Rv 22, mies ei ole ollut kertaakaan neuvolassa mukana
Onko muilla ollut näin?
Mua jotenkin hävettää, että terkkari ei ole tavannut miestäni kertaakaan vielä :( mutta minkäs teet, kun mies on niin kiireinen. Eipä sitä muutenkaan taida neuvolakäynnit kiinnostaa. Ultrissa on kyllä ollut ihan innolla mukana...
ajatuksia?
Kommentit (22)
Meillä on kolme lasta ja mies on ollut neuvolassa mukana muistaakseni kerran joka raskaudessa. Ultrissa ja synnytyksissä on ollut mukana ja kuluneet 10 vuotta on ollut hyvä ja osallistuva isä.
En ole edelleenkään ymmärtänyt että mitä mies äitiysneuvolassa tekee ja miksi se olisi niin tärkeää että kannattaa olla pois töistä. Ehkä jos on jotain ongelmia mistä haluaa terkan kanssa puhua? Vai miksi joidenkin miehet käyvät äitiysneuvolassa?
Numerolle 16
"koska eri syistä johtuen hän ei osallistunut edes synnytykseen kuin osittain ja sitten lähti muille asioille."
"Hyvä mies on naisen tossu, joka istuu vaiti ja toteuttaa vaimonsa jokaisen toiveen. Hae sitä, tee tätä, hiero tuosta, halaa, lohduta... ja kaikki tämä pitäisi tehdä kätilön ja lääkäreiden silmien edessä?"
Tulin jotenkin todella surulliseksi kirjoituksestasi :( Mielestäni olet niin väärässä ja olet tyytynyt niin vähään. Siinä olet oikeassa, että kaikilta meiltä odotetaan liikaa, mutta kun kyseessä on oman lapsen syntymä, niin millainen mies lähtee "muille asioille" kesken synnytyksen? Ihan mielenkiinnosta, mikä oli se tilanne?
Miksi hyvä ja osallistuva mies on tossu ja joku naisen palvelija? Minun mieheni ainakin on itse halunnut, toivonut ja odottanut kovasti näkevänsä oman lapsensa syntymän, halunnut olla tukenani niinkuin minäkin hänen, kun hänellä on elämässään uusia, pelottavia tilanteita. Oma synnytykseni hoidettiin sektiolla, tilanne oli yllättävä ja vaarallinenkin. Jos mieheni olisi lähtenyt kesken pois, en edes osaa kuvitella mitä ajattelisin. Jotenkin koen, että jokainen aikuinen, empaattinen ja normaali ihminen on elämän suurissa hetkissä rakkaansa tukena ja turvana, lähellä, ilman vaatimusta ja käskemistä. Ja oman lapsensa lähellä heti syntymästä. Ei, ei, mieheni ei ole "tossu", on aikamoinen jääräpää, mutta sydän hänellä on ja se on paikallaan. Mikään työtehtävä tai tilanne ei olisi häntä saanut luotamme pois.
Ei, ei.. ei elämää vaan oteta vastaan sellaisena kuin se on, jokainen meistä tekee sen oman elämänsä. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja se onni edellyttää sitä, että tekee omaksi parhaakseen hyviä valintoja. Ei elämä vain tuo asioita eteen, ei elämä valitse lapsen isäksi välinpitämätöntä ja itsekästä ihmistä.
Pahoittelen, jos loukkaan, en todellakaan sitä tarkoita. Miehesihän saattaa olla mitä parhain isä nyt lapselleen, sitähän en tiedä, mutta että hyvä ja ihana mies, joka itse haluaa nähdä oman lapsensa syntymän ja tukea rakkaintaan, on vain jotain yhteiskunnan normien sanelemaa pakkoa ja tekee miehestä nössön yms. kuulostaa vain niin väärältä.