Miten te saatte kotiinne vieraita???

Nykyään ei ole tapana vierailla (paitsi jossain sisustuslehtien jutuissa). Ihmiset tapaavat kahvilassa pikaisesti, miehet ehkä enemmän oluella. Mutta yritä silti kutsua ihmisiä. Etenkin yksinäiset voivat ilahtua, jos pääsevät lapsiperheeseen kylään.

Meille tuuppaavat kutsumattakin, tai kutsuvat itse itsensä. En ole sosiaalinen, joten siksi en tykkää.

Meilläkään ei oikein käy ketään. Äitini käy ehkä kerran parissa viikossa, sisareni  (2kpl) pari kertaa vuodessa. Ystävistäni muutama pari kertaa vuodessa. Olen yrittänyt kyllä skarpata varsinkin kesäaikaan, että saisin lapsille kotiin leikkikavereita. Meillä on iso piha ja lapsille paljon puuhaa, niin viihtyvät (kun vain joku tulee) ja saa juoda puutarhassa kahvit aikuisseurassa samalla.

Silti kuitenkin aika harvinaista, että kukaan käy... Jos äitiäni ei lasketa, niin viimeeksi Uutena Vuotena pistäytyi muutama tuttava pihalla ampumassa raketit kanssamme ja kohottamassa kuohuviinilasilliset.

Meillä lapsuudessa oli aina vieraita, ja nykyään kun asun jo omassa kodissa mieheni kanssa sama perinne jatkuu: olemme perheenjäsenten kanssa aika läheisissä väleissä,soitellaan ja tullaan käymään usein muuten vain kun tarvitaan lainaksi jotain,miehellä käy kaverit jatkuvasti yhdessä meillä pelejä katsomassa ym. en osaa sanoa mistä johtuu, meidän suvussa tuo kyläilykulttuuri elää aika vahvasti. emme kuitenkaan soittele kauheasti,muutenkuin että kysytään ollaanko kotona. ja viikonlopun illanviettoja vietetään myös kaveriporukalla usein :)

Kyllä meillä käy ihmisiä. Ystäväni perheineen, ovat välilä yötäkin kun tulevat kauempaa, naapureita käy joskus kahvilla tai iltaa istumassa, sukua molemien puolelta jolloin yleensä laitan ruokaa jne. Ennen kävi enemmänkin kavereita iltaa istumassa ja syömässä, mutten jaksa oikein nykyän lasten kanssa, väsyttää aina. Kutsumalla niitä vieraita kai saa jos haluaa, ja käymällä itse kylässä. Vastavuoroisuus toimii tässäkin.

Ei meillä käy oikeastaan koskaan ketään. Äitini välillä kun asuu lähellä ja haluaa nähdä lastenlastaan. Miehen vanhemmat eivät käy koskaan. Mun yksi ystävä käy joskus, mutta yleensä tapaamme hänen luonaan tai jossain muualla. Miehellä on tainnut kerran käydä yksi ystävä täällä, ollaan asuttu yhdessä 2 vuotta...

Kyllä ihmisiä (tuttuja ja sukulaisia) yleensä kutsumalla saa kylään :)

Jos et halua tehdä vierailusta niin suunnitellun oloista, voit pyytää ystäväperheen vaikka ensin johonkin aktiviteettiin siihen lähelle (pulkkamäkeen, lasten kanssa puistoon, tms) ja sitten puolihuolimattomasti sanoa, että mennään sitten vaikka tämän jälkeen kahville meille. Olet tietysti varannut etukäteen pakastimeen vähän jotakin vierasvaraa..

Ja vaikka ihan suoraan kotiin kutsuisi, niin monesti on kivampi kutsua vähän "rennommin" eli ei mitään kolmen ruokalajin illallisia tai jäykkiä voileipäkakku-kahvitteluja. Voi pyytää vaikka pannukakulle tai pitsalle tai lettu/vohvelikesteille. Kutsumisaika kannattaa miettiä sen mukaan, mitä aikoo tarjota, tai ainakin pyytäessään kylään ilmaisee jotenkin, mitä tarjolla on. Kun pyytää vaikka kahville, niin vieraat tietävät syödä ruuan kotonaan.

Itse olen tosi laiska pyytämään ketään kylään meille. Pitäisi kutsua useammin :)

Onko teillä ystäviä, joiden kanssa muuten vietätte aikaa? Työkavereita? Harrastuksista? Sukulaisia? Meillä käy niin paljon ihmisiä, kuin vaan jaksaa kutsua.. Itse tulee usein ehdotettua, että tuletteko syömään tai tehdäänkö yhdessä ruokaa, jollekin saunattomalle saunan lämmittäminen on kiva extra kyläilyyn, yhdistetään hiihto-, kävelylenkki tai sieni/marjareissu kyläilyyn tms. Vastavuoroisuus on myös mukavaa, että kyläillään puolin ja toisin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:48"]

En halua mitään maallista keneltäkään, siis en rahan toivossa ole haluamassa meille ihmisiä, mutta miksei kukaan koskaan tule? [/quote]

Kummallinen tuo ap:n kommentti. Ei kai kukaan ketään kylään kutsu rahan toivossa?!? Oletan, että tässä kuitenkin on tarkoitettu ihan normaalikyläilyjä, eikä synttäri- tms. juhlia.

Nykypäivänä kukaan ei tule kutsumatta toisen kotiin ja hyvä niin. Inhoan ylikaiken jos meille tullaan rimputtamaan ovikelloa varoittamatta. Vierailut, ihan pikipäin poikkeamisetkin sovitaan esim. tekstarilla ennakkoon. Sopii erittäin hyvin meidän ystäväpiirissä. Kavereita nähdään sitten enemmän kaupungilla esim. kahviloissa tai baareissa.

Anteeksi AP, mutta kuullostat jotenkin omituiselta!! Kerroit erikseen, että et ole rahan toivossa ketään pyytämässä kylään??? Siis voisitko avata vähän tätä ajatusmaailmaasi?? Mitä tehkemistä kyläilykutsulla on rahansaamisella???

Kuulostat ihan joltain sekoltaminiältä, joka rahasilmissä kiiluen kutsuu 70-vuotiaan anopin kylään...

Mainitsin rahan sen vuoksi, että kerroin lapsemme kummien käyvän, en edes heiltä odota mitään, mutta he tuovat lapselle jonkin kivan lahjan ja me annamme heille jouluisin jotain eli tämä raha oli vain selvennys. Ei ihme, ettei suomalaiset käy, kun heti aletaan vängätä ja tehdä minusta hullua. P.S. Puolisoni äiti menehtyi kaksi vuotta sitten.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:19"]

Anteeksi AP, mutta kuullostat jotenkin omituiselta!! Kerroit erikseen, että et ole rahan toivossa ketään pyytämässä kylään??? Siis voisitko avata vähän tätä ajatusmaailmaasi?? Mitä tehkemistä kyläilykutsulla on rahansaamisella???

Kuulostat ihan joltain sekoltaminiältä, joka rahasilmissä kiiluen kutsuu 70-vuotiaan anopin kylään...

[/quote]

Ihan kutsumalla ja tarjoamalla hyvää ruokaa. Meidän kaveripiiri tykkää enemmän tulla toisten kotiin istumaan iltaa kuin mennä ravintolaan (tulee halvemmaksikin).

Voiko joku selittää mitä ap tarkoittaa kun kirjoittaa ettei halua rahaa jne.? Me ei kerätä sisäänpääsymaksua meidän ysäviltä. Yleensä he tuovat viiniä, kukkia. Jos on oikein "ruokajuhlat", sovitaan mitä kukin tekee (aina intonsa, aikansa ja taitojensa mukaan). Raha ei koskaan vaihda omistajaa, se ei oikeastaan liity tähän asiaan millään lailla.

Meillä on muutama ystäväperhe joiden kanssa kyläillään paljon. Yleensä joku soittaa että voidaanko tulla kylään. Molempien sisarusten kanssa kyläillään puolin ja toisin. 

Synttäreillä ja jouluna on sitten myös isovanhemmat ja muuta sukua.

Ap selitti jo itse tuota raha-asiaa.

Meillä lasten kummit kuuluvat lähipiiriin, siksi he ovat lasten kummeja. Vasta palstalla olen törmännyt erilaiseen kummikulttuuriin, siis siihen, että heidän oletetaan olevan jotain lahja-automaatteja.

Kun lapset olivat pieniä kyläilyä oli vähemmän. Nyt kaikkien lapset ovat vähintään alakoululaisia ja voidaan istua iltaa myös aikuisten kesken. Isäntäperheen lapset voivat olla vaikka yökylässä kavereilla silloin. 

13

Meillä on aina "vieraita":) Tai siis ystäviä ja perhettä jotka tulevat käymään lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. N 2 x kuukaudessa omat jo kotoa lähteneet lapset sekä anoppi tulevat kumppaneineen syömään, siinä menee koko ip/ilta kuulumisia vaihtaessa ja hyvää ruokaa syödessä.

Naapureiden kanssa piipahdellaan vähintään kerran kuukaudessa (kesällä kerran viikossa) puolin tai toisin ottamaan "aperitiivit" eli  lasi viiniä ja pientä suolaista - jutellaan mukavia ja muistellaan kesän reissuja tms.

Ystäväpiirissä meille on vakiintunut tietyt illalliset jotka on must! Ne merkitään kalenteriin aina edellisellä kerralla vuosi aikaisemmin ja kukaan ei ole 17 vuoteen jäänyt pois:) Yksi tarjoaa rapuja, toinen pippuripihvit ja kolmas paistaa 100 bliniä jne:) Iltapäivällä aloitellaan ja aamusella kotiudutaan. Kaikki ollaan niin kiireisiä töiden ja lasten harrastusten takia että nämä tapaamiset on todella tärkeät meille.

Ja jos on joku ongelma - kuten se kauan kestänyt sähkökatkos vuosi sitten jouluna: kavereiden katko jatkui 4 pv pidempään kuin meidän joten oli itsestään selvää että söivät meillä lämpimän ruuan ja saunoivat, toivat omat ruokansa meidän pakastimeen ennenkuin sulivat ja muutenkin hoidettiin ongelma porukalla.

Viime syksynä järjestin ystäväpariskunnille kokkikoulun missä loistava ammattikokkiystäväni opetti meille upeita ruokia - 7h kokattiin ja 4 syötiin.

En tiedä miksi näin on, miksi meillä viihdytään ja meille on joku tulossa syömään/kylään lähes joka viikonloppu. Samoin meitä kutsutaan kylään useasti ja aina tunnemme olevamme kuin kotonamme näiden läheisten ystävien luona. Ehkä se on tämä karjalainen verenperintö - vaikka oli köyhää äiti lisäsi vain vettä soppaan ja otti lisää lautasia kaapista:D