Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen ei opi uimaan?
Kommentit (23)
Neliraajahalvaantunut, neliraajaamputoitu, muuten vain vakavasti vammainen tai epämuodostunut, henkilö joka ei halua mennä veteen tai lapsi joka kuolee synnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en koskaan oppinut kunnolla. Pysyn minä hetken aikaa räpiköimällä pinnalla, mutta niin pienen matkan ettei sitä uimataidoksi vielä voi sanoa. Asiaa ei varmasti auttanut että lapsesta asti kammosin vettä, kiitos vanhempieni "ystävällisten" tapojen opettaa asia aralle lapselle: minut heitettiin 5 vuotiaana mökin laiturilta veteen syvään ja silllä tavalla olisi kuulemma pitänyt oppia. Lopputulos oli että upposin ja minut joutui isä pelastamaan, vedin vettä pahasti henkeen, siitä tuli keuhkoinfektiokin jne.
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan oppinut kunnolla. Pysyn minä hetken aikaa räpiköimällä pinnalla, mutta niin pienen matkan ettei sitä uimataidoksi vielä voi sanoa. Asiaa ei varmasti auttanut että lapsesta asti kammosin vettä, kiitos vanhempieni "ystävällisten" tapojen opettaa asia aralle lapselle: minut heitettiin 5 vuotiaana mökin laiturilta veteen syvään ja silllä tavalla olisi kuulemma pitänyt oppia. Lopputulos oli että upposin ja minut joutui isä pelastamaan, vedin vettä pahasti henkeen, siitä tuli keuhkoinfektiokin jne.
Ei vieläkään ole liian myöhäistä opetella. Voit osallistua aikuisten uimakouluun tai ihan vain itseopiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan oppinut kunnolla. Pysyn minä hetken aikaa räpiköimällä pinnalla, mutta niin pienen matkan ettei sitä uimataidoksi vielä voi sanoa. Asiaa ei varmasti auttanut että lapsesta asti kammosin vettä, kiitos vanhempieni "ystävällisten" tapojen opettaa asia aralle lapselle: minut heitettiin 5 vuotiaana mökin laiturilta veteen syvään ja silllä tavalla olisi kuulemma pitänyt oppia. Lopputulos oli että upposin ja minut joutui isä pelastamaan, vedin vettä pahasti henkeen, siitä tuli keuhkoinfektiokin jne.
Ei vieläkään ole liian myöhäistä opetella. Voit osallistua aikuisten uimakouluun tai ihan vain itseopiskella.
En vaan oikein tiedä miksi pitäisi. En tykkää vedessä oleskelusta, joten huvikseni en haluaisi mennä uimaan vaikka osaisinkin. Normaali elämänmenossani en ole ikinä missään vesillä, joten vaikea kuvitella mihin esim. onnettomuusvarautumistoimena uimataito olisi tarpeen, kun kulkee sisämaapaikkakunnalla väliä koti-työpaikka-Prisma.
Joskus kolmekymppisenä oli kausi jolloin innostuin mökkeilystä. Vuokrasin joka kesä mökin, ja usein järven rannalta. Silloin toki tuli yritettyä vähän uidakin aina, sen verran kun mun uimataidolla luonnonvesissä uskaltaa eli rannan suuntaisesti syvyydessä jossa jalat ulottuu hätätilanteessa pohjaan. Mutta vanhemmiten tulin liian mukavuudenhaluiseksi tykätäkseni kylmästä vedestä, luonnonvesien epämiellyttävästä pohjasta yms. Uimahallit taas ei ole koskaan kiinnostaneet, koska niissä on muita ihmisiä. Niinpä minä lillun nykyään mökilläkin korkeintaan paljussa, jos sitäkään.
Pinnalla pysyminen on eri asia, kuin omata hyvä uimataito. Kadehdin uimahallissa niitä, menet sulavasti ja nopeasti. Oma uimiseni on räpiköintiä, päätäkään en kunnolla uskalla laittaa veden alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapissa jääkylmää vedet eikä uimahalleja. Missäpä sitäolisi oppinut, kun ammeessa ei mahtunut opettelemaan.
En ole kyllä uimataitoa missään tarvinnut.
Tunnen useammankin, ja sama mietityttää. Ehkä sellainen, jota kukaan ei ole kunnolla opettanut, ja joka ei usko omaan potentiaaliinsa? Monethan pelkäävät sitä, että pää menee veden alle, mutta ei sekään minusta vielä riitä selitykseksi. Oma lapseni pelkäsi sitä todella paljon, joten opetin hänet uimaan pää korkealla ja hyvin oppi. Myöhemmin alkoi sitten sukellellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen ihminen kyselee tälläistä?
Noh, mulle on silleen kivasti käynyt että oon meinannut lapsena hukkua kahdesti kun en osannut vielä uida. Eipä oo sen jälkeen hirveästi kiinnostanut uiminen, enkä pidä koko touhusta. Pystyn kyllä räpiköimään lyhyen matkan, mutta en kutsuisi sitä uimiseksi kun on sellasta räpellystä. Mulle iskee aina pakokauhu jos jalat ei yletä pohjaan ja oon niin nössö että en kykene menemään luonnonvesistöihin jos ei ole vesi niin kirkasta että näkisin pohjaan. Käyn silti uimahallissa aina välillä "uimassa" eli pysyttelen lähellä reunoja ja "uin" pieniä matkoja kerrallaan tai muuten vaan lillun, mutta meenkin sinne lähinnä siksi että pääsee saunomaan kun kotona ei saunaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei vanhemmat jaksaneet opettaa ja koulun tunneilla en ehtinyt oppia, kun niissä ei keskitytty täysin uimataidottomiin. Olin aina jossain sivussa tekemässä omia juttuja, isompana häpeän vuoksi lintsasin uimatunnit. Aikuisena ei vaan muista, että tämmöinenkin asia pitäisi hoitaa pois alta.
Osaan kyllä uida, en vain pidä vedestä. Muistan kuinka uimakoulussa eräs pikku sosiopaatti hyppäsi päälleni laiturilta ja ei antanut minun nousta pintaan. Onneksi aikuinen puuttui asiaan ja nosti minut pinnalle. Mutta ei uiminen paljon kiinnostanut sen jälkeen. Vesi on myös märkää, kylmää ja kuiteskin hauki puree persaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaan kyllä uida, en vain pidä vedestä. Muistan kuinka uimakoulussa eräs pikku sosiopaatti hyppäsi päälleni laiturilta ja ei antanut minun nousta pintaan. Onneksi aikuinen puuttui asiaan ja nosti minut pinnalle. Mutta ei uiminen paljon kiinnostanut sen jälkeen. Vesi on myös märkää, kylmää ja kuiteskin hauki puree persaukseen.
No eiiiii, sun PITÄÄ mennä uimaan. Et kai voi antaa tuon mulkeron rajoittaa elämääsi? Käy uimassa, kelluskele, rentoudu ja nautiskele, tai anna sille ainakin mahdollisuus. Muuten se pikkuääliö on vieläkin ratissa.
Jätä ne kahleet :)
Muista päiväkodisssa kun oli uimakoulu niin en uskaltanut sukeltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohojalaanen. Järviä ei oo ja joka kakara oppii piänestä pitäen, jotta joentöyrähälle ei mennä, siältä tippuu, eikä se oo mikään uimapaikka.
Vierailija kirjoitti:
Muista päiväkodisssa kun oli uimakoulu niin en uskaltanut sukeltaa.
Muistan vieläkiin josta yli 20 vuoden takaaa kuinka jännnitti siellä päiväkodin jossain pukukopisssa. Ne oliihan tummanruskeeeta puuta se sisustus.
Nykyään käyn säännöllisesti uimassa ja olen ihan hyvä uimaan. Mutta lapsena uimaan oppiminen kesti lähinnä sen takia, että olen luonteeltani fyysisiä riskejä välttävä varovainen ihminen. Ei huvittanut heittäytyä hukkumakuolon riskiin, joten en ollut kovin motivoitunut.
Pääsääntö kyllä on, että uimaan ei opi lapsi, joka ei saa tilaisuutta opetella. Aikuisena on sitten paljon vaikeampaa. Ei kaikkia viedä uimahalliin tai uimakouluihin. Jos vanhempi ei osaa itsekään uida, ei opi yleensä lapsetkaan. Kaikki ne, joilla on tilaisuus opetella ja joita kannustetaan uimaan, oppivat kyllä. Valitettavasti kaikilla ei ole riittävän valveutuneita vanhempia. Näistä syistä monet eivät opi myöskään hiihtämään tai luistelemaan. Harvoin kyseessä on ns. oma vika.
Kouluaikoina en vain oppinut, vaikka yritettiin opettaa. Ehkä se ettei opetus auttanut, liittyy jotenkin yleiseen kömpelyteeni ja arkuuteeni käyttää kehoa jännittämättä muiden nähden.
Myöhemmin en ole kehdannut (enkä tarennut) uida. Häpeän vartaloani.
Osaan kyllä uida selälläni, mutta sehän on oikeastaan vain kellumista käsien heiluttelulla. Vatsallaan "kellumista" en osaa.
Meinasin lapsena hukkua, siitä jäi traumat. Opettaja oli vihainen ja yritti pakottaa uimaan. Vähemmästäkin pelkää. Tykkään kyllä vedestä ja olla veden äärellä, vaikka veneessä jännitänkin.
Neliraajahalvaantunut