Miten hoidatte yksinäisyyttä?

Katsomalla telkkaria, kuuntelemalla musiikki, tekemällä käsitöitä, lukemalla, jumppaamalla, kokkaamalla, jne. Eli keksi tekemistä itsellesi.

Pitkät työpäivät auttavat.

Netflix ja nukkuminen

Olen jo tottunut yksinäisyyteeni ja sen, etten tule saamaan kavereita. Minusta ei pidetä. Kaipa kaikkeen tottuu mihin itse ei voi vaikuttaa. Olen usein tosi surullinen, mutta tälläistä elämäni nyt on.

Yksin asuessa minä puhuin paljon itsekseni. Nyt perheellisenä oikein kaipaan sitä, sillä olen vain harvoin yksin kotona.

Suosittelen meditaatiota.

Katselemalla sarjoja, lukemalla kirjoja. Pääsee hetkeksi toiseen maailmaan eikä tule miettineeksi ikäviä asioita. 👍

Haistelen kainaloitani,arvioin napanöyhtäni koostumusta ja ai niin juon kaljaa.

Kirjoitan pitkiä kirjeitä ihmisille, jotka myös vastaavat niihin.

Mulla auttaa myös hetkeksi meditaatio.. kirppiksellä kiertely ja harrastukset. Aina ei auta mikään.

Nyt oon ollut koko päivän yksinäinen ja odotan vaan maanantaita että pääsen töihin. Jos ei olisi työpaikkaa, tulisin hulluksi

Se hoitaa itsensä, itse heiluttelen vain hansikasta Tinder kuvien edessä!

Tasapainottamalla. Eli vapaa-ajalle jokin todella sosiaalinen harrastus, esim. näytteleminen. Kun välillä saa tuhdin pläjäyksen ihmisiä ja sosiaalisuutta, niin sen jälkeen menee monta päivää, että yksinäisyydestä ihan nauttii. Pari, kolme tuollaista sosiaalista juttua viikkoon, niin menee aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan pitkiä kirjeitä ihmisille, jotka myös vastaavat niihin.

Mistä saa kirjekavereita? M44

itselääkityksellä valitettavasti  eli on tullut tissuteltua.

Mä olen huomannut yksinäisinä kausinani paikkaavani sosiaalisia tarpeita katsomalla sarjoja netistä. Voi tuntikaudet putkeen olla sellaisten hahmojen "seurassa", joiden kanssa on hauskaa, jotka eivät arvostele minua ja jotka eivät jätä ulkopuoliseksi.

Aloitin monimuoto-opinnot työn ohessa. Viikot ja viikonloput olivat niin täynnä ohjelmaa, että siinä jo toivoi, että saisi joskus vain olla yksin. Ja ihan huippua olisi ollut, jos olisi ehtinyt harrastaa.

Mulla on kaverina Kapteeni Morgan.

Sit oon täällä mammapalstalla tai jossain chatissa.

On mulla mies ja bestiskin. Miestä nään kerran pariin viikkoon ja kaveria kerran tai kaks viikkoon. Tuntuu silti että olisin vähemmän yksinäinen ilman miestä.

Jotenkin ihana ja lohduttava kun puhut yksinäisyydestä hoidettavana asiana:)

Täällä tulikin joitakin hyviä juttuja, jotka itselläkin käytössä; lukeminen, meditointi, tv, Netflix, kokkailu... Lisäksi myös lenkille tai ruokakauppaan lähteminen. Saunominen. Nyt tää av-palsta :D Semmoinen yleinen touhuaminen. Jos tissuttelen olen paristi ladannut Tinderin, mutta aina yhtä nopeasti myös poistanutkin sen. Sellainen hetken hupi. Uusia ystäviä olisi kiva saada, ja ehkä joskus se puolisokin. Salikortin hommaaminen myös ajankohtainen. 

Haluaisin ymmärtää, mitä tarkoitat. Itse olen aina rakastanut yksin oloa. Minulla on paljon ystäviä, mutta rakastan sitä, kun saan olla esimerkiksi koko viikonlopun yksin. Niin, ettei tarvitse nähdä ketään eikä edes puhua puhelimessa. Ystävien tapaamisen jälkeen tarvitsen aikaa olla yksin.

Työttömänä ollessani saatoin olla viikon ilman kontakteja. Helposti.

Kertoisitko, mikä tarkalleen ottaen yksin olemisessa on sinulle vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin ymmärtää, mitä tarkoitat. Itse olen aina rakastanut yksin oloa. Minulla on paljon ystäviä, mutta rakastan sitä, kun saan olla esimerkiksi koko viikonlopun yksin. Niin, ettei tarvitse nähdä ketään eikä edes puhua puhelimessa. Ystävien tapaamisen jälkeen tarvitsen aikaa olla yksin.

Työttömänä ollessani saatoin olla viikon ilman kontakteja. Helposti.

Kertoisitko, mikä tarkalleen ottaen yksin olemisessa on sinulle vaikeaa.

Tämän kommentin jälkeen on helppo tiivistää ajatus siitä, miten itse koen yksinäisyyden. Ei sellainen ihminen ole yksinäinen, joka on yksin, mutta jolla on mahdollisuus soittaa mukavalle kaverille tai nähdä jotakuta. Mutta kun sitä mahdollisuutta ei ole, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla yksin. Jos tulee jokin hyvä juttu mieleen tai haluaisi jutella jostakin, ei ole ketään, jolle puhua.

Minäkin nautin yksinolosta, kun tiedän, että se on oma valintani. Voin pitkään olla olematta yhteydessä kehenkään, en kaipaa muita ihmisiä. Mutta aikoinaan, kun minulla ei ollut muita ystäviä kuin äitini ja hänkin toisella paikkakunnalla, yksinolo tuntui suorastaan kivuliaalta.