Lapset 3v ja 1v ja haamua pukkaa, miten me selvitään?
Sanokaa jotain rauhoittavaa. Ja myös jotain realistista, pliis.
Toista lasta odottaessani kaikki saman ikäeron kokeneet tuntuivat antavan todella ruusuisen kuvan tulevasta, enkä sitten ollut ollenkaan varautunut siihen, mitä tuleman piti. Lievästi sanottuna melko rankkaa siis ollut. Miten me tullaan ikinä selviämään tulevasta nyt? Tukiverkkoja ei ole oikein nimeksikään.
Kommentit (40)
Olen kokenut saman ja päädyttiin jatkamaan raskautta peloista huolimatta. Alkuraskaus menikin shokissa ja riideltiin paljon. Rakenneultrassa syntyi rakkaus kolmatta kohtaan ja rupesi hävettämään kaikki negatiiviset ajatukset, ja niinpä sovittiin kaikki riidat. Nyt meidän kolmas on jo 2v ja on koko perheen lemmikki :)
Meilläkään ei ole tukiverkkoja. Kaikkeen kuitenkin sopeutuu ja sitä yhteistä aikaa oppii repimään pienestäkin jos vain molemmilla on tahtoa.
Miten tästä selvitään... Niin. Olisit miettiny ennenku jätit ehkäisyn käyttämättä. Turhaa enää vinkua.
Kannattaa varoa, kummitukset voi olla vaarallisia. Yksikin paiskoi minua pitkin seiniä Firenzen kartanossani.
No. Ks. 6. Toinen siedettävä vaihtoehto on muuttaa elämäntyyli huomattavasti leppoisammaksi - muutto maalle, aidattu piha ja rutiinit rullaamaan.
Niin, ajatella, meilläkin kaksi ensimmäistä tulivat rankimpien mahdollisten lapsettomuushoitojen ansiosta. Joten olen kyllä kiitollinen tästä kolmannesta(?). Pelottaa vaan vähän.
Ap
Tänä päivänä kaikki tietää kuinka lapsia tulee niin ei voi käydä vahinko!
Ehkäisy voi pettää mutta se onkin sitten ihan eri asia.
Asioilla on tapana järjestyä 😊 Meillä on 1.5 v ja 4 kk lapset, lyhyt ikäero ihan tarkoituksella koska emme ole enää ”nuorukaisia”. Kyllähän tämä kiireisenä pitää, eikä meilläkään tukiverkkoja juuri ole koska asumme ulkomailla ja esim. Isovanhemmat ovat Suomessa.
Pitää muistaa, että tämä vauva-taapero hektinen kausi menee nopsaan ohi, ja elämä tasoittuu ajan kanssa ainakin hiukan 😬😀 Omaa aikaa saa varkain napattua lasten nukkuessa, pienikin hetki auttaa ”latautumaan”...ja litratolkulla kahvia.
Tsemppiä nyt, ja onnellista odotusta jos se haamu osoittautuu raskaudeksi.
Voiko kolmannen antaa adoptioon jos abortti ei ole vaihtoehto? Suomalaisista adoptiovauvoista on kova pula, mutta en tiedä miten suhtautuvat tuollaiseen, että normiperheestä annettaisiin ylimääräinen lapsi pois.
Synnytyksen yhteydessä lienee mahdollista saada sterilisaatio kolmannen lapsen jälkeen?
Ja mikä oli ehkäisynä? Tahdonvoima?
Varmasti selviätte! Kakkonen vaikuttaa usein olevan se perheen pippuripakkaus ja kolmonen taas helpompi. Sitä paitsi vauvakin viihtyy paremmin, kun on isosisaruksia ympärillä, taaperosta puhumattakaan. Ei tarvitse itse yrittää viihdyttää koko ajan. Vauvantuoksuisia ajatuksia sinne!
Nuo kommentit ehkäisystä on todella typeriä ja ala-arvoisia. Sitä itsensä piiskaamista asian johdosta tapahtuu muutenkin paljon ja koko asia suorastaan nolottaa. Miten sitä osasikin olla niin tyhmä tässä iässä? Muilta ihmisiltä ihan turhaa pätemistä ja suolan hieromista toisen haavoihin. Suorastaan järkyttävää puhetta ja käyttäytymistä kanssaihmisiltä, ihan pelottaa ja hirvittää millaisten ihmishirviöiden kanssa tätä maailmaa tallustaa.
Lapselapseni ovat syntyneet reilun vuoden ikäeroilla, 3 kpl, ovat ihania. Rankkaa oli aluksi, mutta parissa vuodessa helpotti.
Tosin autoin heitä paljon, mutta olisivat pärjänneet itsekseenkin, ei siis lapset, mutta vanhempien avulla.
Jos olet raskaana, niin ei tilanne ole sen lapsen vika.
No, riippuu vauvasta. Joku tuolla kirjoitti että kolmas menee helpommin ja isot sisarukset viihdyttää. Paskanmarjat, meidän kolmas huusi suoraa huutoa ekat kolme kk. Siis ihan oikeasti huusi. Ei siinä tehty kyllä yhtään mitään. Onneksi miehellä oli just silloin kesäloma ja isyysloma putkeen. Muuten en olisi siitä selvinnyt. Nyt vauva on 8kk ja edelleenkään en pääse kunnolla ulos, ei viihdy vaunuissa, ei autossa, ei yhtään missään. Vain syli kelpaisi.
Että tasan riippuu siitä vauvasta, kuinka pärjää ja jaksaa. Jos nyt jo jaksaminen kortilla, niin ehkä kannattaa miettiä muutamaan kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapselapseni ovat syntyneet reilun vuoden ikäeroilla, 3 kpl, ovat ihania. Rankkaa oli aluksi, mutta parissa vuodessa helpotti.
Tosin autoin heitä paljon, mutta olisivat pärjänneet itsekseenkin, ei siis lapset, mutta vanhempien avulla.
Jos olet raskaana, niin ei tilanne ole sen lapsen vika.
Joo on varmasti SULLA ollu rankkaa, ku olet pelkkä mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselapseni ovat syntyneet reilun vuoden ikäeroilla, 3 kpl, ovat ihania. Rankkaa oli aluksi, mutta parissa vuodessa helpotti.
Tosin autoin heitä paljon, mutta olisivat pärjänneet itsekseenkin, ei siis lapset, mutta vanhempien avulla.
Jos olet raskaana, niin ei tilanne ole sen lapsen vika.Joo on varmasti SULLA ollu rankkaa, ku olet pelkkä mummo.
Kyllä ihan puhuin siitä, että vanhemmilla oli rankkaa.
Ap, ihmettelen minäkin, miten v...mäisiä vastauksia olet saanut, kun mummotkin mollataan.
Anteeksi, että uskalsin tsempata ap:tä.
Meillä on vanhimman ja kolmannen lapsen ikäero 4v2kk. Mielestäni nuorimman lapsen vauva-aika oli todella mukavaa ja helppoa, paljon helpompaa kuin kakkosen vauva-aika, joka oli taas tosi rankkaa.
Sinullahan ei ole muuta mahdollisuutta kuin jaksaa, joten jaksat kyllä. Ja tilannehan muuttuu koko ajan, kun lapset eivät ole ikuisesti pieniä. Jatkossa sitten ehkäisy kuntoon.
Jep, kadut varmasti jos et lasta pidä. Suomi ei kuitenkaan ole mikään levoton Afganistan, ettette muka oikeasti pärjäisi kolmen pienen kanssa. Olosuhteet eivät siis pakota keskeytykseen, tiedät itsekin, että pärjäätte vaikka ensivuodet eivät ehkä ole mukavimmat (ehkä ovatkin). Sitten vuodesta 2022 eteenpäin pohdit aina tuskissasi minkälainen nyt 2v, sitten 3v sitten 7, sitten 10v nuorin lapsistanne olisi etkä voi antaa itsellesi anteeksi, että halusit mukavat vuodet 2019-21. Pärjäätte aivan varmasti kun alat valmistautumaan ajoissa, pyydä apua neuvolasta jne, älkää stressatko, olkaa luovia.
Juu. Jotain naisten juttuja...