Miten te ns. normaalit kestätte tällaista?

Vierailija kirjoitti:

Siis, siksikö joitain naisia toisten naisten katselu ei häiritse, kun mies ei tee sitä näkyvästi, tai ette usko miehen ajattelevan mitään erityistä kauniista naisista? Mitä jos tietäisitte, että mies kauniin naisen nähdessään fantasioi seksistä tämän kanssa, tai miettisi jotain rannalla nähtyä naikkosta vielä viikonkin päästä? Eli, perustuuko hyvä itsetunto vain itsepetokseen??

Mun mies siis ei mun nähden katsele muita, tai tekee sen niin etten oikeasti huomaa. Totta kai tajuan että hän ajattelee joskus muita, teenhän niin itsekin ja olemme olleet yhdessä lähes 20 vuotta. Minua ei vaivaa tämä, koska a) mies käyttäytyy aina minua kohtaa niin, että olen ns varma hänestä ja en koe mitään syytä mustasukkaisuuteen ja b) tiedän itsekin rakastavani miestä ja haluavani olla vain hänen kanssaan vaikka joskus mielessäni ihailen jotain toista miestä tai naista.

Ja kukaan normaali ihminen ei mieti näitä juttuja noin pitkälle, että mies fantasioi varmaan seksin aikana jostain toisesta. Silloin kannattaa jo hakea apua (tai miettiä antaako mies tahallaan ymmärtää tekevänsä näin, silloin vika on hänessä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, siksikö joitain naisia toisten naisten katselu ei häiritse, kun mies ei tee sitä näkyvästi, tai ette usko miehen ajattelevan mitään erityistä kauniista naisista? Mitä jos tietäisitte, että mies kauniin naisen nähdessään fantasioi seksistä tämän kanssa, tai miettisi jotain rannalla nähtyä naikkosta vielä viikonkin päästä? Eli, perustuuko hyvä itsetunto vain itsepetokseen??

Mun mies siis ei mun nähden katsele muita, tai tekee sen niin etten oikeasti huomaa. Totta kai tajuan että hän ajattelee joskus muita, teenhän niin itsekin ja olemme olleet yhdessä lähes 20 vuotta. Minua ei vaivaa tämä, koska a) mies käyttäytyy aina minua kohtaa niin, että olen ns varma hänestä ja en koe mitään syytä mustasukkaisuuteen ja b) tiedän itsekin rakastavani miestä ja haluavani olla vain hänen kanssaan vaikka joskus mielessäni ihailen jotain toista miestä tai naista.

Ja kukaan normaali ihminen ei mieti näitä juttuja noin pitkälle, että mies fantasioi varmaan seksin aikana jostain toisesta. Silloin kannattaa jo hakea apua (tai miettiä antaako mies tahallaan ymmärtää tekevänsä näin, silloin vika on hänessä).

Haittaisiko se sitten jos saisi tietää että mies fantasioi seksin aikana toisesta? Missä ns normaalien ihmisten raja menee, vai "saako" puoliso ajatella ketä ja mitä tahansa milloin tahansa, vaikka kuvitella panevansa työkaveria joka kerta kun seksiä on? Eli siis missä määrin normaalien ei-mustasukkaisuus perustuu siihen ettei vain tiedä mitä puoliso ajattelee, jolloin uskotaan että "yleensä vain minua"?

Minulla on ollut niin pas koja poikaystäviä, että ovat kyllä tasan tarkkaan kertoneet kaikista fantasioistaan kysymättäkin, joten nykyään ajattelen parisuhteesta ja romanttisesta rakkaudesta niin, että se on lähinnä molemminpuolinen taloudellien ja seksuaalinen hyötysuhde, joka usein päättyy kun hyötyminen lakkaa. Romanttinen rakkaus on siis lähinnä itsepetosta, mutta parisuhde on halvempi ja usein käytännön asioissa helpompi elää kuin sinkkuus.

Tottakai mieheni kiinnittää tahtomattakin huomiota kauniisiin naisiin, kiinnitän itsekin vaiken naisista fantasioi. Jos ei saisi silmiään irti naisesta niin hävettäisi koko tahditon mies, mutta enpä ole huomannut niin tekevän. Eikä katsota pornoa, joskus menneisyydessä ollaan molemmat "käytetty", ei ole hyväksi. Oletan, että mieheni kuitenkin fantasioi useammin kauniista kuin rumista naisista, meni naimisiinkin ihan mukiin menevän kanssa, pervo.

Eiköhän se sun mieheskin katso pornoa, että eipä ne kadullakävelijät sen jälkeen haittaa.

Suosittelen, että katselet itsekin kauniita ihmisiä ja voitpa joskus miehellesikin kuiskata että katos kun on kaunis nainen. Miehet jostain kummallisesta syystä pitävät siitä kun naiset pitävät toisistaan. 

Mä katson itsekin pornoa, eiköhän mieskin ihan säännöllisesti, saatan fantasioida jostain entisestä hoidosta kun harrastetaan seksiä, mutta eihän se ole meiltä kummaltakaan mitenkään pois, jos yhteiselämä skulaa.  

Ihastellaan yhdessä kauniita ihmisiä ja ollaanpa joskus -iik- pornoakin katsottu yhdessä. 

Rakkautta ja luottamusta kun on tarpeeksi, mustat sukat voi jättää laatikkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus mustasukkaisuus voi olla tapa käsitellä sitä, että itse jatkuvasti katselee muita ja on itse altis flirttaamaan ym . Eli projisoi asian kumppaniin.

Tämä. Syytin ennen miestäni toisten naisten naisten vilkuilusta, kunnes tajusin oman pakkomielteeni katsella muita miehiä siinä mielessä silloin kun mies ei ollut paikalla.

Että semmoista.

Kaikki on suhteellista. Itse katson kadulla miehiä, naisia, nuoria, vanhoja, koiria, puluja, autoja, puita, taloja. Mihinkään ei liity mitään seksuaalista tai halua. Miksi tämän pitäisi heilauttaa suuntaan tai toiseen mahdollista puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, siksikö joitain naisia toisten naisten katselu ei häiritse, kun mies ei tee sitä näkyvästi, tai ette usko miehen ajattelevan mitään erityistä kauniista naisista? Mitä jos tietäisitte, että mies kauniin naisen nähdessään fantasioi seksistä tämän kanssa, tai miettisi jotain rannalla nähtyä naikkosta vielä viikonkin päästä? Eli, perustuuko hyvä itsetunto vain itsepetokseen??

Mun mies siis ei mun nähden katsele muita, tai tekee sen niin etten oikeasti huomaa. Totta kai tajuan että hän ajattelee joskus muita, teenhän niin itsekin ja olemme olleet yhdessä lähes 20 vuotta. Minua ei vaivaa tämä, koska a) mies käyttäytyy aina minua kohtaa niin, että olen ns varma hänestä ja en koe mitään syytä mustasukkaisuuteen ja b) tiedän itsekin rakastavani miestä ja haluavani olla vain hänen kanssaan vaikka joskus mielessäni ihailen jotain toista miestä tai naista.

Ja kukaan normaali ihminen ei mieti näitä juttuja noin pitkälle, että mies fantasioi varmaan seksin aikana jostain toisesta. Silloin kannattaa jo hakea apua (tai miettiä antaako mies tahallaan ymmärtää tekevänsä näin, silloin vika on hänessä).

Haittaisiko se sitten jos saisi tietää että mies fantasioi seksin aikana toisesta? Missä ns normaalien ihmisten raja menee, vai "saako" puoliso ajatella ketä ja mitä tahansa milloin tahansa, vaikka kuvitella panevansa työkaveria joka kerta kun seksiä on? Eli siis missä määrin normaalien ei-mustasukkaisuus perustuu siihen ettei vain tiedä mitä puoliso ajattelee, jolloin uskotaan että "yleensä vain minua"?

Minulla on ollut niin pas koja poikaystäviä, että ovat kyllä tasan tarkkaan kertoneet kaikista fantasioistaan kysymättäkin, joten nykyään ajattelen parisuhteesta ja romanttisesta rakkaudesta niin, että se on lähinnä molemminpuolinen taloudellien ja seksuaalinen hyötysuhde, joka usein päättyy kun hyötyminen lakkaa. Romanttinen rakkaus on siis lähinnä itsepetosta, mutta parisuhde on halvempi ja usein käytännön asioissa helpompi elää kuin sinkkuus.

Kyllä se haittaisi jos puoliso oikein varta vasten kertoisi tekevänsä niin. Mutta niin kauan ei kerro tuollaista niin minun mielestäni luonnollinen oletus on että hän ei jatkuvasti ja aktiivisesti ajattele muita seksin aikana - jos näin olisi niin miksi hän olisi minun kanssani ja käyttäytyisi niin että kunnioittaa, rakastaa ja haluaa minua. Ja jokaista mielenliikahdusta on turha tivata.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se sun mieheskin katso pornoa, että eipä ne kadullakävelijät sen jälkeen haittaa.

Suosittelen, että katselet itsekin kauniita ihmisiä ja voitpa joskus miehellesikin kuiskata että katos kun on kaunis nainen. Miehet jostain kummallisesta syystä pitävät siitä kun naiset pitävät toisistaan. 

Mä katson itsekin pornoa, eiköhän mieskin ihan säännöllisesti, saatan fantasioida jostain entisestä hoidosta kun harrastetaan seksiä, mutta eihän se ole meiltä kummaltakaan mitenkään pois, jos yhteiselämä skulaa.  

Ihastellaan yhdessä kauniita ihmisiä ja ollaanpa joskus -iik- pornoakin katsottu yhdessä. 

Rakkautta ja luottamusta kun on tarpeeksi, mustat sukat voi jättää laatikkoon. 

Ei minuakaan porno lähtökohtaisesti - iiik - kauhistuta (tietenkin sen eettisyyskin on kyseenalaista). Olen myös katsonut pornoa miehen kanssa, kuinka poikkeuksellisen rohkeaa ja estotonta, vaatii rautaista itsetuntoa..... Viimeisimmät tutkimukset eivät kuitenkaan anna aihetta pornon suositteluun, sitähän itsekurittomien ihmisten on häpeällisen vaikea hyväksyä. Vielä kun pääsisi irti av-koukusta niin henkinen kapasiteetti pääsisi aidosti kukoistamaan.

Ei heilauta suuntaan eikä toiseen, ei se ole minulta pois. Itsekin katselen komeita miehiä, ja joskus kommentoidaan kauniita ihmisiä miehen kanssa - mulla on silmää

naiskauneudellekin :)

Vierailija kirjoitti:

Joskus mustasukkaisuus voi olla tapa käsitellä sitä, että itse jatkuvasti katselee muita ja on itse altis flirttaamaan ym . Eli projisoi asian kumppaniin.

Aivan oikein. Joskus, mutta vain joskus. Ei siis aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko antaa hyviä vinkkejä itsetunnon kohentamiseen?

Hyvä itsetuntohan tarkoittaa sitä että pitää itseään hyvänä ihmisenä. Eli sitä ei voi mitenkään kohentaa, (paitsi ehkä väliaikaisesti) muuttamatta käsitystä itsestään. Eli miten muuttaa käsitystä itsestään lienee oikeampi kysymys.

Ja sitten taas voidaan pohtia miten yleensäkin muodostetaan tai muutetaan käsityksiä joistakusta toisesta? No tietenkin ensivaikutelman jälkeen sen perusteella mitä tämä tekee ja sanoo ja miten hyvin nämä asiat ovat linjassa toisiinsa. Se mitä ajattelet itsestäsi ei ole se mitä olet, vaan se miten päätät toimia näiden ajatustesi pohjalta. Eli kun toimit arvojesi mukaisesti koet olevasi hyvä tai ainakin parempi ihminen ja siten myös omaavasi paremman itsetunnon.

Arvomaailma voi olla juurikin esim. sitä, että ei vilkuile muita (tai katso pokea tai edes flirttaile) varattuna ollessa. Kovin sitä niin yritetään kuitenkin joidenkin toimesta väittää, että tällaiset ihmiset olisivat jotenkin huonoja/pahoja/vääränlaisia, kun näin ei halua toimia? Yhtä arvokkaita mekin ollaan niin kuin kaikki muutkin. Vai millä perusteella ei muka olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko antaa hyviä vinkkejä itsetunnon kohentamiseen?

Hyvä itsetuntohan tarkoittaa sitä että pitää itseään hyvänä ihmisenä. Eli sitä ei voi mitenkään kohentaa, (paitsi ehkä väliaikaisesti) muuttamatta käsitystä itsestään. Eli miten muuttaa käsitystä itsestään lienee oikeampi kysymys.

Ja sitten taas voidaan pohtia miten yleensäkin muodostetaan tai muutetaan käsityksiä joistakusta toisesta? No tietenkin ensivaikutelman jälkeen sen perusteella mitä tämä tekee ja sanoo ja miten hyvin nämä asiat ovat linjassa toisiinsa. Se mitä ajattelet itsestäsi ei ole se mitä olet, vaan se miten päätät toimia näiden ajatustesi pohjalta. Eli kun toimit arvojesi mukaisesti koet olevasi hyvä tai ainakin parempi ihminen ja siten myös omaavasi paremman itsetunnon.

Arvomaailma voi olla juurikin esim. sitä, että ei vilkuile muita (tai katso pokea tai edes flirttaile) varattuna ollessa. Kovin sitä niin yritetään kuitenkin joidenkin toimesta väittää, että tällaiset ihmiset olisivat jotenkin huonoja/pahoja/vääränlaisia, kun näin ei halua toimia? Yhtä arvokkaita mekin ollaan niin kuin kaikki muutkin. Vai millä perusteella ei muka olla?

Tässä on sellainen pieni virhevivahde. ”Varattuna ollessaan.”

Rakastava ihminen ei katsele muita. Jo mieliteko ja tarve sellaiseen kertoo jostakin, mikä ei liitt rakkauteen. Yhdessä voi ”hengata” ja elääkin - ei siinä mitään jos sellainen riittää - mutta rakkaudessa ei jaella. Se on absoluutti.

Siinä olen samaa mieltä että mustasukkaisuus on ajanhukkaa. Kun katselua ilmenee, on aika jatkaa matkaa. Virhearvio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko antaa hyviä vinkkejä itsetunnon kohentamiseen?

Hyvä itsetuntohan tarkoittaa sitä että pitää itseään hyvänä ihmisenä. Eli sitä ei voi mitenkään kohentaa, (paitsi ehkä väliaikaisesti) muuttamatta käsitystä itsestään. Eli miten muuttaa käsitystä itsestään lienee oikeampi kysymys.

Ja sitten taas voidaan pohtia miten yleensäkin muodostetaan tai muutetaan käsityksiä joistakusta toisesta? No tietenkin ensivaikutelman jälkeen sen perusteella mitä tämä tekee ja sanoo ja miten hyvin nämä asiat ovat linjassa toisiinsa. Se mitä ajattelet itsestäsi ei ole se mitä olet, vaan se miten päätät toimia näiden ajatustesi pohjalta. Eli kun toimit arvojesi mukaisesti koet olevasi hyvä tai ainakin parempi ihminen ja siten myös omaavasi paremman itsetunnon.

Arvomaailma voi olla juurikin esim. sitä, että ei vilkuile muita (tai katso pokea tai edes flirttaile) varattuna ollessa. Kovin sitä niin yritetään kuitenkin joidenkin toimesta väittää, että tällaiset ihmiset olisivat jotenkin huonoja/pahoja/vääränlaisia, kun näin ei halua toimia? Yhtä arvokkaita mekin ollaan niin kuin kaikki muutkin. Vai millä perusteella ei muka olla?

Tässä on sellainen pieni virhevivahde. ”Varattuna ollessaan.”

Rakastava ihminen ei katsele muita. Jo mieliteko ja tarve sellaiseen kertoo jostakin, mikä ei liitt rakkauteen. Yhdessä voi ”hengata” ja elääkin - ei siinä mitään jos sellainen riittää - mutta rakkaudessa ei jaella. Se on absoluutti.

Siinä olen samaa mieltä että mustasukkaisuus on ajanhukkaa. Kun katselua ilmenee, on aika jatkaa matkaa. Virhearvio.

Eikös juurikin koko keskustelu ole suurimmaksi osaksi sitä, kun suurin osa kommentoijistakin (ja hirveästi tykättykin näistä kommenteista) katselee/vilkuilee muita, ja ap:kin myönsi tekevänsä niin, mutta siltikin syyllistää toista samanlaisesta käytöksestä? Ja nämä jotka pitkäänkin ovat yhdessä olleet, myönsivät kaikenlaista (katselua) ja siltikin kertoivat, että rakkautta riittää. Eihän tässäkään tapauksessa pelkkä katselu eroon ole johtanut ja se hyväksytään heidän toimestaan? Joutuisihan sitä eroamaan koko ajan, jos katselu ym. olisi perustelu erolle, kun valtaosa tällaisia ihmisiä ovat vastausten perusteella ja sitä pidetään normaalina (toisenlaiset ovatkin sitten epänormaaleja muka).

12 vuotta naimisissa, ja varmaan ollaan loppuikä. Itse ajattelen seksin aikana jatkuvasti muita, eikä minua yhtään haittaa vaikka mieheni tekisi samoin. Ymmärrän hyvin että mieheni katselee mielellään muita ja tykkää naisista, hän on normaali hetero ja vaikka olen minäkin, minustakin naiset on kauniita ja jännittäviä! Itsekin joskus katson että onpa kaunis nainen. Ihmettelisin jos hän mieheni ei huomaisi samaa.

Olemme asiasta ehtineet vuosien aikana puhua paljonkin ja olemme yhtä mieltä siitä, että meillä parisuhteen perusta on toisen kunnioitus ja rehellisyys. Jo ennen naimisiin menoa mieheni joskus mietiskeli että jos minä joskus pettäisin häntä, niin hän luultavasti antaisi anteeksi, jos muuten meillä on mukavaa yhdessä. Sovimme, että jos joskus käy houkutus liian suureksi, siitä pitää kertoa ja puhua. Salailu on kiellettyä, ei normaali hormonitoiminta.

En kyllä ajattele siitä mitään sen kummempaa kuin jos katsoo juuri vahattua autoa tai kukkivaa kirsikkapuuta. Nauttikoon näköaististaan, sekin voi joku päivä olla pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko antaa hyviä vinkkejä itsetunnon kohentamiseen?

Hyvä itsetuntohan tarkoittaa sitä että pitää itseään hyvänä ihmisenä. Eli sitä ei voi mitenkään kohentaa, (paitsi ehkä väliaikaisesti) muuttamatta käsitystä itsestään. Eli miten muuttaa käsitystä itsestään lienee oikeampi kysymys.

Ja sitten taas voidaan pohtia miten yleensäkin muodostetaan tai muutetaan käsityksiä joistakusta toisesta? No tietenkin ensivaikutelman jälkeen sen perusteella mitä tämä tekee ja sanoo ja miten hyvin nämä asiat ovat linjassa toisiinsa. Se mitä ajattelet itsestäsi ei ole se mitä olet, vaan se miten päätät toimia näiden ajatustesi pohjalta. Eli kun toimit arvojesi mukaisesti koet olevasi hyvä tai ainakin parempi ihminen ja siten myös omaavasi paremman itsetunnon.

Arvomaailma voi olla juurikin esim. sitä, että ei vilkuile muita (tai katso pokea tai edes flirttaile) varattuna ollessa. Kovin sitä niin yritetään kuitenkin joidenkin toimesta väittää, että tällaiset ihmiset olisivat jotenkin huonoja/pahoja/vääränlaisia, kun näin ei halua toimia? Yhtä arvokkaita mekin ollaan niin kuin kaikki muutkin. Vai millä perusteella ei muka olla?

Tässä on sellainen pieni virhevivahde. ”Varattuna ollessaan.”

Rakastava ihminen ei katsele muita. Jo mieliteko ja tarve sellaiseen kertoo jostakin, mikä ei liitt rakkauteen. Yhdessä voi ”hengata” ja elääkin - ei siinä mitään jos sellainen riittää - mutta rakkaudessa ei jaella. Se on absoluutti.

Siinä olen samaa mieltä että mustasukkaisuus on ajanhukkaa. Kun katselua ilmenee, on aika jatkaa matkaa. Virhearvio.

Anna kun mä arvaan, sä jatkat aina matkaa viimeistään parin vuoden jälkeen kun se laput silmillä -huuma on ohi ja alkaa taas nähdä ulkomaailmankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko antaa hyviä vinkkejä itsetunnon kohentamiseen?

Hyvä itsetuntohan tarkoittaa sitä että pitää itseään hyvänä ihmisenä. Eli sitä ei voi mitenkään kohentaa, (paitsi ehkä väliaikaisesti) muuttamatta käsitystä itsestään. Eli miten muuttaa käsitystä itsestään lienee oikeampi kysymys.

Ja sitten taas voidaan pohtia miten yleensäkin muodostetaan tai muutetaan käsityksiä joistakusta toisesta? No tietenkin ensivaikutelman jälkeen sen perusteella mitä tämä tekee ja sanoo ja miten hyvin nämä asiat ovat linjassa toisiinsa. Se mitä ajattelet itsestäsi ei ole se mitä olet, vaan se miten päätät toimia näiden ajatustesi pohjalta. Eli kun toimit arvojesi mukaisesti koet olevasi hyvä tai ainakin parempi ihminen ja siten myös omaavasi paremman itsetunnon.

Arvomaailma voi olla juurikin esim. sitä, että ei vilkuile muita (tai katso pokea tai edes flirttaile) varattuna ollessa. Kovin sitä niin yritetään kuitenkin joidenkin toimesta väittää, että tällaiset ihmiset olisivat jotenkin huonoja/pahoja/vääränlaisia, kun näin ei halua toimia? Yhtä arvokkaita mekin ollaan niin kuin kaikki muutkin. Vai millä perusteella ei muka olla?

Ei näköaisti lakkaa toimimasta minkään tahdonalaisen arvomaailman perusteella.