Aikuiset lapset vanhemmillaan viikonloppuisin ja lomilla?!

Mikäs siinä, jos se on kaikille osapuolille ok. Mutta sen pitäisi sitten todellakin olla kaikille.

Yllättävän usein menee esim. niin, että naisen vanhempien luona ravataan vähän väliä ja vietetään joulut ja juhannukset ja kun mies joskus yrittää saada samanlaisia vierailuja aikaiseksi omien vanhempiensa luo tai haluaisi olla ihan vaan kotona, lähteä lomareissulle tms., niin miehen vanhempien luona voidaan enintään käydä piipahtamassa, mutta kun ei siellä viihdy ja kun ne naisen vanhemmat ja..... Niin ja tietenkään ei mitään lomareissuja, kun sinne naisen vanhemmille pitää mennä, kun ne niin haluavat nähdä lapsenlapsiaan ja blaablaa.

Eli teoriassa on ihan ok tietenkin, mutta käytännön tasolla se harvemmin sitä on.

Me ollaan monta kertaa vuodessa mun äidin ja isäpuoleni luona, joskus parikin viikkoa. asuvat lapissa, ei sinne päiväseltään mennä kahville täältä pk-seudulta. Mukavaahan se on, tehdään vaikka mitä yhdessä. Ja he myös ovat meillä joitakin viikkoja vuodessa, odotetaan aina kovasti näitä kyläilyjä puolin jos toisin. Anoppilassa ollaan joskus viikonloppu, mukavaa sielläkin on, kokkaillaan, pelataan pelejä lasten kanssa, ulkoillaa jne.

Mun nelikymppinen ystävätär miehineen ja lapsineen käy viikonloppuisin jommankumman vanhempien luona ja ovat siellä yötä. Mä en ymmärrä, miten saavat aikansa kulumaan, mutta muuten ei mua haittaa.

Mun vanhemmat on kuolleet, mutta vaikka olisivat elossakin niin tuskin me siellä viikonloppuja vietettäisiin.

Työkaverini miehineen (ei lapsia, 40+pariskunta) menee joka viikonloppu naisen vanhempien kotiin. Hän puhuu usein töissä, että on kätevää, kun ei tartte käydä ruokakaupassa tai laittaa ruokia. Jokainen tekee niin kuin hyvältä tuntuu, mutta itse viihtyisin kyllä enemmän omassa kodissa kun lapsuuskodissa.

Mitä sinä AP tiedät kyseisen perheen dynamiikasta? Mietit jotain normaaliutta - onko normaalia, että saman perheen tai suvun jäsenet pitävät toisistaan ja haluavat viettää aikaa yhdessä? Onko normaalia, että aikuiset lapset ovat mukana vanhenevien vanhempiensa elämässä ja voivat sitten auttaa heitä oikealla hetkellä, kun he apua tarvitsevat? Toivottavasti on. 

Oletko päättänyt, että rakkaus sinun ja lastesi välillä loppuu kun lapset ovat täysi-ikäisiä? Onko se sinun mielestäösi normaalia, yleistä, Gaussin käyrän mukaista?

Luettele muutama asia, jota pidät normaalina, ihan miltä elämän alueelta thansa, niin voimme päätellä mikä sinusta on normaalia ja sen mukaisesti vastata kysymykseesi.  

Jos asia ei ole sulle mieleen, tai tuota tapahtuu liian usein, niin kerro puolisollesi, mitä sinä viikonlopulta toivot. Ymmärrän, että toisen vanhempien luona voi sen toisen olla rasittavampaa olla, toisen nurkissa ei tosiaan rentoudu samalla tavoin kuin kotonaan voi. Työssäkäyvänä pidän tärkeänä myös sitä, että viikonloppu on sitä oman perheen aikaa, jolloin voi toteuttaa myös niitä omia toiveita. Esim. viikonloppu vuorotellen jokaisen perheenjäsenen toiveiden mukaan. 

Ei sun tarvitse taipua miehesi tahtoon, menköön ilman sinua tai sopikaa joku vuorottelusysteemi.

Olis aina kiva tietää jo ekasta viestistä, onko tämä yleistä ihmettelyä vai omakohtainen ongelma. :)

Silloin kun olin vielä sinkkui ja alle 25v, olin yleensä joulut yötä äidilläni ja joskus satunnaisesti yhden yön. En näe mitään pahaa jos joku haluaa olla JOKA viikonloppu ja LOMAT aina vanhemmillaan, mutta itse en kyllä sellaiseen pystyisi. Ymmärrän hyvin AP:tä joka tuntee olonsa vaivaantuneeksi anoppilassa ja on tylsää. Itse en suostuisi mistään hinnasta olla anoppilassa joka viikonloppua YÖTÄ vaikka asuis kuinka pitkällä. Ja jos mieheni olisi pakko sinne joka vkl mennä, niin toivoisin että ymmärtäisi että minä en sinne haluaisi mennä enkä toivoisi hänenkään menevän IHAN aina.

Suomi on yksinäisten vanhuksien maa. Lapset eivät käy kylässä ja jos joku käy katsomassa vanhempiaan, on lauma palstammammoja kirkumassa, että itse ei ainakaan ja ei viihtyisi ja ei ymmärrä, miksi toiset käy vanhempiaan katsomassa

[quote author="Vierailija" time="21.02.2013 klo 23:20"]

Omille vanhemmilleni matka on niin pitkä, että on pakko yöpyä, mutta en sielläkään viihdy kuin Max sen yhden yön...

[/quote]

Ap siis harrastaa itsekin tuota yökyläilyä, mutta ei ymmärrä, kun joku muu tekee samaa.

Eipä tuohon taida tarvita sen enempää selittää.

Oletan, että suurin osa viettää silloin tällöin viikonloppuja ja loman osia vanhemmillaan, jos ei asuta ihan lähekkäin. Jos olot vanhemmilla/appivanhemmilla ovat ihan "normaalit" eli siellä on ihan hyvä olla, niin pitäisin epäsosiaalisena sitä, että usein kieltäytyy vierailuista. En silti ajattele, että jatkuvasti pitäisi kyläillä, tai viettää koko lomaa. Ja jos asutaan lähekkäin, niin sitten yöpymisellä ei ehkä ole pointtia.

Minusta mummoloissa ja vastaavissa on aina ollut kiva käydä, kaikenikäisenä. Toivottavasti omatkin lapseni tulevat käymään vielä aikuistuttuaan! On tosi ankea ja surullinen ajatus, että eivät tulisi!