Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä sai sinut jäämään huonoon suhteeseen?
03.03.2019 |
En halua tästä mitään ilkeily ketjua, vaan yrittää ymmärtää näitä henkilöitä.
Itse olin huonossa suhteessa, josta lähdin itse vaikka tunteita oli kumppania kohtaan.
Hän oli pari kertaa pettänyt luottamukseni ja ilmoitin, että vielä kerran ja lähden. Se kerta tulikin nopeasti joten muuta en voinut kun lähteä. Olin vihainen ja katkera pitkään miksi hän ei rakastanut minua niin paljon, että olisi tehny kaikkensa ollakseen kanssani. Riitelimme paljon eron jälkeen, hän lupasi muuttua plaaplaa. Päätin mielessäni, että jos hän puolen vuoden päästä on muuttunut niin voin katsoa suhdetta uudestaan ja aloin rakentaa elämääni uudestaan. Puolen vuoden päästä mikään ei ollut muuttunut ja tunteet olivat kadonneet täysin. Jotenkin oli helpompi irtaantua hänestä, kun olin päättänyt katsoa tulevaisuudessa asiaa uudestaan ja pystyin jättämään hänet syrjään.
Kun hän itki minua takaisin, oli halu kova olla hänen kanssaan, mutta en ikinä olisi voinut ottaa häntä takaisin, ylpeys ei antanut. Tiesin, että hän vain jatkaa luottamuksen pettämistä. Toki yritin järkeillä itselleni, että ehkä nyt hän tajusi ja muuttuu, mutta en (onneksi) onnistunut.
Uskotteko siis siihen, että kumppani muuttuu vai pelottaako teitä vain irtautua tutusta?
Kommentit (5)
Uskoin kovasti että tilanne muuttuisi ja rakastin miestä paljon. Onneksi mies sitten itse teki sen päätöksen ja lähti, koska minä olisin ollut siinä ihan viimeiseen saakka. Nykyään on paljon parempi parisuhde ja huomasi vasta jälkeenpäin mikä kaikki siinä suhteessa mätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on alkoholisti. Suhde oli päättyä juomiseen, mutta kuiville pääsy säästi meidät. Mies on ollut juomatta 14 vuotta
Koska
- olin päättänyt, että minä en ikinä eroa, ellei pettämistä vai hakkaamista
- olin saanut kotoa parisuhteen mallin, jossa naisen on alistuttava perhesovun vuoksi
- koska mies oli myös tosi hyvä mies
- hyvää oli enemmän kuin pahaa
- lähtökohtaisesti - vieläkin - annan helposti toiselle ihmiselle anteeksi
- lähtökohtaisesti - vieläkin - uskon ihmisestä hyvää, ettei kukaaan ole paha tahallaan
- lähtökohtaisesti - vieläkin - uskon, että ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseensä, vaikka se ei minua miellyttäisi
- mies oli minun ensimmäinen parisuhteeni, en tiennyt mikä on normaalia ja mikä ei.
Lapset ja epäilyni siitä pärjäisinkö yksin heidän kanssaan. Toisaalta tottumus ja pitkä suhde, puolison hyvät puolet. Uskottelin itselleni pitkään, että hyvät puolet kompensoivat huonoja tarpeeksi, vaikka uuvuin taakkani alle. Olin mennyt naimisiin siinä uskossa, että rakkaus kestää lopun elämän. Hyvin vaikea oli siitä ajatusmallista päästää irti, vaikka itseni takia sen lopulta pystyinkin tekemään. Yksi syy oli myös se, että puolisoni käytti itsemurhalla uhkailemista keinona pitää mut luonaan. Sairas kuvio, mutta miten olisin voinut jatkaa elämääni, jos olisin aiheuttanut toisen kuoleman.
Alue: Aihe vapaa
Mies omisti puolet meidän talosta ja firman, jossa olin töissä. Oli itse muualla töissä. Jo vuosia kestäneen ahdingon takia olin niin toivoton ja väsynyt etten uskonut ulospääsyä olevan. Kerran sanoin siskolleni, että toisen meistä on kuoltava jotta se helvetti päättyy. Minulle oli aivan sama kumpi, niin lopussa olin. 7 vuoden helvetin jälkeen sain kuitenkin jostain sisua ja voimaa nousta miestä vastaan. Se vallan ja vapauden tunne oli huumaava; mies muuttuikin hallitsevasta hirviöstä kitiseväksi, pieneksi pojaksi, jolla ei tuntunut olevan mitään ilman minua. Lähdin talostamme ja hankin oman kodin, pienen ihanan vuokrakaksion. Vaihdoin työpaikkaa. Ironista kyllä 3 kuukautta muuttoni jälkeen mies kuoli yllättävään sairaskohtaukseen ja sain talon kokonaan itselleni. Firmansa myin. Olen onnellinen nykyään.