulkoistaja. Sisäistäjä käsittelee henkilökohtaiset asiansa sisäisesti reflektoimalla ja tunteitaan erittelemällä, ulkoistaja taas sosiaalisesti toisten kanssa keskustelemalla, toiselta saamansa validoinnin kautta.

Jos ystävyyssuhteessa toinen on sisäistäjä ja toinen ulkoistaja, voi käydä niin, että ulkoistaja huomaamattaan tilittää henkilökohtaisia asioitaan yksipuolisesti niin että toinen uupuu tai toisaalta niin, että sisäistäjä tarvitsee henkilökohtaisten asioiden takia runsaasti aikaa yksin eikä toinen ymmärrä vetäytymistä tai asioista puhumattomuutta.

Kukaan ei tietenkään ole 100% introvertti-, ekstrovertti-, sisäistäjä- tai ulkoistajamääritelmien mukainen, mutta on ihmisiä, joissa on vahvasti joitain temperamenttipiirteitä.

Eniten kiinnitän huomiota näihin:

- Empaattisuus

- Tilannetaju

- Onko ympärillään helppo vai vaikea olla

Vierailija kirjoitti:

En erityisesti mieti asiaa ihmisiä tavatessa. olen itse introvertti, ja olen kyllä toisinaan huomannut sellaisen asian, että jos toinen on myös kovin introvertti, niin kommunikointi on silloin yleensä haastavaa. tulen paremmin toimeen ekstroverttien kanssa, jotka antavat sen ns."alkusysäyksen", ja sitten on itsekin helppo lähteä juttuun mukaan. ekstrovertin energia jotenkin tarttuu, ja minäkin vapaudun. Itse kun olen arka tekemään aloitteita, niin eihän siitä toisen samanlaisen kanssa tule mitään. Joskus on harmittanut, kun joku henkilö on vaikuttanut tosi saman henkiseltä, ja voisi kuvitella että meillä olisi paljon yhteistä, mutta tutustumisesta ei vain ole tullut mitään kun kumpikin vain hymistelee ja tuijottaa kattoa. Itse olen yrittänyt tällaisessa tilanteessa ottaa sitä sosiaalisemman roolia, mutta se alkaa tuntumaan kuormittavalta nopeasti, kun se ei vain tule luonnostaan niin kuin ekstroverteillä. 

Myös ekstrovertti voi olla ujo, eikä saa aloitettua keskustelua. Tunnen tällaisia paljon ja tapaan myös tuntemattomia sellaisia yllättävän usein, koska itse olen hyvät sosiaaliset taidot omaava, helposti lähestyttävä ei-ujo introvertti. Juttelen tuntemattomien kanssa julkisilla paikoilla herkästi ja olen se aloitteen tekevä osapuoli, mutta hyvät sosiaaliset taidot omaavana osaan katsoa milloin ja kenelle voi "heittää läppää". Omaan myös paljon kaipaamaasi positiivista energiaa, sillähän ei ole mitään tekemistä introversio/ekstroversion kanssa. Pelkkä olemukseni on sellainen, että ihmiset lähestyvät myös minua helposti oma-aloitteisesti. 

Taas ketju täynnä introverttien itsekorostusta.

Ei ole. Tärkeämpää on se, että tiedostan oman introverttiuteni tuomat raamit ja osaan esimerkiksi ottaa omaa aikaa ja levätä vilkkaan pakkososiaalisen hetken jälkeen. Se sekä, että läheiseni ymmärtävät tämän eivätkä pidä sitä henkilökohtaisena loukkauksena.