Mihin yliopistoihin on helpoin päästä lukemaan sosiaalityötä?

Hei nro 10+14,

mitä sosiaalityötä teet? Itse opiskelen sosiaalityötä, mutta olen niin alussa, etten ole vielä päässyt tekemään käytännön työtä. Vaihtoehtoja on paljon ja vielä en tiedä mikä sostyön ala on oma kiinnostuksenkohteeni. Kiva kuitenkin kuulla, että joku viihtyy työssään, sillä sosiaalityöstä kirjoitetaan usein niin negatiivisesti.

Miten yksityisiin firmoihin tai ns. parempiin hommiin pääsee? Pitääkö olla aktiivi yliopistoaikana vai voiko päästä muutenkin? Onko noihin parempiin hommiin kova kilpailu?

[quote author="Vierailija" time="07.04.2013 klo 17:55"]

Miten yksityisiin firmoihin tai ns. parempiin hommiin pääsee? Pitääkö olla aktiivi yliopistoaikana vai voiko päästä muutenkin? Onko noihin parempiin hommiin kova kilpailu?

[/quote]

Varmaankin olemalla mies. Tai sitten verkostoitumalla kaikilla mahdollisilla tavoilla. Olethan jo mukana puoluepolitiikassa?

Up

No eiköhän ne tilastot löydy jostakin mutten nyt ala etsiä. Lapin yliopistoon ja Kuopion yliopistoon varmasti kuitenkin pääsee helpoiten. Itse aloitin opinnot Tampereen yliopistossa 2000. Kovalla lukemisella itse ainakin olisin päässyt kaikkiin kolmeen yliopistoon, joihin hain sosiaalityötä opiskelemaan. Mutta alan suosio on tainnut kovasti kasvaa tuosta, itselläni on ainakin se käsitys, että hakijoita riittää ja jo tuolloin meille valituille opettajat mainostivat, että sisäänpäässeiden taso pääsykokeissa oli tosi korkea.

Olen vähän myös kyyninen sosiaalityön suhteen mutta opiskelu on jokatapauksessa mielenkiintoista ja niin on myös työ ainakin tavallaan. Työ tarjoaa todellisen näköalapaikan yhteiskuntaan ja työssä kokee myös aitoa onnistumista. Resurssit ovat kuitenkin riittämättömät ja johto monesti täysin ymmärtämätöntä. Ylipäätän sosiaalityötä vedetään nykyään aivan liikaa NPM menetelmillä eikä ollenkaan niin kuin ihmistyötä pitäisi. Moni yhteiskuntatieteilijä ei sinänsä pääse kummempiin tienesteihin kuin sosiaalityöntekijä vaikka ehkä helpommalla pääseekin. Mutta sosiaalityöstä saa aina YTM tai VTM pätevyyden ja paljon muutakin voi tehdä kuin perussosiaalityötä, jota ei sinänsä mielestäni pitäisi väheksyä lainkaan koska se on tosi vaativaa. Se on sitten eri asia jaksaako sitä miten tehdä. Vinkkaan vielä sitäkin, että rivisossunkin työ voi olla aika erilaista eri paikoissa. Oman kokemukseni pohjalta lastensuojelu on haastavin mutta myös raskain ja ylipäätään muissa kuin kaupungin töissä pääsee vähän helpomalla koska vastuuta ei ole ollenkaan samalla tavalla kuin vaikka lastensuojelussa.

Google toi neljällä ekaksi mieleen tulleella hakusanalla (yliopisto tilastot otetut opiskelijat) tällaisen ekana hakutuloksena. Ehkä voit itse selvittää, onko tulos relevantti?

HTH.

Koko ajan. Googlaa!

Rovaniemi helpoin, sitten muistaakseni Kuopio. Pori on ollut helpohko, J-kylä sitten, Turku, Talpere ja Hki vaikeimmat.

ei lapin sivuilla lue enää pistemääriä

En tiedä minne on "helppo " päästä, mutta muistan ystäväni kertoneen, että valmennuskurssilla opettaja oli sanonut, että noin 400 tunnin keskittyneellä lukemisella, pääsee hyvin sisään.

Lukuintoa siis.

Miksi sosiaalityö? Harkitse vielä. Itse valmistuin Tampereelta ja tein sosiaalityötä 10 vuotta. Huono palkka koulutukseen verrattuna, Ei käytännössä etenemismahdollisuuksia, tai no yksi pääsee välillä sosiaalijohtajaksi, mutta muut puurtavat samaa eläkeikään asti. Työssä koko ajan järkyttävä kiire, asiakaskunta uhkailee ja käy välillä päälle. Vapaa-ajallakin vilkuilet olan yli, että mahtaako pahimmat uhkailijat olla lähistöllä. Työn arvostus on pyöreä nolla!

Ei kiitos enää koskaan. Siirryin sossusta päiväkotiin ja palkka aleni tietenkin entisestään. Nyt olen vaihtanut alaa, mutta tällä koulutuksella ei oikein työnantajia vakuuteta. Eli palkka edelleen huono, mutta stressiä vhemmän.

Harkitse, harkitse, harkitse. Kutsumus kantaa sen 10 vuotta työelämässä, mutta sitten alkaa useimmilla olla takki tyhjä.

Kutonen kirjoittaa täyttä asiaa. Kaikille sosiaalialalle aikoville pitäisi kertoa tuosta asiasta.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 09:23"]

Kutonen kirjoittaa täyttä asiaa. Kaikille sosiaalialalle aikoville pitäisi kertoa tuosta asiasta.

[/quote]

Kaikille ei riitä sisäsiistejä töitä lasipalatseissa. Harvan ensimmäinen toive on sosiaalityö mutta johonkin on lopulta ryhdyttävä.

Kannattaa silti ryhtyä johonkin muuhun ei lasipalatsityöhön, kuin sosiaalialalla:)

En osaa vastata aloittajan kysymykseen, mutta itse olen valmistunut vajaa 10v sitten YTM:ksi ja pääaine siis sosiaalityö. Ja pidän työstäni valtavasti, se on monipuolista, ihmisläheistä ja vaihtelevaa. Byrokraattisuus häiritsee luonnollisesti sekä työhönsä leipääntyneet kollegat jotka ei ymmärrä etsiä muita töitä. Epäpätevät työntekijät (mm. sosionomit) aiheuttavat joskus kinkkisiä tilanteita ja lisää omaa työtaakkaa. Uhkaavia tilanteita ei ole ollut koskaan, asiakaskunta pääosin mukavaa. Oma asenne ratkaisee paljon. Työpaikkoja on niin runsaasti avoinna päteville työntekijöille, että saa valita aika vapaasti minkälaista työtä haluaa tehdä. 

Itselläni palkka 3200e ja joitakin pennejä päälle. Ei hirmuisesti pitkän koulutuksen huomioonottaen, mutta minulle riittää kun en asu pk-seudulla eikä asumiseen jne mene niin järkyttävästi rahaa. Lisäksi teen työtä mistä pidän, se vaikuttaa myös siihen miten suurena tai pienenä palkkansa kokee. Helsingissä tämä palkka olisi varmasti pieni.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 10:58"]

En osaa vastata aloittajan kysymykseen, mutta itse olen valmistunut vajaa 10v sitten YTM:ksi ja pääaine siis sosiaalityö. Ja pidän työstäni valtavasti, se on monipuolista, ihmisläheistä ja vaihtelevaa. Byrokraattisuus häiritsee luonnollisesti sekä työhönsä leipääntyneet kollegat jotka ei ymmärrä etsiä muita töitä. Epäpätevät työntekijät (mm. sosionomit) aiheuttavat joskus kinkkisiä tilanteita ja lisää omaa työtaakkaa. Uhkaavia tilanteita ei ole ollut koskaan, asiakaskunta pääosin mukavaa. Oma asenne ratkaisee paljon. Työpaikkoja on niin runsaasti avoinna päteville työntekijöille, että saa valita aika vapaasti minkälaista työtä haluaa tehdä. 

Itselläni palkka 3200e ja joitakin pennejä päälle. Ei hirmuisesti pitkän koulutuksen huomioonottaen, mutta minulle riittää kun en asu pk-seudulla eikä asumiseen jne mene niin järkyttävästi rahaa. Lisäksi teen työtä mistä pidän, se vaikuttaa myös siihen miten suurena tai pienenä palkkansa kokee. Helsingissä tämä palkka olisi varmasti pieni.

[/quote]

Ja sosiaalityössä ei ikinä asiat muutu, kun aina riittää niitä jeesustelijoita:P

On ihan kiistaton tosiasia, että monessa paikassa sosiaalialalla tehdään ihan liian pienellä henkilömäärällä töitä, ja se on vaaraksi asiakkaillekin.

Hei, usein lukee, että sosiaalityöstä valmistuneet tekevät aivan jotain muuta kuin työtä sosiaalityöntekijänä. Mahtaakohan pitää paikkaansa ja mitä nämä työtehtävät ovat? Sosiaalityön opiskelu itsessään on mielenkiintoista (perusopinnot takana), mutta tosiaan se rivisossun työ ei kiinnosta, kun alaa muuten läheltä nähnyt. Ts. kannattaiskohan silti opiskella alaa, joka muuten kiinnostaa, jos työllistymismahdollisuudet yksipuoliset...

Sosionomitko ovat mielestäsi yleisesti ottaen "epäpäteviä", vai tarkoitatko sosionomeja, jotka työskentelevät sosiaalityöntekijöinä (ilman siihen vaadittavaa yliopistotutkintoa)?

Ihmettelen vain hieman kommenttiasi, sillä itse työskentelen sosionomikoulutuksella sosiaaliohjaajana sosiaalityöntekijän työparina, ja tämä työnjako ja yhteistyö toimii mainiosti. En tee sosiaalityöntekijän työtä, eikä hän tee työtä, johon minulla taas on enemmän käytännön koulutusta (mm. ryhmien ohjaaminen).

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 10:58"]

En osaa vastata aloittajan kysymykseen, mutta itse olen valmistunut vajaa 10v sitten YTM:ksi ja pääaine siis sosiaalityö. Ja pidän työstäni valtavasti, se on monipuolista, ihmisläheistä ja vaihtelevaa. Byrokraattisuus häiritsee luonnollisesti sekä työhönsä leipääntyneet kollegat jotka ei ymmärrä etsiä muita töitä. Epäpätevät työntekijät (mm. sosionomit) aiheuttavat joskus kinkkisiä tilanteita ja lisää omaa työtaakkaa. Uhkaavia tilanteita ei ole ollut koskaan, asiakaskunta pääosin mukavaa. Oma asenne ratkaisee paljon. Työpaikkoja on niin runsaasti avoinna päteville työntekijöille, että saa valita aika vapaasti minkälaista työtä haluaa tehdä. 

Itselläni palkka 3200e ja joitakin pennejä päälle. Ei hirmuisesti pitkän koulutuksen huomioonottaen, mutta minulle riittää kun en asu pk-seudulla eikä asumiseen jne mene niin järkyttävästi rahaa. Lisäksi teen työtä mistä pidän, se vaikuttaa myös siihen miten suurena tai pienenä palkkansa kokee. Helsingissä tämä palkka olisi varmasti pieni.

[/quote]

^^ Öö, no sehän johtuu siitä kun niitä PÄTEVIÄ sosiaalityöntekijöitä ei ole, ja niitä sijaisuuksia hoitaa juuri epäpätevät henkilöt mm. sosionomit. Juurihan minä viestissäni kirjoitin, että pätevien työntekijöiden vajaus työpaikalla on ongelma ja ne epäpätevät aiheuttaa päteville lisää työsarkaa, kun joka asiaa saa olla korjaamassa ja tarkistamassa. Mutta ei niitä päteviä ole helppoa saada. Siitäkin huolimatta minä olen nauttinut työstäni useammalla eri työpaikalla ja tehtävässä. Ongelmia on paljon, mutta ei se poista sitä asiaa, etteikö työ olisi myös mukavaa ja antoisaa.

Työmahdollisuudet eivät ole yksipuoliset, monia kollegoita työskentelee esim. yhdistyksissä, eräs parhaita kavereita adoptioneuvonnassa, toinen mielenterveysjärjestössä kouluttajana jne. Mahdollisuuksia on paljon.

Myös opiskelijat revitään koulunpenkiltä töihin. Itse olin opiskellut 2 vuotta kun aloin tekemään sijaisuuksia ja niitä teinkin lähes koko lopun opiskeluaikani. Ei tarvinnut paljon työhakemuksia lähetellä...

nro10

13:lle, tottakai sosionomit ovat päteviä moneenkin työhön, mutta tarkoitan juuri niitä sosionomeja jotka tekevät sosiaalityöntekijän töitä. Toki ymmärrän, että pakon edessä niitä töitä annetaan muille kuin kys.toimeen päteville, ei se sosionomien vika ole. Itse arvostan kyllä sosionomeja ja heitä on minunkin työpaikallani runsaasti.

Up

Up