tyytymätön lapsen luistelukouluun.

Mun 5 v kävi just tuollaisen intensiivikurssin. lähtötaidot olivat aika nollassa, heti ekalla kerralla tehtiin juuri tuollaisia temppuja. Ja hei presto, koko porukka oppi pysymään pystyssä ja monet jo potkimaan vauhtia hyvin. Tämän opettajan mukaan luistelutaito on tasapainon jälkeen lähinnä kiinni uskalluksesta, jos uskaltaa potkia vauhtia niin pääsee eteenpäin lujempaa. Siksi se tasapainon opettelu on tärkeää. 

mä olin hyvin tyytyväinen ja lapsi tykkäsi kovasti. Opettajana oli taitoluisteluvalmentaja.

Kerran kokeiltiin, lapsi turhautui, kun oli vaikeaa. Yhtä hyvin lapset näyttävät oppivat ilman ohjattua koulua, kunhan silloin tällöin käydään luistelemassa. Tasapaino oli kesän aikanakin kehittynyt niin, että luistelutaito oli syksyllä jo valmiiksi parempi. Samoin lapsi oppi uimaan parinkin uimakoulun jälkeen ihan itse, kun innostui kokeilemaan. Eiköhän tärkeintä ole saada lapsi innostumaan kuin laadukas ja asiantunteva opetus!

Meillä tyttö aloitti luistelukoulussa 3-vuotiaana ja kyllä se alkuun oli lähinnä just sen pystyyn nousemisen opettelua ja "ankkakävelyä". Ryhmässä oli 2 apuopettajaa, jotka kädestä pitäen auttoivat niitä ihan "bambeja liukkaalla jäällä". Aika nopeasti tosi siirryttiin just yhdellä jalalla seisomiseen ja yksinkertaisiin liukuihin ja kaikki kyllä myös oppivat. Apuopet olivat mukana koko kauden.

Nykyisin 9-vuotiaamme on kilparyhmässä jo 4. vuotta, mutta en missään nimessä kokenut luistelukoulua ahjakkuuksien karsimiseksi. Ehkä vasta se seuraava kehitysryhmä oli jo hieman sellaista jyvät akanoista touhua, mutta luistelukoulu oli kyllä vaan hauskaa leikkiä jäällä.

Laittaisin ilman muuta palautetta jos ei vastaa odotuksia. Luistelukoulu ei kuitenkaan ole mikään halvimmasta päästä oleva juttu ja sen nimenomaan pitäisi olla vain ja ainoastaan perusluistelutaidon omaksumiseen tähtäävää opetusta. Sinänsä yhdellä jalalla liuku ja tasapainoilu on luistelutaidon perusta, mutta jos koko ryhmä on jatkuvasti rähmällään eikä pysty tekemään sitä mitä opetetaan, on menty liian nopeasti eteenpäin. Oma tyttömme esim. luistelukoulussa 3-vuotiaana kehitti sellaisen jännän "slalomtyylin", ettei jalka ensin irronnut jäästä olenkaan vaan pujoteli itsensä hurjaan vauhtiin ja just perusluistelun vauhti on ollut hänen vahvuutensa koko ajan. Kukaan ei tätä estänyt, vaikka muutakin opetelyiin. Valmentaja sanoi että on yksi tyypillisä tapoja oppia oikea luistelutekniikka, Ja kyllä se yhdellä jalalla tasapainoilu sitten kehittyi ajanmyötä ihan hyväksi :)

En minäkään ollut tyytyväinen paikallisen hiihtoseuran järjestämään hiihtokouluun. Sinä talvena lunta tuli vasta joulukuussa, joten reilu kuukausi käytiin sauvakävelemässä purtsilla (Olin mukana, koska nuorin oli 4v ja hänellä piti olla oma aikuinen mukana. Muut 6 ja 8v). Ok, lumettomuudelle ei mitään voinut. Mutta sitten hiihdettiin kuukausi, ja sen jälkeen joka toinen viikottaisista harjoituskerroista korvattiin hiihtokisoilla! Eli varsinaiselle opetukselle ei jäänyt aikaa, vaan heti pistettiin lapset paremmuusjärjestykseen. En vain tajua mikä pakko on kilpailuttaa lapsia, vaikka tietysti kilpahiihtäjät ovat kilpailuhenkistä väkeä. Erehdyin vain luulemaan, että hiihtokoulussa opetetaan lapsia.

Meillä on tyttö ollut luistelukoulussa syksystä asti. Hän on aika varovainen kaikessa liikkumisessa ja hitaasti tuo luistelukin lähti käyntiin. Pari kolme ensimmäistä kertaa meni enemmänkin konttaillessa siellä jäällä. Kyllä siinä äidillä oli hermoissa pitelemistä, kun ei pääse omaa lapsiressukkaansa auttamaan pystyyn ja välillä kirosin ohjaajia, kun eivät tarpeeksi auttaneet. Nyt kuitenkin puolen vuoden päästä näen sen mihin siinä pyrittiin. Lapsen itsetunnon vahvistamiseen siinä, että oppii nousemaan itse ylös ja pysymään pystyssä ja sen jälkeen on oppinut tököttelemään jäällä vähän eteenpäinkin. Hitaasti mutta varmasti edistyy. Luistelukoululta tuli vanhemmille ohje, että vanhempien tehtävä on kuljettaa ja kannustaa ja jättää opettaminen ohjaajille ja on siinä vinha perä, vaikka tiukkaa teki alussa. Tietävät kyllä mitä tekevät.

Perusluistelu vaatii tasapainoa ja sitä vasten opetellaan sitä, yhdellä jalalla seisomista! Voittehan opettaa itse, mutta jos kouluun viette, niin se aloitetaan,

aina aloitetaan sillä, että maasta osataan nousta ylös, sitten vasta tasapainoilua.

Harmi että huonoja kokemuksia täällä palstalla! Itse olen taitoluistelukoulun ohjaajana useassakin seurassa ja harmittaa kuulla ettei perusluistelu taitoja ole opetettu. Kannattaa kuitenkin infota seuraa tällaisesta joukossa nimittäin usein myös niitä vanhempia jotka välttämättä haluavat lapsistaan pikku Kiira Korpia ja Laura Lepistöjä. Tällöin temppujen opettamiseen helposti lipsahdetaan. Kannattaa myös muistaa että hyvän perusluistelu taidon oppiminen vaatii myös sen että lapsi kykenee nostamaan luistimen jäästä. Monet asiat mitkä aikuisesta tuntuvat turhalta eivät lapsen motorisen kehityksen kannalta ole lainkaan sellaisia. Totta kai ohjaajan tulee vetää ryhmää, ryhmän taitotasoon suhteutettuna mutta harjoitukset käyvät lapsille pian tylsiksi jos aina tehdään vaan potkulauta luistelua ja piparkakkuja puhumattakaan peruspotkuista ja aura jarrutuksesta. Ohjaajien kanssa kannattaa siis keskustella ja tarkistaa että ryhmä johon lapsesi on laitettu kauden alussa todella vastaa lapsen taitotasoa! :) Itse olen paljon ryhmä jakoja tehnyt ja kauden alussa on helposti yli 40 lasta jäällä ja yhden henkilön vastuulla jakaa ryhmiin, virheitä sattuu myös taitoluistelu ohjaajille joten reippaasti vain ohjaajien puheille! Ja kuten ketjussa jo mainittukin parhaan perusluistelutaidon lapset saavuttavat kun yhdistetään ohjatut LK-tunnit ja omalla ajalla harjoittelu esim. yleisö jäillä. Tsemppiä kaikille uusille syksyn 2016 LK:laisille!