Pitäiskö mun olla tyytyväinen mieheeni isänä vai ei?

Itsehän äidit olette ne määrääjät mikä on "oikein". Teidän tavat on aina oikein ja miehen väärin. Pääasia että saa olla marttyyrinä, ja kenelläkään ei ole mukavaa. Inhoan näitä henkselinsä paukuttajia, joita on joka keskusteluun tällä palstalla. Ei ihme että perheet hajoaa. Kokoajan pitää "suorittaa" jotain, koskaan ei saa olla rauhassa.  

Hyvin tutulta kuulostaa... Ja itse asiassa en tiedä kenelläkään tuttavapiirissäni olevan kummoisempaa miestä. Esim. jos mennään kylään jollekin tuttavaperheelle, se on aina se perheen MIES joka tyytyväisenä istuu sohvalla ja juttelee samalla kun perheen äiti häärää tarjottavien kanssa samalla lapsia silmälläpitäen ja tilanteisiin puuttuen. Oma mieheni on ihan samanlainen, joudun sanomaan että keitäpäs sinä kahvit tms. että jotain tapahtuu.

Myös minä huolehdin neuvolat, lääkärit, arvioin milloin lapsi on kunnossa ulkoillakseen/milloin tarvitsee lääkäriä, leikkaan kynnet, hankin uudet vaatteet jne... Olenkin joskus miettinyt että jos kuolisin, millaistahan hoitoa lapset sairaina saisivat... Pääsisivätkö koskaan lääkäriin, saisivatko lääkettä mihinkään vaivaan jne.,, Kuitenkin mies osaa huolehtia ruoat ajallaan, ulkoileekin (laiskahkosti), pukeekin suht oikein sään mukaan jne. Kai se oppisi sairauksiakin hoitamaan jos minua ei olisi. Huolettaa vaan se, että mies ei meinaa herätä yhtään mihinkään. Esim. viime yönä lapselle tuli pissavahinko sänkyyn ja mä herään jo yhteen äännähdykseen. Tai kun meillä oli oksutauti, heräsin heti oksennuksen ääneen, mies ei. Jos lapsi yskii, mies ei reagoi, nukkuu vaan vaikka kuinka yksiminen jatkuu.

Miehiltä taitaa puuttua se intuitiivisuus ja vaisto mitä lasten kanssa tarvitaan. Äideillä tämä taito yleensä on.

Kuule 20 , ei siinä vaimo voi ottaa koskaan rennosti kun mies kokoajan selostaa mitä olis pitänyt tehdä tai sitten mököttää. Sellaisen ihmisen kanssa , joka on kokoajan huolissaan , koko kodin tunnelma muuttuu huolestuneeksi. Kerran esim. annoin lapsille kaurapuuroa lounaaksi ja mies nosti siitä ihan helvetillisen haloon. Kun pitää aina olla jotain kunnon proteiinipitoista ounaalla kun puuro on aamupalaruokaa. Siis ihan oikeesti , onko toi nyt rentoa ja kivaa...

Mun mies on kontrollintarpeinen ja motkottava .Lapset on jo 5v ja 6v, mutta mitään päivärytmin muuttamista ei saa tapahtua. Matkustaa ei voi kuin paikkoihin , jotka on lapsiperheille tarkoitettuja ja telkkaria ei katsota kun lapset on hereillä , pitdi tietty lastenohjelmia. Lastenelokuvia katsotaan aina porukalla, että voidaan sitten yhdessä keskustella niistä.

Mä haluan aikustenkin elämää , mutta ei toi ukko tarvii muuta kuin noi lapset.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 09:38"]

Kauheen raskaalta kuulostaa toi sun äitiys.

Miehesi kuulostaa ihan tavalliselta kaverilta. Meillä on vähän toisinpäin, mies on jotenkin aina huolissaan ja hössöttää , niin että multa menee hermo ja poistun monasti tilanteesta. Kuitenkin kun olen lasten kanssa kotona ainoana aikuisena , osaan kyllä viedä lapse lääkäriin jos on tarpeen. Mies vaan enakoi asiat aina niin , että laspia kuskataan lääkäriin jo päivää ennen kuin minä veisin. Ja sit motkottaa mulle , että kyllä se lääkärikin sanoi, että oli hyvä tulla. Hengissä lapset on kuitenkin pysyneet nekin viikot , kun mies on työmatkoilla. 

Ehkä nää on luonne-eroja. Minä vaan osaan nauttia elämästä , mies on taas aina jostain niin helvetin huolissaan , että välillä tuntuu että olis helpompi elää yksinhuoltajana. Lapset on ihania , mutta on elämässä muutakin , kyllä mäkin katson leffoja ja luen Hesarin aamuisin. Mun mies sit illalla huokailee , miten ei ehtiny lehteäkään lukea . Miten niin ei ehtiny ? No siten , kun lapset on ensin syötettävä ja sitten vietävä ulkoilemaan että väsyvät sitten hyvin lounaan jälkeen päiväunille. Kuka tollisenkin säännön on tehnyt , no mun mies tietty ! Miksei ne lapset voisi joskus katsoa vaikka 2 muumijaksoa ennen ulkoilua, niin että vanhemmat lukee lehden ? HUH, olen niin kypsä tuohon koohkottavaan äijään, eihän tuo ole edes mies vaan pelkkä kanaemo.

Eli siis , vaihdetaanko miehiä ?

[/quote]

Ehkä tämä puhuu sen asian puolesta, että toisen vanhemman vain on otettava se kanaemon rooli, yleensä se ehkä käytännön pakosta on se äiti, mutta ilmeisesti isäkin siihen kykenee jos äiti ei :D

Vaikea kyllä kuvitella sellaista perhettä jossa molemmat aikuiset vaan ottaisivat rennosti  ja sillä asenteella, että katselkoon vaikka päivän muumeja jos vanhempia väsyttää, mitäs jos laiskottaa ja väsyttääkin joka päivä, vai tuleeko esim. torstaisin se virtapiikki ja silloin lähdetään ulos ja hoidetaan kotihommat.

Tulisin hulluksi ilman säännöllisiä rutiineja, ehkä juuri siksi, että olen itsekkin sellainen taivaanrannanmaalari joka mieluummin lojuisi sohvan pohjalla lukemassa kirjaa, mutta kokoperheen kannalta on parempi pitää kiinni niistä rutiineista, silloin tulee ulkoiltua,siivottua,syötyä, huolehdittua, että kaikki  pysyvät hengissä ja saavat puhtaita vaatteita.

Oishan se kyllä ihanaa joskus luovuttaa se vetovastuu muille ja ottaa vaan rennosti.

Anna miehen olla isä omalla tavallaan. Ei se sinun tapasi ole ainoa oikea.

jos miehesi on työtön niin hänen pitäisi osallistua enemmän. Jos hän on työssä ja vastaa perheen elatuksesta niin tuo on todella kiitettävää, että jaksaa myös auttaa kotitöissä.

No eihän kukaan voi määrätä, että sun pitäisi olla tyytyväinen, sä joko olet tai et ole - ja ilmeisesti et ole.

Mun mielestä toi on yleensä ihan roskaa, että isän pitäisi saada olla isä "omalla tavallaan". Joitain objektiivisia kriteerejä hyvälle vanhemmuudelle kyllä on, silloinkin kun ei ole kyse mistään lastensuojelua vaativista asioista. Esim. vauvan ja pienen lapsen hätään ja muihinkin tarpeisiin vastataan välittömästi. Lapsen tunteita ymmärretään ja lasta autetaan selviytymään niitten kanssa. Lasta lohdutetaan kun hän tarvitsee lohtua. Ja konkreettisemmalla tasolla, lapset saavat suurimmaksi osaksi terveellistä ruokaa, heidän kanssaan leikitään tai ainakin ollaan paikalla, eikä olla itse tietokoneella ja anneta pienten olla yksin, lapset eivät istu tv:n edessä kolmea tuntia tai pelaa tuntikausia tietokoneella. On ihan p*skaa, että kenenkään pitäisi saada toteuttaa tuollaista vanhemmuutta (ellei ole kyse tilapäisestä taantumuksesta esim. jos vanhempi on masentunut).

Ja: eihän ap:n kohdalla ole kyse niinkään lasten hyvinvoinnista, vaan siitä, että ehkä ap:kin haluaisi joskus nukkua öisin/aamuisin tai olla olematta vastuussa ihan kaikesta.

Ap: auttaisiko, jos ottaisit ensin jonkun konkreettisen asian, kuten sen, että haluat nukkua toisena vkl-aamuna niin pitkään kuin pystyt, ja miehen on noustava lasten kanssa. Ei todellakaan ole kohtuutonta ja mies ei kyllä millään järkiperusteluilla pysty niin väittämään. Sitten menet korvatulpat korvissa nukkumaan mahdollisimman kauas lastenhuoneesta (tai vaikka kaverille, ja palaat aamulla). Jos mies selvästi rakastaa lapsia, niin kyllä hän heidät huolehtii, kun joutuu siihen tilanteeseen.