Onko yliopisto rankin vaihe elämässä?

Ei ollut.

Ei pelkkää ruusuilla tanssimistakaan ole, voi olla rankin elämänvaihe myös. Välttämättä yliopistolta ei löydy kavereita, oma pääaine väärä, kilpailua ja yksinäisyyttä. Pienet tulot, eikä työllistymisestä mitään tietoa.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 19:53"]No, mulla ei.
Tällä hetkellä on rankempaa. Kolme teini-ikäistä, oma työ, oma opiskelu, vanhemmista huolehtiminen ja vähän väliä viikatemies vierailee aina vaan lähempänä.
Huomattavasti rankempaa kuin huoleton opiskeluelämä.[/quote]

Rankkaa on myös niillä opiskelijoilla joiden vanhemmat tai sisarukset sairastavat. Opiskeluaikaan voi sattua mitä tahansa yllättävää. Koti voi olla kaukana eikä energiaa tai elämänkokemusta aina riitä siihen, että pitää taistella omaisille riittävää hoitoa tai apua.

Ei todellakaan ollut! Itse asiassa se oli ehkä kohtuullisen helppoa ottaen huomioon senkin, että siinä vaiheessa minulla oli jo perhe eri paikkakunnalla kuin opiskelupaikka.

Jokaisessa elämänvaiheessa on omat rasitteensa. Yliopisto-opiskelijoille asetetaan myös paineita jotka eivät ole kaikille hyväksi. YTHS:n mielenterveyspalveluissa on jatkuva ruuhka, kertonee siitä että ihan paratiisi ei yliopisto ole. Samanaikainen tehokas opiskelu, nopea valmistuminen, verkostoitumisen ja sosiaalisuuden pakko, bilettäminen voivat olla rasittava yhdistelmä. Työtäkin pitää tehdä että voisi elää.
Nuoruus herättää monessa kateutta ja yliopisto-opiskelijoita leimataan laiskoiksi aika monen "aikuisen" taholta. Toisaalta vaatimukset ovat kovat opiskelijan lähipiirillä, pitää olla menestynyt.

No ei tosiaan ollut! Opiskelijana elämä oli tosi vapaata. Toki välillä oli rankempaan kun hommat kasaantui ja piti lukea yöt läpensä jne. mutta toisinaan taas pystyi ottamaan helposti pidemmän vapaan ja lähtemään vaikka johonkin reissuun. Nyt olen sidottu työpaikkaani 8-16 viisi päivää viikossa ja piste.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 22:09"]No ei tosiaan ollut! Opiskelijana elämä oli tosi vapaata. Toki välillä oli rankempaan kun hommat kasaantui ja piti lukea yöt läpensä jne. mutta toisinaan taas pystyi ottamaan helposti pidemmän vapaan ja lähtemään vaikka johonkin reissuun. Nyt olen sidottu työpaikkaani 8-16 viisi päivää viikossa ja piste.[/quote]

Esim. lääkisessä on aika paljon läsnäolopakkoa. Jos merkintöjä puuttuu, voi olla hankalaa, tai mahdotonta saada kurssista merkintää ja oikeutta jatkaa.

Ap, miksi kysyt?

Ei ollut. Lukioaika oli paljon rankempaa. Rankempaa on nytkin, kun on työelämässä ja lapset kuitenkin aika pieniä. Opiskeluajassa rankkaa oli rahojen vähyys. Muuten se oli mukavaa aikaa.

Ei se mulla ollut ollenkaan rankkaa. Ihan päinvastoin. Se oli rennoin ja hauskoin vaihe elämässäni. Biletin kuin pieni eläin, en käynyt juuri luennolla, hoisin tentit lukemalla pelkät tärpit - ja valmistuin kolmessa vuodessa. Tietojenkäsittelyopin maisteriksi. Lisäksi pokasin itselleni miehen laitoksen henkilökunnasta :D

Up

Kivoin vaihe elämässäni. Olin vieläpä pienen lapsen yh, mutta silti elämä oli hauskaa. Toki mulla oli turvaverkkoa. Nykyinen elämä on paljon paskempaa.

Rankinta on yliopistolta valmistumisen jälkeinen työttömyys ja pysyvä syrjäytyminen yhteiskunnasta. Mikään ei ole henkisesti niin rankkaa kuin se kun menettää viimeisenkin toivon työnsaannin suhteen ja tajuaa heittäneensä kaikki nuo vuodet hukkaan ja olevansa tuomittu elinikäiseen työttömyyteen ja köyhyyteen.

Ei ole ollut rankin, päinvastoin, olen nauttinut opiskeluista kaikin puolin. Toisaalta elämässä on tullut nähtyä myös monenlaista, rankkojakin asioita. Taustalla myös työelämää ja amk-tasoinen tutkinto aikasemmin, joten perspektiivi voi olla hieman erilainen kuin parikymppisenä.