Lue keskustelun säännöt.
olen niin surullinen :(((
24.02.2013 |
Mikään ei enää tunnu toimivan tässä elämässä..lapset joita rakastan tuntuvat raskaalta taakalta.miestä en enää rakasta niinkuin ennen..hän ei enää viihdy seurassani taikka puhu mistään kanssani.koneelle istuu päivät pitkät ennemmin kuin kysyisi mikä on.haluaisin niin lähteä pois..asumaan yksin.en saa nukkua yhtään yötä rauhassa..joka yö herään johonkin.väsyttää.en herää kuin kerran tai kaksi mutta siti se tuntuu verottavan voimia.en jaksa enää nykyään tehdä mitään.tulen töistä istun sohvalle.teen pakolliset kotityöt ja sitten nukkumaan.se on päivän kohokohta.meillä huudetaan paljon.lapsille eniten.toisillemme emme osaa muutakun vittuilla salaa..masentaa niin.mitä minä teen ennenkuin voimat loppuu kokonaan.
Kommentit (5)
jonkun aikaa jo jatkunut..alkoi vähän sen jälkeen kun toinen lapsi syntyi.milloinkaan ei puhuminen ole sujunut meiltä..tuntuu että joka asiasta tulee riita.en osaa enää edes aloittaa puhumista.mitä sanoisin?nykyään valitan kaikesta.surullista miten ilkeäksi olen muuttunut :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minkä ikäisiä lapsesi ovat? Kuulostaa siltä, että olet masentunut, ja tulee mieleen, onko tuo kroonistunutta synnytysmasennusta vai tavallista masennusta. Kerrot uniongelmista, lyhytpinnaisuudesta, ilottomuudesta - aivan klassisia masennusoireita.
Sinuna juttelisin silti miehellesi. Kerro, että sinulla on jaksaminen finaalissa ja epäilet olevasi masentunut. On paha olla, ja tarvitsisit nyt tukea häneltä. ÄLÄ syyttele, vaan kerro, miltä sinusta nyt tuntuu.
Voisit varata ekaksi ajan ihan terveyskeskuksen omalääkäriltä ja kertoa hänelle tuntemuksistasi. Hän laittaa lähetettä eteenpäin.
Parissuhdeterapiastakin voisi olla apua, sitä saa perheneuvoloiden tai seurakuntien kautta.
Jos koet, että kykenisit kertomaan olostasi paremmin kirjallisesti, kirjoita miehellesi vaikkapa sähköpostia.
Muista, että hän on lastesi isä ja on ainakin joskus ollut rakas sinulle. Olet itsellesi ja hänelle sen velkaa, että pyydät apua.
lapset ovat pian 2 ja 4-vuotiaat.pelottaa että hän alkaa syyttelemään minua niinkuin aina riidellessämme :( siksi en haluaisi puhua mistään.ennemmin vaikka juoksen karkuun kun puhun..
Tarvitset ihan ensiksi henkilökohtaista ammattiapua: siispä neuvolan kautta psykiatrisen sairaanhoitajan puheille! Sitä kautta voit saada välineitä kohdata myös miestäsi ja mahdollisesti päästä jossain vaiheessa parisuhdeterapiaan tms.
Tässä vaiheessa lähtisin kuitenkin omasta jaksamisestasi, on selvää että kärsit jonkinasteisesta masennuksesta. Sitä ei kannata hävetä, et todellakaan ole yksin vaivasi kanssa. Varaa aika terveyskeskuksesta jo huomenna. Kerrot oireesi, ja asiat alkavat mennä eteenpäin. Tee se lastesi vuoksi, sydäntä riipii ajatella, että aikuiset eivät pysty puhumaan ongelmistaan ja huutavat lapsille.
Onko tuota jatkunut kauankin vai onkohan tuo vain joku vaihe? Olisi hyvä jos pystyisit aloittamaan keskustelun miehesi kanssa aiheesta, koska kumppanillehan pitäisi pystyä puhumaan. älä odota että miehesi kysyy mikä sinulla on, vaan aloita itse keskustelu. Haluatko olla miehesi kanssa yhdessä kuitenkin?