Mitä 1-2lk olevat lapsenne tekee viikonloppuisin?

Meillä on lapsilla sama ikäero, tosin ovat jo 10 ja 5, ja normi vilkkaita. Kun esikoinen oli 7-8 niin hän yleensä pyysi aamulla kaveria ulos ja leikkivät sitten ulkona parisen tuntia. Sitten tuli sisään syömään, pelasi vähän ja lueskeli. Sitten mahdollisesti uudestaan kaverin kanssa ulos tai kaveri meille. Tai toinen meistä meni leffaan hänen kanssaan ja toinen oli nuoremman kanssa.

Toinen vanhemmista meni nuoremman kanssa aamulla puistoon tms. ja toinen iltapäivällä. Jos esikoinen ei saanut kaveria niin toinen lähti hänen kanssa esim heittelemään koreja, parkouraamaan tai uimaan. Joskus koko perhe uimaan tms. mutta aika paljon vedettiin noin että toinen isomman ja toinen pienemmän kanssa.

Kiitos vastauksesta! Pitää jotain yrittää kehittää... kauhean kivahan olisi vähän sitä puolisoakin nähdä ja olla perheenä, mutta tuntuu että se vie aivan kaikki voimat :(

Meillä 5- ja 7-vuotiaat. Ovat toistensa ihan parhaita kavereita, harvemmin tulee riitaa. Viikonloppuisin ulkoillaan koko perhe, pelaillaan lautapelejä, lapset piirtää ja askartelee, välillä leivotaan, saunotaan. Joskus käydään tapahtumissa tms. Sunnuntaisin molemmilla yksi harrastus. Nähdään kavereita välillä myös, mutta lapset viihtyy niin hyvin keskenään etteivät hirveästi kaipaa muuta leikkiseuraa. Olenkin miettinyt, että pitäisikö aktiivisemmin pyytää kavereita meille vai antaako leikkiä keskenään kun niin hyvin viihtyvät näin. Ollaan miehen kanssa mietitty kuin helppoa jo on, meillä runsaasti aikaa omiin puuhiin ja kotona on leppoisaa. Lasten kanssa tykkään puuhailla kovasti, mutta ihanaa kun jos ei jaksa niin voi myös ottaa rennommin jos haluaa.

Tsemiä ap teille! Onneksi on esikoisella kavereita kenen kanssa touhuta, varmaan ihan hyvä teillä noin. Pitäähän aikuistenkin saada välillä ladata akkuja! :) Muistan omasta lapsuudesta et paljolti tuli kavereiden kanssa touhuttua päivät pitkät, kotona käytiin vaan syömässä ja nukkumassa eli ei varmasti huono noinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Pitää jotain yrittää kehittää... kauhean kivahan olisi vähän sitä puolisoakin nähdä ja olla perheenä, mutta tuntuu että se vie aivan kaikki voimat :(

Tuolla ikäerolla se on aika rasittavaa jos yrittämällä yrittää olla koko perheellä. Meillä vielä eri sukupuolta lapset. Mun mielestä kyllä viikonlopussa oli loppujen lopuksi aika paljon tunteja, illemmalla oltiin sitten koko perheenä ja nuo jopa leikkivät keskenään, pelattiin kaikki yhdessä jotain tai vaan juteltiin. Meillä tuo jakautuminen toimi hyvin, sai myös omaa aikaa paljon. Tuntui myös että näimme miehen kanssa ihan riittävästi, ei me koko ajan lasten kanssa puuhailtu vaan kuopus leikki myös yksinään ja joimme kahvit yhdessä, sekä illalla lasten nukahdettua.

T. Eka vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Meillä 5- ja 7-vuotiaat. Ovat toistensa ihan parhaita kavereita, harvemmin tulee riitaa. Viikonloppuisin ulkoillaan koko perhe, pelaillaan lautapelejä, lapset piirtää ja askartelee, välillä leivotaan, saunotaan. Joskus käydään tapahtumissa tms. Sunnuntaisin molemmilla yksi harrastus. Nähdään kavereita välillä myös, mutta lapset viihtyy niin hyvin keskenään etteivät hirveästi kaipaa muuta leikkiseuraa. Olenkin miettinyt, että pitäisikö aktiivisemmin pyytää kavereita meille vai antaako leikkiä keskenään kun niin hyvin viihtyvät näin. Ollaan miehen kanssa mietitty kuin helppoa jo on, meillä runsaasti aikaa omiin puuhiin ja kotona on leppoisaa. Lasten kanssa tykkään puuhailla kovasti, mutta ihanaa kun jos ei jaksa niin voi myös ottaa rennommin jos haluaa.

Tsemiä ap teille! Onneksi on esikoisella kavereita kenen kanssa touhuta, varmaan ihan hyvä teillä noin. Pitäähän aikuistenkin saada välillä ladata akkuja! :) Muistan omasta lapsuudesta et paljolti tuli kavereiden kanssa touhuttua päivät pitkät, kotona käytiin vaan syömässä ja nukkumassa eli ei varmasti huono noinkaan.

Mulla sama homma, löytyy kotoa ekaluokkalainen ja tokaluokkalainen. Leikkivät keskenään ja ulkoilevat, hiihdetään ja lasketellaan ja käydään uimahallissa ja pelataan lautapelejä ja katotaan leffoja. Tehdään pikkureissuja kylpylöihin jne. En koen ollenkaan haastavaksi, vaikka olen yh.

Ap:lla on varmasti kaikkein haastavinta se, ettei lapselle löydy seuraa kotoa, kun sisarus on niin nuori. Vilkas poika turhautuu, ihan ymmärrettävää. Voisiko pojalle saada kaveria ainakin toisena päivänä? Voisiko toinen vahemmista harrastaa pojan kanssa jotain, käyttää uimahallissa tai pelata jotain tai ihan vain ulkoilla? Muutama tunti jotain aktiviteettia ja sitten elokuvaa?

Meillä vabhempi kyllä aktiivisesti onneksi soittelee kavereille ja näkeekin heitä, mutta kyllä silti tuntuu välillä (usein) seinät kaatuvan päälle!

Kiitos tsempeistä :)

Ap