Kotiäidit minkä varjolla jaksatte arkea, mitä odotatte?

Ajatus siitä, että enää puoli vuotta jäljellä. Syksyllä pääsee töihin! Kotona 5 ja 1 vuotiaat.

Kuulostaa tutulta. Mulla se meni itsestään ohi ja nyt jopa nautin tästä. Olen ollut 10v kotona ja juuri tuolta se on välillä tuntunut pitkiäkin jaksoja. Ehkä nyt olen jo niin tottunut tähän harmauteen, ettei se enää kauheasti haittaa. Viimeiset puolivuotta on ollut helpompaa.

Talvi on tylsää aikaa mutta kesää kohden mennään. Sen voimalla jaksetaan meillä. Sitten mennään hiekkarannalle ja eväsretkille. : )) Ja täällä kans työt alkaa syksyllä...

Jotenkin kurja ajatus että ihmiset haluaa lapsen mutta ei jaksa nauttia ajasta sen kanssa vaan haluaisi olla mielummin töissä. Hei HALOO, eikä lapsi ole tärkeämpi kuin työ. Itse odotan esikoista ja todellakin aion nauttia sen kanssa olosta enemmän kuin töissäkäynnistä.

Ajattele, milloin lähdet töihin. Aseta aikaraja. On helpompi panostaa kotielämään, kun tietää, että kohta se loppuu.

Satsaa juhliin. Kohta on edessä pääsiäinen, joten istuttakaa rairuoho ja askarrelkaa sormivärien avulla wc-rullasta pääsiäistipu. Koristele koti pääsiäiskuntoon.

Aikatauluta viikko esim. niin että joku päivä ulkoilette pulkkamäessä ja vaikka grillaatte makkaraa (pääkaupunkiseudulla esim. Luukissa grillausmahis), yhtenä päivänä kirjaston satutunti, seuraavana kauppakeskuksessa shoppailupäivä, sitte kotona leipomispäivä ja vaikka muovailuvahalla leipomista lisäksi. Keksi siis joka päivä jokin mielekäs juttu, joka tuo vaihtelua.

En mä odota mitään. Oon opetellut nauttimaan kaikista pienistä jutuista, jotka elämä tuo tullessaan. Toisen päivät on paskempia ja toiset päivät kivempia.

On mullakin välillä ollut sellaisia jaksoja et  kaikki tuntuu tylsältä ja harmaalta. Sit se vaan menee ohi ja taas jaksaa painaa arkea läpi. Onko sulla auto käytössä? Jos on, niin eikun liikkeelle vaan. Kirppiksille, shoppaamaan, kahville, leikkimään jonnekin muualle. Silloin kun olin viimeisilläni raskaana, pidin ensin kesäloman ja siihen päälle jäin sit äitiyslomalle. Esikoinen oli vähän päälle 2v. Joka päivä aamupäivät luuhattiin jossain muualla kuin kotona.  Käytiin rannalla, kasvitieteellisessä, kaupoissa, joskus ajettiin autolla jonnekin toiselle leikkikentälle, koska tuo meidän lähellä oleva tuli jo liiankin tutuksi. Jos oli ihan kamala sadepäivä, niin mentiin esim. Jonnekin huoltsikalle syömään tai välipalalle.

voin tunnustaa et tällä hetkellä on sellaista kiireisen tylsää tää elämä. Esikoinen täyttää kohta 3v ja kuopus on 7,5kk. Ei olekaan nyt enää niin yksinkertaista tuo lähteminen. ;)

Jaksan oikein hyvin tätä, koska: meillä on tarkat rytmit, joiden noudattaminen auttaa myös äitiä. Käymme ulkona ja ihmisten ilmoilla säännöllisesti. Olen tutustunut alueen muihin kotiäiteihin saaden heistä oikeasti ihanaa seuraa sekä leikkipuistoon, että lenkille ja ihan kahvitteluihin ilman lapsiakin. 

Käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa. Meillä on säännöllisiä harrastuksia molemmilla ja yksi koko perheen juttu eli uiminen kerran viikossa. Näen ystäviä ilman lapsia, käyn elokuvissa ja syömässä ilman lapsia. Välillä miehen kanssa kaksin ja välillä mies on lasten kanssa. Hitaasti mutta varmasti myös käyn loppuun lukiota, joka ajat sitten jäi kesken. Luen myös aina silloin, kun lapset nukkuu. Otan sen oman ajan, koska sitä tarvitsen.

Jaksan myös siksi, että mies osalistuu kuten kuuluu tähän kaikkeen. Ja jaksan koska tiedän, että tämä on yksi (hieno) vaihe elämässä joka päättyy joskus. Ei ole ikuista, minun kotiäitivuoteni päättyvä ensi syksynä :)

Numero 9 jatkaa: Ja aina pitää olla jotain, mitä odottaa, vaikka sitten jotain ihan pientä kuten ystävän synttärit toisessa kaupungissa. 

Minä odotan ensi kuun Helsingin reissua, kun menemme miehen kanssa katsomaan Alegrian. Odotan huhtikuuta, kun lähdetään koko perhe Teneriffalle. Odotan kesää, kun lähdetään miehen kanssa kaksin Lontooseen.

Ja sitten onkin jo syksy.

sori, vastaan vauva syömässä, joten kirjoitan pienillä.

en minä odota mitään. olen tykännyt kotiäitiydestä, mutta joskus on ollut huonojakin jaksoja. koska tätä teen joka päivä, olen tehnyt arjesta kivaa. joskus käymme virkistätymässä perhekahviloissa ja harrastuksessa. joka päivä ulkoilen ja juttelen ihmisille, se piristää. iltaisin käyn vähän urheilemassa yksin. en vertaa omaa elämääni aiempaan elämääni tai muiden tilanteisiin. 

Olen ollut nyt 5 vuotta putkeen kotona.. Omaan tasapaksuun arkeen tuo piristystä oma rakas harrastus, urheileminen,kirpparireissut, kirjasto,kodin sisustus ja remppojen suunittelu (asumme vanhassa talossa),keväällä ja kesällä puutarhatyöt ja pihalla oleskelu,hyvillä keleillä syödään välipala ulkona omalla pihalla jne. Iltaisin meillä on aikaa miehen kanssa yhdessäoloon kun lapset menevät nukkumaan.

On ollut aikoja jolloin en ole osannut niin nauttia kotonaolosta ja aina odotin jotakin tulevaa,mutta nykyään olen oppinut elämään päivän kerrallaan ja nauttimaan pienistä hetkistä. Tajuan myös kuinka pienen hetken nuo lapset on pieniä. Olen äärimmäisen kiitollinen ja tyytyväinen että pystyn (taloudellisestikin) hoitamaan lapseni kotona.

Ymmärrän ettei kotonaolo ole kaikkien äitien juttu, mutta itselleni tämä sopii.

Mun mielestä siinä 2 vuodessa minkä olin ainokaiseni kanssa kotona, parasta oli juuri se ettei ollut mitään....sai vain olla, kalenteria ei ollut buukattu täyteen kaiken maailman kissanristiäisiä ja työreissuja.

Ihanaa kiiretöntä aikaa.

Pihatyöt, kasvimaa..Nyt voi jo laittaa sisällä multaan siemeniä.

Siivous, verhojen vaihto, leipominen. Etenkin tuo leipominen ympäri vuoden on minulle iloa tuottava asia.

Miksi odottaa jotain mukavaa tapahtuvaksi sitten joskus? Elämä on tässä ja nyt ja omilla valinnoilla siitä saa mieluisaa. Aloita vaikkapa sämpylätaikinasta;)

Tavallaan on harmaata puuroa, ja tavallaan taas jaksamista auttaa juuri ne arkiset tilanteet lasten kanssa:taaperon hauskat oivallukset, vauvan hymyt. Omaa aikaa on koiralenkit, jotka antaa tosi tarpeellisen hengähdystauon ja yksinoloaikaa. Usein odottaa sitä hetkeä illalla kun taapero on nukahtanut ja voi istua sohvalla ja lukea vauva tissillä. Ja sitten pidemmällä tähtäimellä sellaiset isommat jutut kuten parin päivän matkat ystävän luo.Ja sitten kun sairastetaan, sen jälkeen osaa taas arvostaa ihan sitä että pääsee normaalisti ulkoilemaan yms. 

Ystävällä on vakavasti sairas vauva, ja sitä tilannetta vierestä seuratessa on tämä oma tavallisen "tylsä" arki tuntunut entistä enemmän juhlalta ja etuoikeudelta. 

No ei minun tartte ainakaan mitenkään tsempata.

Tämä on ihanaa kun on lapsien kanssa kotona. Yksi nukkuu, kaksi on tarhassa ja yksi tulee viimestään viideltä kotiin kaverilta.

Viikonlopuksi on ohjelmaa ja teen lapsien kanssa kaikenlaista. Minusta on ihanaa että voi olla kotona opettamassa lapsille juttuja. Nautin täällä kotona olemisesta mutta on minulla työpaikkakin jonne voi palata.

Tuollaiset puuduttavat kauden kuuluvat asiaan, varsinkin jos on vain yksi lapsi, jonka viihdyttäminen on äidin vastuulla.

Minä olen ollut neljä vuotta kotona, ja on tuollaisiakin jakosja ollut. Mutta ne menevät ohi, ja  sitten kotona olosta taas nauttii. Minun kohdallani syyt tylsistymiseen ovat aina olleet jossain muussa kuin kotona olossa, kestää vain hetken aina hoksata, että mistä kiikastaa.

Minulla on joka päivä jotain odotettavaa, jos ei sen kummoisempaa niin kahvilla käyminen kaverin kanssa. Kotiäitinä saa (tai ainakin minä olen saanut) koko ajan paljon uusia tuttavia, ja saan energiaa uusien ihmisten tapaamisesta. 

Jaksan, sillä rakastan lapsiani. Kotona pieni vauva sekä sisarukset 2v, 4v ja 5v. Ihanaahan tämä on, vaikka onkin kaoottista sirkusta päivästä toiseen. Ei tässä ehdi itse syödä tai ajatella mitään järkevää, mutta tässähän tämä menee, ovatpa lapset lähellä ja voimme luoda yhteisiä lapsuusmuistoja. 

Samaa ei voi todellakaan sanoa kaikista. Tässäkin naapurustossa mammat hoitavat vauvoja kotonaan ja muut lapset ovat kaiket päivät virikehoidossa. Siinä on sitä välittämistä kerrakseen, sääliksi käy lapset, kun ei edes omat vanhemmat heistä välitä.

Tässä kysyttiin kotiäidin mielipiteitä.. Jos sinulla on kaksi lasta tarhassa, et kyllä kotiäiti ole...

Sen voimalla, että juuri tänään on 4-vuotisen kotiäitiyteni viimeinen päivä, ensi viikolla koko perheen loma ja sitten menen töihin. :)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2013 klo 13:38"]

Jotenkin kurja ajatus että ihmiset haluaa lapsen mutta ei jaksa nauttia ajasta sen kanssa vaan haluaisi olla mielummin töissä. Hei HALOO, eikä lapsi ole tärkeämpi kuin työ. Itse odotan esikoista ja todellakin aion nauttia sen kanssa olosta enemmän kuin töissäkäynnistä.

[/quote]

:D :D :D :D

... ja sitten se esikoinen tosiaan syntyy.