Neuvo: älkää tyytykö muuhun kuin unelmamieheenne.

Häh? Siis seukkasin yhden miehen kanssa joka haaveili olevansa rekkakuski.Mutta ei me yhteen jääty.Rekkakuski jätti mut.Otin sen yliopisto miehen jonka kanssa sain kaksi lasta.Mutta hänkin jätti minut.Olen siis yksin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 10:48"]

Aika moni jäisi sitten kokonaan ilman miestä koska oikessa elämässä unelmamiehiä on hyvin vähän. Onkohan oikeasti ollenkaan!

Jokaisen naisen unelmamieshän on pitkä, komea, menestynyt hyvän koulutuksen hankkinut ja hyvässä työpaikassa oleva taiteista, urheilusta ja kulttuurista kiinnostunut uskollinen yhden vaimon mies, joka lisäksi pitää lapsista, kokkaa innokkaasti ja tekee kotitöitä oma-aloitteisesti.

[/quote]

Olen eri mieltä. :D Tuo ei juurikaan nimittäin kuvaa esimerkiksi minun unelmamiestäni.

En pidä pitkistä, vaan mielummin vähän lyhyemmistä, koska olen itsekin pieni. En pidä komeista, vaan ennemminkin söpöistä. Ammattikoulu koulutuksena on vallan riittävä, ja joku yliopisto esim olisi jo melkoinen turn-off. Hyvä työpaikka on tietenkin hyvä asia, mutta se mikä minusta on hyvä, on siis ihan perustyöpaikka, duunarihommia. Taiteista ja kulttuurista? Juu ei kiitos, en tiedä mitään tylsempää... :D Urheilu on ok silloin jos se on siis itse urheilua eikä mitään penkkiurheilua... Uskollisuus nyt tietenkin on hyvä jutt7u, sekä lapsista pitäminen ja kotitöiden tekeminen. Kokkauskaan ei ole huono juttu mutta sen osaan myös minä.

Joten älä yleistä, kenenkään ei pitäisi tyytyä vähempään kuin unelmamieheensä, mutta unelmamies ei ole samanlainen kaikilla.

No voi nyt elämä!!!!

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 21:45"]

Nyt olen sitten naimisissa saman maanläheisen rekkakuskin kanssa. Lämminsydämisyys koskee nykyään muita kuin minua, sillä minut voi ilmeisesti jo ottaa itsestäänselvyytenä. Tähän kun vielä lisätään huono yleissivistys, huono kielitaito, inho ja tietämättömyys taiteita ja kulttuuria kohtaan sekä ahdasmielisyys, on soppa valmis. En kunnioita miestäni, sillä hänessä ei ole niitä ominaisuuksia joita juuri minä pitäisin arvossa. Ei se tietenkään tarkoita että ihminen olisi koko yhteiskunnan silmissä huono, mutta minulle hän ei silti ole oikea kumppani.[/quote]

No miksi kidutat itseäsi tuollaisen moukan kanssa? Kannattaisko erota?

On ihan sama, mistä elementeistä unelmamies koostuu. Jos kunnioitus puuttuu, puuttuu kaikki.

Monella unelmamiehen määritelmä muuttuu elämän varrella oman henkisen kehityksen ja elämäntilanteiden muuttuessa. Rakkautta puolisoonsa voi vahvistaa miettimällä ihan kunnolla, mitä asioita hänessä arvostaa ja kunnioittaa. Ne voivat olla pieniäkin yksityiskohtia tai epämääräisempiä arvolinjauksia, mutta kunhan ne herättävät itsessä tunteen, että tätä minä tuossa ihmisessä kunnioitan.

Joskus, kun mieheni ei käyttäydy yhtä älykkäästi tai puhu nokkelasti kuin perheeni tai ystäväni, harmistun ja turhaudun. Sitten ajattelen, että hitto vie, viime viikonlopunkin tämä mies paiski ylitöitä meidän yhteisen toimeentulon eteen; jätti mulle yhden tupakan keittiön pöydälle kun arvasi, että mieleni tekee mennä salatupakalle; tiskasi aamuvarhaisella ennen lähtöään koska tiesi, että minulla on edessä vaikea työpäivä. Näitä kaikkia arvostan ja kunnioitan enkä ahrmitellut enää yhtään, ettei hän sivakoi sujuvasti verbaalisisssa otteluissa eikä tunne taiteita juuri lainkaan.

Mun unelmamiehen määritelmä on aina ollut simppeli mutta laaja: jos mä kunnioitan miestä ja se kunnioittaa mua, on oelmassa hieno pohja josta puuttuu enää se eroottinen kipinä, joka onkin sitten ihan eri tarina :)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 11:16"]

Minusta parisuhdeonngelmien yksi syy juuri on se, että kun odotukset ovat olleet niin korkealla, niin sitä parisuhteen arkea leimaa krooninen pettymys siihen, ettei toinen ollutkaan sellainen kuin mitä toivoi, ja että yhdessä eläminen ei olekaan aina helppoa. On vähän nurinkurista syyttää toista esimerkiksi ahdasmielisyydestä, jos ei itse ole valmis tutustumaan avoimin mielin siihen kumppaninsa ahdasmieliseen maailmaan ja ymmärtämään sitä.

Mies voi olla naisen paras ystävä, mutta ei koskaan naisen paras naisystävä. Sellaiset miehet, jotka viihtyisivät taidenäyttelyissä ja teatterissa, nauraisivat samoille asioille vatsa kippurassa kuin naiset, ja ylipäänsä suhtautuvat maailmaan samasta näkövinkkelistä kuin naiset, ovat erittäin harvassa. Eikä heitä tarvitsekaan olla tämän enempää, koska nainen voi toteuttaa näitä puolia itsessään ystäviensä kanssa. Minä olen huomannut, että mitä enemmän naisella on eri rooleja toteuttaa itseään, sen helpompaa hänellä on myös parisuhteessa, koska siihen ei ladata niin paljoa odotuksia.

[/quote]

Tämä on osittain ihan totta, mutta kun ihmisiä on niin erilaisia. Ei naiset ja miehet ole niin eri rotua kuin jotkut kuvittelevat. Mutta en mä esim. useinkaan ymmärrä niitä tilanteita, joissa naiset nauravat vatsa kippurassa. Koen joskus ja joissakin asioissa olevani enemmän miehen kuin naisen kaltainen, vaikka ihan nainen olen enkä mitään tukkijätkätyyppiä. Mulle tulee aina välillä tietyssä naisseurassa kiusallinen olo kun tuntuu, että "pitäisi" nauraa vatsa kippurassa niin kuin muutkin porukassa ja kuitenkaan itse ei näe jutuissa mitään humoristista. Se on enemmän sellaista sosiaalista naurua.

No joo mutta tuon avautumisen tarkoitus oli osoittaa sitä, että ei miehet ja naiset nyt NIIN erilaisia ole, että naisilla olisi jokin oma maailma jossa ajatellaan tietyllä tavalla ja nauretaan tietyille jutuille ja miehillä taas omansa. Kyllä ainakin mun tuttavapiirissä ihan luontevasti eri sukupuolet tulevat juttuun keskenään, ei ole mitään naisten leiriä ja miesten leiriä.