Rv 22, mies ei ole ollut kertaakaan neuvolassa mukana

3 raskautta, mies ei kertaakaan mukana neuvolassa. En ikinä edes tajunnut, että siellä tarvitaan keskellä työpäivää kahta. Äitipolilla jouduin ravaamaa ekassa raskaudessa 2 vko välein, sielläkin onneksi yksin, koska aikaa kuluis joka kerta 3-4 tuntia.

Voittehan te leikkiä kotona neuvolaa eli punnitus, pissakoe ja sitten kyselette, että oletko saanut nukuttua.

Mulla on kolm lasta eikä mies ole koskaan ollut mun kanssa neuvolassa. Ultrissa oli ja synnytyksessä.

Tärkeintä on, että on olemassa, hyvä isä ja aviomies vaikka neuvolassa ei ole ollutkaan. Sillä ei mielestäni ole mitään merkitystä onko mukana vai ei

Ensimmäisen lapsen kohdalla mun mies kävi ultrassa ja nla:ssa kerran. Koki, että hänelle ei ollut nla:ssa yhtään mitään.

Nyt odotan toista lasta. Rakenneultrassa on käynyt. Nla:ssa ei kertaakaan.

Yksi raskaus takana eikä tullut mieleenkään että miehen olisi pitänyt neuvolaan raahautua. Niskapoimu-ultrassa kyllä oli tukena, samoin rakenneultrassa, mutta en koe että kukaan olisi hyötynyt mitään siitä että äitiysneuvolassa olisi ollut mukana.

Itseä jo rassasi tarpeeksi töiden järjestely niin että ehdin neuvolaan. Lähinnähän siellä puhuttiin minun voinnistani. Ja kun mieheni kanssa ei ollut mitään ongelmia, parisuhde ok, kumpikin innolla odotti lasta niin ei ollut tarvetta mitään asioita käsitellä. 

Mies oli mukana viimeisessä neuvolassa ennen synnytystä, muuten en olisi edes halunnut sitä mukaan. Ultrissa oli aina mukana ja niitähän riitti, kun kyseessä kaksosraskaus.

mun mies taisi olla neuvolassa tasan kerran: ekassa neuvolassa siis. Ja ultrassa kerran. Lastenneuvolassakaan ei ole käynyt kuin ajoittain. Ihan hyvä ja osallistuva isä tuosta tuli :-)

Älä ota stressiä tommosesta. Pyydä mukaan viimeisille käynneille :) 

Ei mun miehistä kumpikaan ollut mukana neuvolassa. Ensimmäinen ei tullut ultraan eikä synnytykseenkään, eikä sitä vauva muutenkaan riittävästi kiinnostanut, kun piti bilettää. Erottiin, kun lapsi oli kolme.

Nykyinen mies oli ultrissa ja synnytyksissä, mutta ei kummankaan mielestä ollut mieltä tulla rutiinineuvolakäynneille. Äitiyspolilla oli mukana, kun sinne jouduttiin raskausmyrkytyksen vuoksi. Nuorimman lapsen syntymästä on kymmenisen vuotta, ja mies on ollut erittäin osallistuva ja hyvä isä, joten ei neuvolakäynnit todellakaan isyyden kanssa korreloi.

Ei ollut tuleva isä minullakaan mukana tuossa vaiheessa. LA:n jälkeen kävimme yhdessä neuvolassa, kun en enää päässyt neuvolaan kävellen ja miehen olisi ollut aika hölmöä istua autossa odottamassa siinä pihalla. Isä käyttää lapsen neuvolassa, lääkärissä jne. nyt kun lapsi on isompi, joten ihan osallistuvia isiä miehistä tulee vaikka eivät joka äitiysneuvolaan tulekaan mukaan.

Ei se neuvolan th varmasti pidä mitenkään ihmeellisenä, ettei ole tavannut miestäsi. Ei siellä oikein mitään hyödyllistä ja kiinnostavaa kuitenkaan tehdä, mies ei jää mistään paitsi.

Mies oli vain rakenneultrassa ja kahdella viimeisellä neuvolakäynnillä mukana, koska en jaksanut/halunnut ajaa itse autolla. En ole nähnyt syytä, miksi miehen pitäisi tulla mukaan tavallisille rutiinikäynneille. Mutta kyllä mieskin vähän herkistyi, kun kuuli vauvan sydänäänet ensimmäistä kertaa raskauden lopussa. 

Ja tottakai synnytyksessä oli mukana tsemppaamassa.

Meilläkin mies tuli tasan ekalla kerralla neuvolaan ja sai kuulla sydänäänet. Piti kuitenkin tätä ihan turhana ja olin samaa mieltä, joten tuli sitten enää vain ultriin.

Kuopuksen kohdalla kävi vain yhdessä ultrassa.

Molempia lapsia on kuitenkin vienyt neuvolaan ja on hyvin osallistuva isä. 

Jaa, meillä on 3 lasta ja mies on näitä odottaessa ollut ehkä yhteensä jonkun 3-4 kertaa mukana jollain käynnillä. Kuopus on nyt 5kk ja tämän kanssa ei ole ollut kertaakaan, ei ole edes tavannut nykyistä neuvolantätiä. Enkä itse asiassa näe syytä, miksi tapaisikaan, ellei satu joskus olemaan neuvola-aika siten, että mies on lasten kanssa kotona. Ehkä esikoista odottaessa miehen tukea olisi kaivannut jossain kohtaa enemmän, mutta oikeasti mitäpä se mies siellä rutiinikäynnillä tekisi...

Mun lapsen isä ei tullut raskauden aikana neuvolaan mukaan kertaakaan. Pyysin aika monta kertaa mukaan, mutta sitten luovutin. 

Lapsia kohta viisi, enkä ole nähnyt tarpeelliseksi pyytää miestä mukaan neuvolaan! Myöhemmässä ultrassa on ollut mukana kun sukupuolen on saanut tietää, mutta en kyllä edes haluaisi häntä mukaan peruskäynneille. Hän saa ihan tarpeeksi kuulla kotona valitusta mun raskausvaivoista! :D

Minun mies ei ole käynyt neuvolassa kuin ehkä sen yhden kerran, kun hänen oli suotavaa olla siellä siinä jossain raskausajan laajemmassa haastattelussa. Joku kyselylomakekin piti täyttää ja paljastella henkilökohtaisia asioita oman parisuhteen tilasta. Silloinen neuvolahoitaja ei ollut edes valmistautunut miehen tuloon. Riitelin aivan turhaan ja painostin miestä sinne sanomalla, että se on muka pakko. Sitä paitsi neuvolakäynnit eivät ole pakollisia edes sinulle niin miksi sitten miehelle.

Minusta tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa on omat norminsa, että mitä kunnollisen miehen pitäisi tehdä: pitäisi mennä neuvolaan, pitäisi mennä ultraan ja synnytykseenkin mukaan. Ihan turhaa asian romantisoimista, että kaikki asiat pitäisi kokea yhdessä. Todellinen elämä näissä tilanteissa ei ole välttämättä sellainen, että miehen osallistuminen olisi edes mahdollista. Mitä seuraneitejä ne miehet oikein on ja mitä reppanoita naiset on? Eikö miehillä ole muka virka-aikana omat työnsä ja menonsa, missä he voisivat olla oikeasti hyödyksi? Itsekin petyin raskausaikana ja synnytyksessä miehen toimintaan, koska eri syistä johtuen hän ei osallistunut edes synnytykseen kuin osittain ja sitten lähti muille asioille. Tietysti nyky-yhteiskunnan normien vuoksi tätä asiaa ei voi kertoa kellekään, koska sitä pitäisi jotenkin häpeillä ja selitellä, että mies ei ole ollut kaikissa tilanteissa sellainen unelmien mies, joka tekee sitä ja tätä. Yhteiskunta sanelee odottaville äideille, että mitä heidän pitäisi haluta parisuhteelta ja naiset haluavat sitä mikä on muiden edessä sopivaa. Jos unelmat ja haaveet eivät toteudu, niin masennutaan ja hävetään omaa elämää. Hävetään sitä, että oma mies on muiden silmissä idiootti, koska kuka järkevä nainen olisi idiootin kanssa yhdessä? Hyvä mies on naisen tossu, joka istuu vaiti ja toteuttaa vaimonsa jokaisen toiveen. Hae sitä, tee tätä, hiero tuosta, halaa, lohduta... ja kaikki tämä pitäisi tehdä kätilön ja lääkäreiden silmien edessä? Synnytyksen jälkeen miehen pitäisi istua aamusta iltaan vaimon ja lapsen tukena, juoksee hakemassa vaimolle roskaruokaa joka välissä, kun se muka kuuluu miehen tehtävään. Synnytyksestäkään ei voi tietää etukäteen, että mikä päivä se alkaa ja mihin aikaan mitäkin tapahtuu eli mies ei voi välttämättä olla läsnä edes siinä vaiheessa, kun pitäisi lähteä sairaalaan, vaan synnyttäjä itse soittaa taksin ja menee sinne vaikka itsekseen. Mies tulee sinne sitten, kun se on mahdollista.

Jos tämä on ensimmäinen lapsesi, niin varaudu siihen, että yhteiskunta ei aseta tiukkoja raameja pelkästään isälle, että millainen tukeva puoliso hänen pitäisi olla äidille. Yhteiskunnalla on myös tiukat kriteerit sille, millainen on täydellinen lapsi, minkä kokoinen se on ja mitä kaikkea se osaa tehdä missäkin iässä. Usko pois: tulet pahoittamaan mielesi vielä tosi monesta asiasta, jos sellainen kiinnostaa sinua.

Minun ainoa neuvoni sinulle on se, että elämä ei ole täydellistä. Ota se sellaisena kuin se tulee vastaan.

Voi kuule, mieheni ei ole ikinä ollut neuvolassa mukana ja odotan jo seitsemättä lastamme. Hän on ollut mukana vain yhdessä ultrassa, esikoisen rakenne-ultrassa.

Mitä ihmettä se mies siellä tekisi?

Mun mies oli ultrassa ja synnytyksessä. Ja synnytysvalmennuksessa vai mikä se oli, yks kerta vaan. En muista oliko mies mukana kun kävin tutustumassa synnytyssairaalaan, mutta suostui siihen että synnytän Tammisaaressa ja se oli tärkeä juttu.

Kyllä se mies ehtii mukaan vaikkei siellä neuvolassa ravaisikaan.

´Mä en ole halunnut miestä mukaan mihinkään raskauteen tai synnytykseen liittyvään. Olen syntyisin kulttuurista, jossa nuo ovat naisten asioita, ja miehiltä ne peitetään. Oikein hyvin on mennyt näin, en ymmärrä miten miestä olisi sinne tarvittu?

Mutta kun "me" odotetaan nyt lasta, niin kyllä "meidän" pitäisi mennä käsi kädessä sitten neuvolaankin että "me" voitaisiin yhdessä vastailla että onko ollut hiivaa tai pissavaivaa sitten viime kerran, tuntuuko potkut "meillä" jo ja turvottaako "meidän" nilkat.

MIHIN sä siellä miestä oikeasti tarvitset?

Muistan, että ekassa raskaudessa se oli mulle jotenkin hirveän tärkeää, että mies pääsi ainakin parilla kerralla mukaan kuuntelemaan sydänääniä neuvolaan. Ja oli se tietysti miehellekin tärkeää. 

Tässä toisessa raskaudessa mies on ollut mukana vasta siinä rakenneultrassa (toka ultra) sairaalassa, enkä ole ollut millänsäkään, kun mies ei ole päässyt muuten mukaan. Mies kuitenkin haluaa aina kuulla heti, miten neuvolassa meni ja mitä siellä keskusteltiin jne. eli on ihan kiinnostunut ja innoissaan, mutta nyt vaan on ollut niin huonot työvuorot, ettei ole pystynyt järjestämään paikallaoloa samaan aikaan. 

Osoittaako miehesi muuten kiinnostusta tulokasta kohtaan? Moni mies ei ehkä edes ajattele, että sinne neuvolaan voisi mennä mukaan.

Meillä mies oli muutenkin aktiivinen esikoisen kanssa. Kävi yksin hänen kanssaan 8 kk ja 1,5-vuotisneuvoloissa. Silloin kun lapsi oli ihan vauva ja oltiin miehen kanssa yhdessä neuvolassa, oikein kiinnitettiin huomiota, miten neuvolan th kyseli kaikki asiat lapseen liittyen lähinnä mieheltä eikä minulta. On varmaan neuvoloissakin puhuttu, että jos isä on mukana, häntä ei saa jättää hommassa "sivuun". (Mun mielestä kans ihan hyvä juttu.)