Koen olevani neliskulmainen palikka jota väkisin tungetaan sisään pyöreästä aukosta

Kuulostaa teinin ajatuksilta. Kyllä se siitä, kun alkaa suvaita itseään ja muita paremmin. Näkee, ettei se aukko ole sellainen kuin kuvittelee

Aisss, nyt äkkiä lääkäriin, eiköhän tuohonkin harhaan jokin sopiva neurolepti löydy!

Oletpa erityinen palikka. Ps. se aukko on neliönmuotoinen.

Terve palikka. Täällä toinen neliskanttinen. Kyllä meillekin se oma kolo löytyy, vaikka meitä jostain syystä yritetään siihen pyöreään reikään aina tunkea. Sitten haukkuvat meitä mukautumattomiksi ja hahmotushäiriöisiksi, vaikka itse eivät hahmota sitä, että nyt survotaan ihan väärää palikkaa väärään reikään. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Sitä paitsi palikkana olo voi olla ihan mukavaakin, ainakin Fröbelin sellaisilla tuntuu aina olevan hyvä meininki. Palikoimisiin!

Kuka tunkee sinua?

Mä oonkin sellainen palikka, joka osaa muuttaa muotoaan. Voin olla neliö, mennä ympyränä sisään, ja palautua takaisin neliöksi.

Jokainen sukupolvi keksii aina tämän saman jutun uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mä oonkin sellainen palikka, joka osaa muuttaa muotoaan. Voin olla neliö, mennä ympyränä sisään, ja palautua takaisin neliöksi.

Neliö ja ympyrä ovat kaksiulotteisia.

Vierailija kirjoitti:

Mä oonkin sellainen palikka, joka osaa muuttaa muotoaan. Voin olla neliö, mennä ympyränä sisään, ja palautua takaisin neliöksi.

Tän takia Barbapapat on varmaan niin hyvin sopeutuneita

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi keksii aina tämän saman jutun uudelleen.

Näin se menee. Samoin kuin nuorten kauheutta pohtii joka sukupolvi. Mikään ei ole muuttunut.

Tähän auttaa lukeminen. Vaikkapa Sinuhe egyptiläinen. Kuvaa ihmisenä olemista. Se on kaikkina aikoina ollut sama. Opettaa näkemään itsensä ja maailman vähemmän vakavasti

Sinä saat ihan itse valita omat aukkosi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oonkin sellainen palikka, joka osaa muuttaa muotoaan. Voin olla neliö, mennä ympyränä sisään, ja palautua takaisin neliöksi.

Neliö ja ympyrä ovat kaksiulotteisia.

Niin ihmeellinen olen, ettei mitkään ulottuvuuksien lait päde. ;)

Vierailija kirjoitti:

Mä oonkin sellainen palikka, joka osaa muuttaa muotoaan. Voin olla neliö, mennä ympyränä sisään, ja palautua takaisin neliöksi.

Barbapalikka

Tuttu tunne. Vastauksista huomaa asenteen. Yrität osan mielestä olla muka jotain erikoista tai teet numeron itsestäsi muuten vaan. Kyllä heille kuitenkin turpa kiinni työnsä tekevä, veronsa maksava tavissuomalainen kelpaa. Ne on eri ihmiset, jotka saavat olla erityisiä, on oikein  suotavaakin.

Mutta me kaikki palikat ei suostuta tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi keksii aina tämän saman jutun uudelleen.

Näin se menee. Samoin kuin nuorten kauheutta pohtii joka sukupolvi. Mikään ei ole muuttunut.

Tähän auttaa lukeminen. Vaikkapa Sinuhe egyptiläinen. Kuvaa ihmisenä olemista. Se on kaikkina aikoina ollut sama. Opettaa näkemään itsensä ja maailman vähemmän vakavasti

Juurikin tähän viittasin. Esimerkiksi Yamamoto Tsunetomo kauhistelee nuorten samuraiden turhamaisuutta, bailaamista ja vetelehdintää kirjoittamassaan samuraioppaassa "Lehtien kätkemä". Kirja kirjoitettiin 1700-luvun alussa.....

Oletko sortokpneiston eli aktiivimallin kohteena

Olen jo 56-vuotias ja tunnistan tuon asian täysin, kyse on siitä kun olet liian paljon erilainen persoona ja lauma haluaa muuttaa sinut uhattomaksi. Pidä kiinni siitä mitä olet ja kiinnitä vähemmän huomiota muiden mielipiteisiin tai yhteiskunnan vaatimuksiin, jokaisella on oikeus olla yksilö ja jos onnistut pitämään puolesi huomaat kyllä, että heikoimpia ovat ne jotka makaavat virran vietävinä. Olen itse joutunut aikoinaan taistelemaan näiden asioiden kanssa, mutta en ole antanut periksi ja se on tehnyt minusta onnellisen ihmisen. Tuntuu välillä siltä, että jotkut ihmiset kärsivät enemmän elämänsä alkutaipaleella ja jotkut loppupuolella, jälkipuolen kärsijät ovat usein niitä jotka aloittavat vanhuuden tuskien ja pelkojen valituksen jo hieman ennen 30. Ikävuottaan kun taas selviytyjät aloittavat onnellisemman elämän.

Minäkin koin teininä olevani erilainen. Enemmän ajatteleva ja kokeva. Se erilaisuus on edelleen oöemasda, mutta ymmärrän että jokainen on itselleen erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne. Vastauksista huomaa asenteen. Yrität osan mielestä olla muka jotain erikoista tai teet numeron itsestäsi muuten vaan. Kyllä heille kuitenkin turpa kiinni työnsä tekevä, veronsa maksava tavissuomalainen kelpaa. Ne on eri ihmiset, jotka saavat olla erityisiä, on oikein  suotavaakin.

Mutta me kaikki palikat ei suostuta tähän.

Pointti on, että me kaikki ollaan erityisiä. Ja vielä erityisempiä ne, jotka eivät tuo väkisin erityisyyttään esille. 

Kyllä minä tunnistan itseni tuosta samasta. Tällainen tunne ja vierauden ajatukset ovat seuranneet minua pääosan elämästäni, kymmeniä vuosia. Kuitenkin olen jonkin verran onnistunut järjestämään elämääni niin, että voin tuntea oloni hyväksi. Ja voihan asian esittää näinkin: jos tuntee itsensä kantikkaaksi ja reikä on pyöreä, niin onko sillä erityistä väliä, jos se pyöreä reikä on tarpeeksi suuri. Jos tavoitteena on päästä laatikkoon, ei ole väliä, mistä reiästä tuli, kunhan kuitenkin pääsi läpi.

Sille lienee triljoona syytä, miksi jotkut tuntevat olevansa huomattavan erilaisia. Niitä syitä on tietenkin kunnioitettava. En minä ainakaan ole muuttunut toisten ihmisten odotusten mukaiseksi pakottamalla. En, vaikka olen kyllä ymmärtänyt, että se helpottaisi elämääni. Persoonallisuuden piirteet eivät ole vapaan tahdon asia, vaikka niihin jonkin verran pystynee vaikuttamaan. Kuitenkin me olemme pääosin samanlaisia kuin muut: jokseenkin keskipituisia, kaksi kättä, kaksi jalkaa, pää, vartalo, sukuelimet, nälkä, vilu, hiki, huomion tarve, hellyyden tarve jne. Eroamme toisistamme lähinnä hienoisilta yksityiskohdiltamme. Viime aikoina on puhuttu ja kuohuttu kovasti muunsukupuolisuudesta. Se, ettei tunne kuuluvansa siihen sukupuoleen, johon on syntymässään liitetty, voi johtua esimerkiksi aspergerin oireyhtymästä. Kyseessä on pieni muutos keskushermostossa, jolle ei voi mitään. Tietenkin voi pakottaa, mutta ongelmia siitä vain koituu.

Jos olet neliön muotoinen ja sinua survotaan väkisin liian pienestä, pyöreästä aukosta, kannattaa muistaa, että päävastuu tilanteen korjaamisesta on sinulla itselläsi. Jonkin verran ihmisen pitää sietää itselleen hankalia asioita, mutta kukaan muu kuin sinä itse ei voi kertoa, että tuntuu pahalta. Parhaassa mahdollisessakin tapauksessa voit saada apua sen reiän hahmotteluun tai valintaan, josta solahtaminen on helpointa. Vaan näin sitä ihminen itseensä tutustuu. Kaikkea ei tiedä itsestään automaattisesti. Joskus on vain  koettava asioita, että tietää, etteivät ja tämä asia eivät sovi minulle.