Lue keskustelun säännöt.
Kaveri kehuskelee lapsillaan koko ajan
02.03.2019 |
Onko muilla kokemusta vastaavasta? Tosi usein keskustelu kääntyy siihen, että miten hirveän taitavia hänen alakouluikäiset lapsensa ovatkaan. Tuntuu siltä, että kehuja näistä lapsista satelee ympäristöstä koko ajan, yllättävän usein jopa ventovierailta. Lapsilla on tosi hyvät taidot esim. urheilussa ja koulussa ja ovat suosittuja oppilaita yms. Aika usein laittaa viestin, jos lapsi on oppinut uuden taidon tai joku on kehunut lasta. Itselle vähän outo tilanne, olettaako hän, että mä vastaavasti alan kehumaan omia lapsiani? Vai pitäisikö aloittaa ylistyslaulu hänen lapsistaan?
Kun tavataan, niin nämä häikäisevät taidot ei kyllä pistä mulle mitenkään silmään. Lapset on musta aika tavallisia, villejä ja reippaita. Ennemmin vähän sellaisia häiriköiksi taipuvia. Leikit ei mitenkään erityisen hyvin suju mun lasten kanssa.
Omilla lapsilla on kyllä ollut ongelmia koulussa ja menestyminen on ollut tavanomaista, mutta silti tuntuu, että seurassa käyttäytyvät paremmin kuin nämä täydelliset tuttavan lapset. Muilla kavereilla on tosi kivoja lapsia, moni esim. sosiaalisesti tosi taitavia ja aina meillä touhut sujuu ilman riitoja yms. Kuitenkin näiden äitien kanssa keskustelut ei ole tollaista kehumiseen painottuvaa, vaan puhutaan lapsista ihan normiasioita ja myös ongelmista voidaan puhua.
Tämä kehuskeleva äiti on ainoana meistä Espoosta hyvämaineiselta alueeta. Lapset on käyneet yksityisen "huippupäiväkodin", harrastaneet paljon ja selkeästi taitojen varhainen oppiminen on vanhemmille tärkeää. Onko siellä päin tämä yleistäkin?
Kommentit (46)
Kyllä minäkin omiani kehun, he ovat mielestäni maailman parhaita ja ihanimpia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile joskus itse samanlaista puhetapaa hänen seurassaan.
Tästä äidistä voisi saada humoristisen tv-sarjan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin omiani kehun, he ovat mielestäni maailman parhaita ja ihanimpia!
Miksi niitä pitää kehua muille? Miksei se riitä, että annat kehut vain lapsillesi?
Omat lapset ja naapurin kakarat. Näin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän kasvattaa tulevia narisistisia pikkupomoja. Pärjääminen ja osaaminen ennen aitoja sosiaalisia- ja tunnetaitoja.
Totea ystävällisesti hymyillen, että taitavat lapset ovat varmasti saaneet kykynsä isältään.
Yleensä mitättömyydet kerskailevat sukulaisillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaisin, että ko. äidillä on kovat odotukset omalle kasvatustyölleen ja sen tulokselle, ja jos sitä muunkinlaisia palautetta tulee (niin kuin lapsista yleensä tuppaa tulemaan), tämä on hänen tapansa vahvistaa positiivista, tsempata itseään että hyvin sä vedät. Ei ihan tervettä jos on vaikea hyväksyä se ettei kaikki ole täydellistä, mutta kuitenkin rakentavampi tapa suhtautua siihen kuin juuttua niihin epätäydellisyyksiin, mikä taas on Suomessa tavallista ja hyväksyttyä äitipuhetta. Tapa jolla puhumme lapsistamme kuitenkin ohjaa sitä miten ajattelemme heistä.
Viestiä lukiessa tajusin että olen itse tuollainen kehuva äiti... Meidän lapsilla on ollut monenlaisia terveyshaasteita vuosien varrella ja yhden lapsen käytöksen kanssa on jatkuvasti ongelmaa (lapsi on autistinen). Kun lasten kanssa on tullut ponnistelua ja valvottua paljon, riemu niistä aidosti hyvitä saavutuksista on niin suuri että se on pakko päästä ketomaan jollekin ystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittavaa tuollainen. Vaikka omat lapseni ovat mielestäni hurmaavia ja hauskoja, niin ymmärrän ettei heidän tekemisensä jaksa kiinnostaa muita kuin meitä vanhempia ja lähisukulaisia (enkä kyllä heillekään raportoi joka juttua). En liioin jaksaisi kuunnella jatkuvaa mammojen/pappojen oman egon pönkitystä lasten kautta tai muutenkaan.
Ei kai siihen voi oikeastaan muuta todeta kuin:”no ei kai noin kauniin, älykkään ja lahjakkaan äitin lapsista voi muuta tulla kuin timantteja.” Ei ehkä kuitenkaan ääneen kannata sanoa 😏
Mä jo kerkesin ajattelemaan että puhutkohan nyt mun yhdestä kaverista mutta sitten luin sanan Espoo. Eli kyllä niitä on muitakin sellaisia äitejä.
Mä en kans yhtään tiedä että miten muuten reagoida kuin että lähetän hymiöitä. Hirveästi kehuu lastensa ihan tavallisia taitoja. Ja on kova vertailemaan. Mä olen ottanut välillä lomaa tästä kaverista kun mulla on kuulemma niin helppoa. Olen siis kahden pienen lapsen äiti jonka mies tekee paljon työmatkoja. Kaverilla mies tulee kotiin joka päivä. Mä ostan kaikki lasten vaatteet kirppikseltä. Se ostaa uutena. Joten en ihan ymmärrä sitä että miksi mulla on helpompaa kuin sillä. Meidän kuopukset on saman ikäiset mutta sen vanhemmat lapset on jo koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä ihmettelen noita kehuja, joita heidän lapset saa ulkopuolisilta, ne kun on niin övereitä, että jopa mietin, että onko ne keksittyjä. Siis sellaisia, että opettaja sanoi, että lapsi on luokan paras tässä ja tässä asiassa. Esim. että kaverin lapsi on ainoa, joka pärjää luokan häirikköoppilaan kanssa (ei kai opettaja voi tuollaista sanoa??). Välillä taas on ihan tavallista puhetta, kertoo kuinka hermo menee, lapsi kiukuttelee yms..
Ja tämä ihminen on siis ihan menestyvä uranainen, ei siis pitäisi olla sellainen, joka pönkittää omaa egoaan lasten kautta. Hänellä menee kaikilla ulkoisilla mittareilla paremmin kuin esim. mulla, niin ihmettelen, että miksi hän koko ajan haluaa korostaa näitä onnistumisia mulle??
Ja siis normaalia on musta kyllä myös kehua lastaan kavereille, tässä kummallista on se kehujen suuri määrä. Itsekin tiedän sen tunteen "mahtavaa, lapseni sai lopettaa erityisopetuksen ja siirtyä normiryhmään". Vähän eri kuin "lapseni tekee ylemmän luokka-asteen tehtäviä kun osaa jo ekaluokan asiat" (kuinka usein tätäkään tapahtuu??)
Vierailija kirjoitti:
Välillä ihmettelen noita kehuja, joita heidän lapset saa ulkopuolisilta, ne kun on niin övereitä, että jopa mietin, että onko ne keksittyjä. Siis sellaisia, että opettaja sanoi, että lapsi on luokan paras tässä ja tässä asiassa. Esim. että kaverin lapsi on ainoa, joka pärjää luokan häirikköoppilaan kanssa (ei kai opettaja voi tuollaista sanoa??). Välillä taas on ihan tavallista puhetta, kertoo kuinka hermo menee, lapsi kiukuttelee yms..
Ja tämä ihminen on siis ihan menestyvä uranainen, ei siis pitäisi olla sellainen, joka pönkittää omaa egoaan lasten kautta. Hänellä menee kaikilla ulkoisilla mittareilla paremmin kuin esim. mulla, niin ihmettelen, että miksi hän koko ajan haluaa korostaa näitä onnistumisia mulle??
Ja siis normaalia on musta kyllä myös kehua lastaan kavereille, tässä kummallista on se kehujen suuri määrä. Itsekin tiedän sen tunteen "mahtavaa, lapseni sai lopettaa erityisopetuksen ja siirtyä normiryhmään". Vähän eri kuin "lapseni tekee ylemmän luokka-asteen tehtäviä kun osaa jo ekaluokan asiat" (kuinka usein tätäkään tapahtuu??)
Myönnän että minusta oli kiva päästä joillekin tietyille sanomaan, että lapsi oli eskarin aikana esim. ekaluokan äidinkielen tunneilla (ei toki kaikilla mutta pari viikossa), sai matematiikan valmiustesteistä open mukaan poikkeuksellisen hyvät tulokset ja että sai palautetta siitä että leikit sujuu hienosti kaikkien kanssa, kun eskaria edeltävästi sai kuulla siitä kotihoito tuhoaa lapsen mahdollisuudet pärjätä eskassa/koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittavaa, ei tuollaisia jaksa. Itselläni on kaksi tuttua, opettajia molemmat, jotka lähettävät mielettömän pitkiä viestejä. Pelkästään lasten kehumista. Niitä ei jaksa edes lukea.
Ystäväsi tekee tämän varmaan huomaamattaan eikä tarkoita mitään pahaa. Jotkut vanhemmat, yleensä äidit, syystä tai toisesta päätyvät elämään lastensa kautta eivätkä hahmota, että ei muita välttämättä kiinnosta lasten saavutukset samalla tavalla kuin heitä itseään.
Serkkuni on tällainen äiti. Hänellä on kaksi lasta, 7- ja 3-vuotiaat, eikä hänellä ole äidiksi tultuaan ollut muita mielenkiinnon kohteita kuin omat lapset. Kaikki Facebook-päivitykset ovat osastoa "Ihana päivä Puuhamaassa! Voi että, meidän hurjapää pikkuneiti laski yksin ison liukumäen!" Uskon, että hän on hyvä ja rakastava äiti. Hienoa, että joku nauttii vanhemmuudesta noin täysin. Samalla tavalla tiedän vaikka autoihin, koiriin tai ultrajuoksuun hurahtaneita. Tämä ihmistyyppi on jopa aika liikuttava.
Joo, ilmeisesti ei kovin yleistä tämä lapsilla brassailu sitten kuitenkaan? Ajattelin, että olisiko ollut enemmän tapana "paremmilla alueilla", kun kaverin puheesta jotenkin saa sellaisen vaikutelman. Siis että lapsien taitoja vertaillaan paljon. Ja tosiaan ymmärtäisin paremmin vaikka kotiäidiltä, joka viettää lastensa kanssa melkein kaiken aikansa. Mutta tosiaan kyseessä on "uraäiti", jolla kyllä pitäisi olla muutakin elämää kuin lapset. Tämä kehuminen on lisääntynyt koko ajan kun lapset on kasvaneet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset ja naapurin kakarat. Näin se menee.
On kyllä kokemusta juuri päinvastaisesta... omia haukutaan ja muiden kakaroita kehutaan.
Mulla on kaveri, joka kehuskelee jatkuvasti aikuisten lastensa menestystä. Erityisesti taloudellista menestystä, on miljonääripoikaa jne.
Surullista vaan, että äidillä on joko nollat sekaisin, tai sitten hän elää vielä markka-ajassa. Kaikki mitä hän kertoo lapsistaan menee potenssiin 10.
Nykyisin, kun verotiedot ovat julkisia, niin muutamalla klikkauksella totuuden saa helposti selville.
Nyt tämä kehuskelu on siirtynyt jo lapsenlapsiin. Kertoo esim. yhden olevan akateemisesti koulutettu, vaikka on lukiolainen. Yksi on muusikko, tosiasiassa käy muskarissa (5-vuotias).
Mistä tällainen voi johtua? Skitsofrenia vai jokin persoonallisuushäiriö? Olen tuntenut kaverini yli 30 vuotta. En enää viiteen vuoteen ole jaksanut pitää yhteyttä aktiivisesti.
Kehuskelun voi vetää yli ja pahasti, mutta itseäni häiritsee useammin tapa takertua negatiiviseen ja mollata omia lapsia jopa lasten kuullen. Sääliksi käy. Yhtä lapseni kaveria olen ottanut tavaksi kehua aina, kun näen pienenkin syyn. Lapsi ilahtuu niin pienestä niin tavattomasti, että surettaa. Toivon edes kotonaan saavan parempaa palautetta kuin julkisesti.
Jotkut ihmiset vaan tykkää päteä ja olla parempia kaikessa.