Ei me sitten saatukaan kahdenkeskistä iltaa miehen kanssa :(
Olimme jo alustavastinsopineet että lapset menee mummulle ja vaarille to-pe tai jopa to-la. Miehellä ja minulla ja minulla on hääpäivä pian ja muutenkin raskaan arjen ohella olisi ollut ihana olla hetki ihan kahden. Mutta ei.
Miehen vanhempia oli pyydetty kylpyläreissuun tallinnaan ja he menevät sinne sitten. Kai se on ihan oikeutettua muuttaa suunnitelmia mutta minua harmittaa niin, että itku tuli kun äsken lähtivät. Että kiva juttu, kiitos. Enkä tiedä miksi tänne tämän kirjoitin, halusi vaan purkaa oloa.
Kommentit (37)
Meillä lapset on 4 ja 2v, eivät käy vielä kavereilla keskenään. Minun isäni olisi voinut tulla meidän hääpäivänä katsomaan lapsia muutamaksi tunniksi mutta äitipuolella on hiihtoloma ja he lähtevät minun mummoa auttamaan. Muita einnyt oikein ole, kaikkinovat lomalla jossain. Yksi kaveriperhe olisi lastenvahtikeikan "velkaa" mutta hekin ovat sukuloimassa.
Kyllä me aina jotain keksitään, ollaan vaan oltu niin poikki että kun lapset on saatu nukkumaan puolinyhdeksän, niin mekin ollaan ihan poikki. Ja siis minä vaan jo odotin tuota. Enkä saanut sellaista kuvaa, että matka olisi ollut tärkeä, hebitse pari viikkoansitten tarjosivat ottaamaan lapset.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 14:44"]
Teillä ilmeisesti on mahdollisuus kuitenkin mennä joku toinen viikonloppu? Isovanhemmat varmaan ihan mielellään katsovat sitten joku toinen kerta kun nyt peruuntui. Saatteko kuinka usein kahdenkeskistä aikaa?
[/quote]
Saadaan kahdenkeskistä aikaa pari kertaa vuodessa. Siis yön yli. Joskus käydään kaksistaan kaupassa tai syömässä. En tiedä, koska seuraava mahdollisuus on edes. Miehen vanhemmat on molemmat työelämässä vielä, toisella kolmivuorotyö. Joo, kyllä me varmaan joskus saadaan nukkua yksinaamu pitkään ja olla vaan, mutta nyt olin kerennyt jo odottaa ensi viikonloppua, kun tässä on ollut kaikkea. On väsymystä ja ollut riitojakin kun ollaan molemmat joko muuten poikki tai sitten kipeinä.
[/quote]
On kurjaa jos suunnitelmat peruuntuvat. Ymmärrän kuitenkin isovanhempia jos ette ole mitään hotellia ehtineet varata.
Toisaalta tuo teidän kahdenkeskinen aikanne kuulostaa jo musta tosi paljolta. Kaksi kertaa vuodessa yön yli kestävän parisuhdeajan lisäksi vielä saatte silloin tällöin muutamaksi tunniksi hoitoon. Yhdessä nuo tekee jo sen, että pääsette joka kolmas kuukausi kahdestaan jonnekin. Se on aika paljon. Ymmärrän toki harmituksenne, mutta toisaalta kuulostaa hieman suhteettomalta esimerkiksi siihen nähden, että me emme ole käyneet kohta viiteen vuoteen kahdestaan missään kuin muutaman kerran ulkona syömässä.
Entä jos mies jäisi lasten kanssa ja sinä lähtisit yksin? Jos kerran olet väsynyt ja niin odottanut sitä matkaa, niin miksi et menisi yksin lepäämään? Lapsiperheessä on lapsia eli kahdenkeskistä aikaa ei kukaan ole missään luvannutkaan.
Emme me ole lihinkään matkalle menossa vaan miehen vanhemmat, vaikka heidän piti hoitaa meidän lapsia. Joo, ehkä lähden yksin jonnekin puhumaan suhteesta ja sen jatkosta. Kiva.
Miksi teidän pitäisi laittaa lapset hoitoon jonnekin muualle saadaksenne parisuhdeaikaa yöllä? Opettakaa lapset nukahtamaan ihmisten aikaan, niin jää sitä omaakin aikaa ennen puolta yötä ja saatte nukkua tarpeeksi ennen aamua. Ei kai sitä tarvitse nussia illasta aamuun niin että talo raikaa ja seuraavakin päivä pitäisi olla vapaata, että toipuu siitä urakasta? Eikö teitä edes hävetä pyytää isovanhempia lastenvahdiksi yön yli hääpäivän lähestyessä kun kaikki tietävät, mitä teillä on suunnitelmissa: äänekästä nussimista läpi yön, kun arkielämässä lasten nukkuessa toisessa huoneessa ääntelyä joutuu rajoittamaan?
Pettynyt saa ollakin. Mutta en ymmärrä miksi lasten yökyläilyä tarvitaan parisuhteesta ja sen jatkosta puhumiseen. Eikö sen voi hoitaa illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan? Jos on univelkaa, niin sen nukutte sen ensin pois hoitamalla lapset vuoronperään.
Parisuhdetta pitäisi pystyä huomioimaan aina arjessakin. Pelkillä kahdenkeskisillä ajoilla lasten yökyläilyillä suhteen ylläpito ei ole riittävä.
Harmittais muakin, mutta ei se estäisi sitä illanviettoa... Jos tahtoo sen illan, sen ottaa ja tekee. Vaikka väsyttäiskin...
Ymmärrän, että harmittaa. Mitäs jos te käyttäisitte illat nyt puhumiseen, ja seuraavana viikonloppuna, kun saatte lapset hoitoon, viettäisitte vain mukavaa, rentoa, romanttista toisen huomioimisaikaa?
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 15:08"]Entä jos mies jäisi lasten kanssa ja sinä lähtisit yksin? Jos kerran olet väsynyt ja niin odottanut sitä matkaa, niin miksi et menisi yksin lepäämään? Lapsiperheessä on lapsia eli kahdenkeskistä aikaa ei kukaan ole missään luvannutkaan.[/quote]
Hah! Hääpäivä tulossa ja kahdenkeskistä aikaa piti saada ja sinä ehdotat, että matkusta yksin??? Marssiko hän papin eteenkin yksin?
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 15:08"]Entä jos mies jäisi lasten kanssa ja sinä lähtisit yksin? Jos kerran olet väsynyt ja niin odottanut sitä matkaa, niin miksi et menisi yksin lepäämään? Lapsiperheessä on lapsia eli kahdenkeskistä aikaa ei kukaan ole missään luvannutkaan.[/quote]
Hah! Hääpäivä tulossa ja kahdenkeskistä aikaa piti saada ja sinä ehdotat, että matkusta yksin??? Marssiko hän papin eteenkin yksin?
[/quote]
Jos on väsynyt ja kaikki harmittaa, niin miksi pitää väkisin valvoa miehen kanssa? Hääpäivä on päivä muiden joukossa, moni viettää sitä ihan perhepiirissä leikkimättä sitä, että lapsia ei ole.
En ymmärrä tätä nykyistä ihmisten menoa olleenkaan! Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että isovanhempien tekemä ohari on ok. Minusta ei ole, jos jotain luvataan - niin, se myös pidetään. Ellei ole erittäin hyvä syy -sairaus yms. Isovanhemmat eivät liikaa ole lapsenlapsiaan hoitaneet (pari kertaa vuodessa) ja nyt siis itse pyysivät ja varmasti tiesivät tuosta hääpäivästäkin. Mutta sitten tekevätkin oharit. En ymmärrä, en. Varmasti ovat huomanneet nuoren parin väsymyksen yms. Eletään itsekkyyden aikaa - omien sukulaisten tukeminen tulee näköjään prioriteettilistan jälkipäässä :(
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 16:59"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 15:08"]Entä jos mies jäisi lasten kanssa ja sinä lähtisit yksin? Jos kerran olet väsynyt ja niin odottanut sitä matkaa, niin miksi et menisi yksin lepäämään? Lapsiperheessä on lapsia eli kahdenkeskistä aikaa ei kukaan ole missään luvannutkaan.[/quote]
Hah! Hääpäivä tulossa ja kahdenkeskistä aikaa piti saada ja sinä ehdotat, että matkusta yksin??? Marssiko hän papin eteenkin yksin?
[/quote]
Jos on väsynyt ja kaikki harmittaa, niin miksi pitää väkisin valvoa miehen kanssa? Hääpäivä on päivä muiden joukossa, moni viettää sitä ihan perhepiirissä leikkimättä sitä, että lapsia ei ole.
[/quote]
Sinä et kuulu tähän ketjuun. Ap:lla on ongelma ja mielipaha. Häntä ei auta se, että sinä tulet väittämään, että hän kaipaa vääriä asioita, Kyllä hän tietää, mitä tarvitsee. Mene pois.
18, en usko, että isovanhemmat näkee mitään väsymystä, kun ap ja mies, kuten muutkin teeskentelee jaksavaa yms, kenellekään ei kerrota, että väsyttää ja vituttaa. Todennäköisesti nämäkin isovanhemmat ovat uskossa, että jälkikasvunsa pärjää hyvin lastensa kanssa, ja miksipä eivät pärjäisi.
Aika kalliiksi tulee parin päivän lastenhoitoapua. Eikä kaikilla ole varaa edes yhteen iltaan, eikä jokapaikkakunnalla ole noita apuja edes saatavissa. Sitäpaitsi on ihan eri asia hoitaako lasta omat sukulaiset- isovanhemmat, jotka ehkä edes jotenkin tuntevat lapset - kuin joku 15. tyttö.
Minulla ei itselläni enää ole pieniä lapsia, mutta muista kuinka olin uupunut pikkulapsiaikana ja pari päivää erossa lapsista ja yksi hyvin nukuttu yö, ehkä käynti elokuvissa ja syömässä miehen kanssa kahden ilman aikataulua oli tosi rentouttavaa. Itse aion sitten aikanani isovanhempana ainakin tukea omia lapsiani esim. lastenhoitoavulla, jos vain haluavat. Uskon, että sukulaisten ja isovanhempien tuki voi ehkäistä jopa masennusta ja avioeroja.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 14:44"]
Teillä ilmeisesti on mahdollisuus kuitenkin mennä joku toinen viikonloppu? Isovanhemmat varmaan ihan mielellään katsovat sitten joku toinen kerta kun nyt peruuntui. Saatteko kuinka usein kahdenkeskistä aikaa?
[/quote]
Saadaan kahdenkeskistä aikaa pari kertaa vuodessa. Siis yön yli. Joskus käydään kaksistaan kaupassa tai syömässä. En tiedä, koska seuraava mahdollisuus on edes. Miehen vanhemmat on molemmat työelämässä vielä, toisella kolmivuorotyö. Joo, kyllä me varmaan joskus saadaan nukkua yksinaamu pitkään ja olla vaan, mutta nyt olin kerennyt jo odottaa ensi viikonloppua, kun tässä on ollut kaikkea. On väsymystä ja ollut riitojakin kun ollaan molemmat joko muuten poikki tai sitten kipeinä.