Jos on vauras kuolinpesä ja kaksi osakasta, leski ja tytär

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viihdyttäviä haaveita ja juonenkäänteitä. Lehtolapsia odotellessa...

ohis

Niitä ei kyllä tule. En keksi yhtään syytä, miksi eivät olisi pyörineet jo elariosingoilla.

Ap

Mistä tiedät ovatko ptörineet?

Elarit on kyllä tärkeä asia. Ja se, että lasten kanssa asuva saa edes lapsilisät

Näyttää siltä, että av-mammat ovat huonosti turvanneet tulevaisuutensa. Oma on vahinkonne. Leski ei peri, vaan lapset perivät. 

Huomioikaa sitten se, että perijä maksaa myös perintöveron, oli sitten varaton opiskelija tai sylivauva. Vero lankeaa maksuun noin puoli vuotta perunkirjoituksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten vaan otatte pesänselvittäjän, yleensä sen homman tekee kallispalkkainen juristi, ja ne kaikki rahat ovat pois pesästä. Nimim. kokemusta omaava.

No tätä ei mielellään tekisi. Mietin vain, että se pesänselvitys on terminä itselle vielä hieman vieras, että mitä se pitää sisällään. Jos hankin oman asianajajan, jonka aionkin tehdä, osaisikohan se tulla ajatelleeksi kaikkia asioita, joita pitää selvittää pesän varojen osalta. Osin epäilyttää, että vaimo koittaa piilottaa varoja, ovat asuneet ulkomaillakin. Tiedän kyllä missä toki.

Ap

Jos heillä on Matti TAI Maija -tili. Voi Maija jatkaa sen käyttöä.

Jos se on JA tili tai vain kuolleen nimillä ei pankki anna koskea varoihin ilman valtakirjaa ja aikanaan otetta Perukirjasta (ja meillä on jopa joskus 15v isomummo kuoleman jälkeen fuusioitunut pankki yhtäkkiä taas vaatinut kaikkien peruskirjan osakkaiden virkatodistukset, jotta perikunnan metsäasioiden hoitaja on saanut suoraan metsään liittyviä maksuja maksettua tililtä...)

Isä on edunvalvonnassa.

Ap

Sitten nämä käytännön asiat hoidetaan hänen kanssansa. Hänhän tietää ’kaiken’ isäsi omistuksista ja on vastannut niiden hoidosta ja säilymisestä.

Ai isän kuoltua? Enpä usko, että hänellä on silloin isoakaan roolia. Ei ole kukaan tuttava.

Ap

Edunvalvojan pitää vuosittain ilmoittaa maistraatille isäsi omaisuus ja velat, joten periaatteessa hänellä pitäisi olla ajantasalla oleva tieto isäsi omaisuudesta. Mutta jos isälläsi on ulkomailla omaisuutta, josta edunvalvoja ei ole koskaan saanut tietoa, niin tältä osin asian selvittäminen on vaikeaa.

Edunvalvoja itsekin

Niin, vähän vaikeaa mennä uskottavasti selittämään edunvalvojalle että "teepä työtä *tämmöisen* eteen. Kyllä kannattaa!" Kun ei itsekään tiedä muuta kuin että rahat jaettiin isälle ja hänen sisaruksilleen mummin eläessä, ja hänellä mummilla ne olivat olleet Sveitsissä ne rahat.

Ap

En tiedä, miyen sveitsiläiset pankit toimivat. Mutta periaatteessa tällaisessa tapauksessa saattaisi toimia se, että edunvalvoja lähettää sveitsissä toimiville pankeille kirjeen, jossa on saksaksi tai ranskaksi käännetty ja oikeaksi todistettu todistus siitä, että hän on isäsi edunvalvoja, ja pyyntö kertoa, onko isälläsi tili ko. pankissa. Tämä siis maksaisi asiakirjojen kääntämisen ja oikeaksi todistamisen + ehkä noin päivän edunvalvojan työtä.

Aivan. Kiitos selvennyksestä! Näin voisi asia mennä myös isän kuoltua jos selvitän asiaa itse varmaakin? Että todistuksia mukaan oikeuksista saada tietoa ja kysely. Hyvä

Ap

Kyllä sun pitäisi saada isäsi tai hänen sisarusten vanhoista papereista selville, mikä pankki Sveisissä, jossa on maailman tiukin pankkisalaisuus, on kyseessä. Muuten menee vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten vaan otatte pesänselvittäjän, yleensä sen homman tekee kallispalkkainen juristi, ja ne kaikki rahat ovat pois pesästä. Nimim. kokemusta omaava.

No tätä ei mielellään tekisi. Mietin vain, että se pesänselvitys on terminä itselle vielä hieman vieras, että mitä se pitää sisällään. Jos hankin oman asianajajan, jonka aionkin tehdä, osaisikohan se tulla ajatelleeksi kaikkia asioita, joita pitää selvittää pesän varojen osalta. Osin epäilyttää, että vaimo koittaa piilottaa varoja, ovat asuneet ulkomaillakin. Tiedän kyllä missä toki.

Ap

Jos heillä on Matti TAI Maija -tili. Voi Maija jatkaa sen käyttöä.

Jos se on JA tili tai vain kuolleen nimillä ei pankki anna koskea varoihin ilman valtakirjaa ja aikanaan otetta Perukirjasta (ja meillä on jopa joskus 15v isomummo kuoleman jälkeen fuusioitunut pankki yhtäkkiä taas vaatinut kaikkien peruskirjan osakkaiden virkatodistukset, jotta perikunnan metsäasioiden hoitaja on saanut suoraan metsään liittyviä maksuja maksettua tililtä...)

Isä on edunvalvonnassa.

Ap

Sitten nämä käytännön asiat hoidetaan hänen kanssansa. Hänhän tietää ’kaiken’ isäsi omistuksista ja on vastannut niiden hoidosta ja säilymisestä.

Ai isän kuoltua? Enpä usko, että hänellä on silloin isoakaan roolia. Ei ole kukaan tuttava.

Ap

Edunvalvojan pitää vuosittain ilmoittaa maistraatille isäsi omaisuus ja velat, joten periaatteessa hänellä pitäisi olla ajantasalla oleva tieto isäsi omaisuudesta. Mutta jos isälläsi on ulkomailla omaisuutta, josta edunvalvoja ei ole koskaan saanut tietoa, niin tältä osin asian selvittäminen on vaikeaa.

Edunvalvoja itsekin

Niin, vähän vaikeaa mennä uskottavasti selittämään edunvalvojalle että "teepä työtä *tämmöisen* eteen. Kyllä kannattaa!" Kun ei itsekään tiedä muuta kuin että rahat jaettiin isälle ja hänen sisaruksilleen mummin eläessä, ja hänellä mummilla ne olivat olleet Sveitsissä ne rahat.

Ap

En tiedä, miyen sveitsiläiset pankit toimivat. Mutta periaatteessa tällaisessa tapauksessa saattaisi toimia se, että edunvalvoja lähettää sveitsissä toimiville pankeille kirjeen, jossa on saksaksi tai ranskaksi käännetty ja oikeaksi todistettu todistus siitä, että hän on isäsi edunvalvoja, ja pyyntö kertoa, onko isälläsi tili ko. pankissa. Tämä siis maksaisi asiakirjojen kääntämisen ja oikeaksi todistamisen + ehkä noin päivän edunvalvojan työtä.

Aivan. Kiitos selvennyksestä! Näin voisi asia mennä myös isän kuoltua jos selvitän asiaa itse varmaakin? Että todistuksia mukaan oikeuksista saada tietoa ja kysely. Hyvä

Ap

Mitä todistuksia? Ja miten olet varma että teet kyselyn KAIKKIIN sveitsiläisiin pankkeihin?

Olet jo pian 50-vuotias. Elämäsi kuluu perinnöstä haaveiluun. Mitä jos kuoletkin itse ensin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä juristi neuvoi tekemään keskinäisen omistusoikeustestamentin, jossa toivotaan, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa ja jossa suljetaan lasten aviopuolisot pois. Lapset saavat perinnön sitten, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Juristin mukaan vain Suomessa joutuu tekemään testametin puolison hyväksi. Muualla leski on perijä.

Ihan mielenkiinnosta: jos tekee tälläisen testamentin ja käy niin, että lapsi on vielä alaikäinen vanhemman kuollessa, niin vaatiiko ulkopuolinen edunvalvoja tätä lakiosaa? Vai kunnioittaako testamenttia?

Tälkaisessa tapauksessa maistraatti pitää huolen siitä, että alaikäinen lapsi saa lakiosansa. Lapsen edunvalvojana voi toimia joko lapsen eloon jäänyt vanhempi tai joku ulkopuolinen, mutta joka tapauksessa lapselle on pakko vaatia lakiosaa.

Eli testamenttia on käytännössä turha siis tehdä. (Meillä omaisuutena lähinnä talo ja olen pohtinut testamentin tekemistä juurikin sitä varten, että jotain sattuu ennen kuin lapsi on täysikäinen. Helpottamaan siis sen jäljelle jääneen elämää, mutta jos talo on pakko myydä, että lakiosa toteutuu, niin samapa se sitten on.)

Jos omistatte talon puoliksi (eikä teillä ole muuta omaisuutta tai velkaa), niin kyllä testamentilla on merkitystä. Ilman testamenttia sinä omistat puolisosi kuoleman ja osituksen jälkeen talosta 50 % ja lapsesi 50 %. Jos teette keskinäisen omistusoikeustestamentin, sinulle kuuluu talosta osituksen ja lakiosan vaatimisen jälkeen 75 % ja lapselle 25 %.

Lakiosan vaatiminen ei tarkoita sitä, että talo pitäisi myydä. Lakiosuutta ei tarvitse antaa rahana, vaan sen voi "maksaa" esim. sillä, että lapsi saa 25 % omistusosuuden talosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten vaan otatte pesänselvittäjän, yleensä sen homman tekee kallispalkkainen juristi, ja ne kaikki rahat ovat pois pesästä. Nimim. kokemusta omaava.

No tätä ei mielellään tekisi. Mietin vain, että se pesänselvitys on terminä itselle vielä hieman vieras, että mitä se pitää sisällään. Jos hankin oman asianajajan, jonka aionkin tehdä, osaisikohan se tulla ajatelleeksi kaikkia asioita, joita pitää selvittää pesän varojen osalta. Osin epäilyttää, että vaimo koittaa piilottaa varoja, ovat asuneet ulkomaillakin. Tiedän kyllä missä toki.

Ap

Jos heillä on Matti TAI Maija -tili. Voi Maija jatkaa sen käyttöä.

Jos se on JA tili tai vain kuolleen nimillä ei pankki anna koskea varoihin ilman valtakirjaa ja aikanaan otetta Perukirjasta (ja meillä on jopa joskus 15v isomummo kuoleman jälkeen fuusioitunut pankki yhtäkkiä taas vaatinut kaikkien peruskirjan osakkaiden virkatodistukset, jotta perikunnan metsäasioiden hoitaja on saanut suoraan metsään liittyviä maksuja maksettua tililtä...)

Isä on edunvalvonnassa.

Ap

Sitten nämä käytännön asiat hoidetaan hänen kanssansa. Hänhän tietää ’kaiken’ isäsi omistuksista ja on vastannut niiden hoidosta ja säilymisestä.

Ai isän kuoltua? Enpä usko, että hänellä on silloin isoakaan roolia. Ei ole kukaan tuttava.

Ap

Edunvalvojan pitää vuosittain ilmoittaa maistraatille isäsi omaisuus ja velat, joten periaatteessa hänellä pitäisi olla ajantasalla oleva tieto isäsi omaisuudesta. Mutta jos isälläsi on ulkomailla omaisuutta, josta edunvalvoja ei ole koskaan saanut tietoa, niin tältä osin asian selvittäminen on vaikeaa.

Edunvalvoja itsekin

Niin, vähän vaikeaa mennä uskottavasti selittämään edunvalvojalle että "teepä työtä *tämmöisen* eteen. Kyllä kannattaa!" Kun ei itsekään tiedä muuta kuin että rahat jaettiin isälle ja hänen sisaruksilleen mummin eläessä, ja hänellä mummilla ne olivat olleet Sveitsissä ne rahat.

Ap

En tiedä, miyen sveitsiläiset pankit toimivat. Mutta periaatteessa tällaisessa tapauksessa saattaisi toimia se, että edunvalvoja lähettää sveitsissä toimiville pankeille kirjeen, jossa on saksaksi tai ranskaksi käännetty ja oikeaksi todistettu todistus siitä, että hän on isäsi edunvalvoja, ja pyyntö kertoa, onko isälläsi tili ko. pankissa. Tämä siis maksaisi asiakirjojen kääntämisen ja oikeaksi todistamisen + ehkä noin päivän edunvalvojan työtä.

Aivan. Kiitos selvennyksestä! Näin voisi asia mennä myös isän kuoltua jos selvitän asiaa itse varmaakin? Että todistuksia mukaan oikeuksista saada tietoa ja kysely. Hyvä

Ap

Mitä todistuksia? Ja miten olet varma että teet kyselyn KAIKKIIN sveitsiläisiin pankkeihin?

Eiköhän jostain löydy lista Sveitsissä toimivista pankeista. Sellainen löytyy suomalaisistakin pankeista. Todistukset tässä tapauksessa olisivat pankin edellyttämät todistukset siitä, että isä on kuollut ja ap on hänen tyttärensä. Vaikka Sveitsissä on tiukka pankkisalaisuus, niin tuskin sielläkään pidetään tilinomistajan etuna sitä, että hänen kuollessaan perilliset eivät saa tietoa vainajan pankissa olleista talletuksista. Toki tällaisessa tapauksessa kannattaa pyytää neuvoa Sveitsissä toimivalta lakimieheltä siinä, miten tietoa kannattaa kysyä. Se toki maksaa, mutta jos on mahdollista, että tilillä on satoja tuhansia talletuksia, niin homma kannattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten vaan otatte pesänselvittäjän, yleensä sen homman tekee kallispalkkainen juristi, ja ne kaikki rahat ovat pois pesästä. Nimim. kokemusta omaava.

No tätä ei mielellään tekisi. Mietin vain, että se pesänselvitys on terminä itselle vielä hieman vieras, että mitä se pitää sisällään. Jos hankin oman asianajajan, jonka aionkin tehdä, osaisikohan se tulla ajatelleeksi kaikkia asioita, joita pitää selvittää pesän varojen osalta. Osin epäilyttää, että vaimo koittaa piilottaa varoja, ovat asuneet ulkomaillakin. Tiedän kyllä missä toki.

Ap

Jos heillä on Matti TAI Maija -tili. Voi Maija jatkaa sen käyttöä.

Jos se on JA tili tai vain kuolleen nimillä ei pankki anna koskea varoihin ilman valtakirjaa ja aikanaan otetta Perukirjasta (ja meillä on jopa joskus 15v isomummo kuoleman jälkeen fuusioitunut pankki yhtäkkiä taas vaatinut kaikkien peruskirjan osakkaiden virkatodistukset, jotta perikunnan metsäasioiden hoitaja on saanut suoraan metsään liittyviä maksuja maksettua tililtä...)

Isä on edunvalvonnassa.

Ap

Sitten nämä käytännön asiat hoidetaan hänen kanssansa. Hänhän tietää ’kaiken’ isäsi omistuksista ja on vastannut niiden hoidosta ja säilymisestä.

Ai isän kuoltua? Enpä usko, että hänellä on silloin isoakaan roolia. Ei ole kukaan tuttava.

Ap

Edunvalvojan pitää vuosittain ilmoittaa maistraatille isäsi omaisuus ja velat, joten periaatteessa hänellä pitäisi olla ajantasalla oleva tieto isäsi omaisuudesta. Mutta jos isälläsi on ulkomailla omaisuutta, josta edunvalvoja ei ole koskaan saanut tietoa, niin tältä osin asian selvittäminen on vaikeaa.

Edunvalvoja itsekin

Niin, vähän vaikeaa mennä uskottavasti selittämään edunvalvojalle että "teepä työtä *tämmöisen* eteen. Kyllä kannattaa!" Kun ei itsekään tiedä muuta kuin että rahat jaettiin isälle ja hänen sisaruksilleen mummin eläessä, ja hänellä mummilla ne olivat olleet Sveitsissä ne rahat.

Ap

En tiedä, miyen sveitsiläiset pankit toimivat. Mutta periaatteessa tällaisessa tapauksessa saattaisi toimia se, että edunvalvoja lähettää sveitsissä toimiville pankeille kirjeen, jossa on saksaksi tai ranskaksi käännetty ja oikeaksi todistettu todistus siitä, että hän on isäsi edunvalvoja, ja pyyntö kertoa, onko isälläsi tili ko. pankissa. Tämä siis maksaisi asiakirjojen kääntämisen ja oikeaksi todistamisen + ehkä noin päivän edunvalvojan työtä.

Ihan sähköpostitse enkuksi kysymällä selviää meidän pankistamme se tieto, että onko tiliä olemassa. Hypolainojen myöntämisen ulkomaille olemme myös lopettaneet, moni muukin pankki. Pääsääntöisesti suomalaisten yksityishenkilöiden tilit lopetetaan pankin toimesta maasta poistumisen jälkeen tietyssä siirtymäajassa. Tästä ilmoitetaan tilin omistajalle.

Vierailija kirjoitti:

Pesänselvittäjän hakeminen voi olla ainoa ratkaisu, jos osakkaiden kesken ei ole luottamusta.

Jos olisin AP, koittaisin ensin perunkirjoituksen laatimista sovinnossa lesken kanssa. Perukirjaan tarvitaan kaikkien osakkaiden allekirjoitukset, joten leski ei yksin sitä pysty oman mielensä mukaisesti laatimaan. Jos perunkirjoituksessa tulee ongelmia, niin pesänselvittäjä on ainoa, joka tilanteen voi ratkaista. Minusta on järkevämpi maksaa pesänselvittäjä kuin muu oma juristi. Pesänselvittäjälläkun on valtuudet hallinnoida kuolinpesää ja tehdä siinä tarvittavat toimenpiteet.

Perukirjan allekirjoittaa pesän ilmoittaja ja uskotut miehet. Ei tarvita kaikkien osakkaiden allekirjoituksia. Yleensä otetaan allekirjoitukset läsnäolijoilta, mutta tämä ei välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä juristi neuvoi tekemään keskinäisen omistusoikeustestamentin, jossa toivotaan, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa ja jossa suljetaan lasten aviopuolisot pois. Lapset saavat perinnön sitten, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Juristin mukaan vain Suomessa joutuu tekemään testametin puolison hyväksi. Muualla leski on perijä.

Ihan mielenkiinnosta: jos tekee tälläisen testamentin ja käy niin, että lapsi on vielä alaikäinen vanhemman kuollessa, niin vaatiiko ulkopuolinen edunvalvoja tätä lakiosaa? Vai kunnioittaako testamenttia?

Tälkaisessa tapauksessa maistraatti pitää huolen siitä, että alaikäinen lapsi saa lakiosansa. Lapsen edunvalvojana voi toimia joko lapsen eloon jäänyt vanhempi tai joku ulkopuolinen, mutta joka tapauksessa lapselle on pakko vaatia lakiosaa.

Eli testamenttia on käytännössä turha siis tehdä. (Meillä omaisuutena lähinnä talo ja olen pohtinut testamentin tekemistä juurikin sitä varten, että jotain sattuu ennen kuin lapsi on täysikäinen. Helpottamaan siis sen jäljelle jääneen elämää, mutta jos talo on pakko myydä, että lakiosa toteutuu, niin samapa se sitten on.)

Ei taloa tarvitse myydä, talolla vain on useampi omistaja - leski omistaa 75% ja lapset 25%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos testamenttia ei ole, puolet omaisuudesta kuuluu leskelle. Sinä perit isäsi osuuden. Ulkopuolinen pesänjakaja voi olla teidän tapauksessanne tarpeen.

(Ap, soita laki 24:ään, siellä vastaa juristi puhelun hinnalla. Nämä m*ntit täällä eivät tiedä yhtään mitään. Minäkin joudun tankaamaan perintökaarta joka kerta kun näihin vastaan.)

Ei kuulu. Sekoitat perintökaaren ja osituksen. Vainajan perivät vain lapset (ellei testamentilla ole muuta määrätty). Ellei ole lapsia, perii leski.

Jos puolisot ovat olleet aviopari, suoritetaan ositus, jossa enemmän omistavan omaisuudesta maksetaan tasinkoa vähemmän omistavalle. Tällöin leski voi joutua maksamaan tasinkoa vainajalle eli käytännössä tämän perijöille eli lapsille. Jännää kun kommentoijat aina kuvittelevat vaimon omistaneen vähemmän ;DDD Ovat ilmeisesti tyhmiä. Äitini oli varakkaampi kuin isäni, samoin itse olen varakkaampi kuin mieheni.

Perunkirjoitus on vainajan pesänselvitys. Siinä selvitetään myös aviopuolison varat ja velat. Verottaja laskee perintöveron sen mukaan, mikä on laillinen omaisuuden jako. Pesänselvittäjää ei tarvita. Rintaperillinen voi vaatia heti lakiosaansa, joka on 50% vainajan omaisuudesta. Tällöin leski joutuu sen maksamaan rahana, ellei ole säästöjä tai myy yhteistä asuntoa (mihin hänellä ei ole velvollisuutta, vaan voi pitää elinikäisen hallintaoikeuden). Ketään ei voi pakottaa ottamaan lainaa, eivätkä kaikki lainaa saa, joten tuo lakiosan saaminen on täysin siitä kiinni, onko leskellä maksukykyä. Leski voi myös luovuttaa muuta omaisuutta, esim. kesämökin, mutta asunnosta häntä ei voi pakottaa luopumaan, ellei hänellä esim. itsellään ole asuntoa, johon hän voi muuttaa.

Jos jäljellä oleva oli se rikkaampi ei hänen tarvitse maksaa perikunnalle tasankoa (joku iäkäs ihmine saattaa haluta näin silti tehdä, pienentämiseen itsensä jälkeen maksettavaa perintöveroa, mutta taitaa olla aika harvinaista).

Ainostaan, jos leski on vaarattomampi, on tasongonmaksuvelvoite perikunnalta leskelle päin.

Oli se leski sitten se mies tai vaimo.

Vaarattomalle leskelle maksetaan tasankoa... :)

Entä jos leski onkin vaarallinen?

AP:n huoli näyttää olevan se, että leski pimittää osan pesän varoista ja jättää ne ilmoittamatta perukirjassa. Tämä olisi rangaistava teko, mikä on hyvä tuoda myös lesken tietoon.

Joka perunkirjoituksessa tahallansa salaa tai vilpillisesti ilmoittaa jotakin, tuomittaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Itseäkin kiinnostaa. Omat vanhemmat kyllä elävät varmasti vielä vuosia, eikä siinä mitään, mutta sitten kun aika koittaa. Voiko kaiken hoitaa asianajajan avustuksella?

Minä hoisin eikä tullut loppujen lopuksi kovin kalliiksi, kun itse tein asiakirjat asianajajan neuvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että av-mammat ovat huonosti turvanneet tulevaisuutensa. Oma on vahinkonne. Leski ei peri, vaan lapset perivät. 

Huomioikaa sitten se, että perijä maksaa myös perintöveron, oli sitten varaton opiskelija tai sylivauva. Vero lankeaa maksuun noin puoli vuotta perunkirjoituksesta. 

Niille on ihan oma nimityksensä jotka turvaavat tulevaisuutensa levittelemällä haarojaan miehelle odotellen miehen kupsahtamista. Toinen kierros eikä edes yhteisiä lapsia (?).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pesän osakas voi hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän (=ulkopuolinen juristi) määräämistä. Riitaisessa pesässä helpompi, vaikka hintaa jonkin verran tulee. Maksetaan pesän varoista.

Perukirja on veroilmoitus ja omaisuusluettelo perinnönjakoa varten. Periaatteessa lesken on vaikea anastaa mitään, mikä on jollain tavalla rekisterissä (pankki- ja arvo-osuustilit, kiinteistöt, autot ja veneet ym.), vaikka perunkirjoitus tehtäisiin itse. Vaatii valtakirjojen ym. väärentämistä. Pesänselvittäjä toisaalta ei pysty estämään dokumentoimattomien korujen, taiteen ym. pimittämistä, varsinkaan, jos muilla osakkailla ei ole tietoa niiden alkuperästä ja omistajuudesta.

Okei, kiitos! Kiitos asiallisesta tiedosta. Isän arvoesineet kyllä tiedän, ovatko ne muuten käytännössä minun omaisuuttani perinnönjaossa? Itselläni särähti korvaan, kun Nykäsen leski suureellisesti ilmoitti Matin palkinnoista, että antaa yhden tyttärelle ja pitää loput itse. Ei kai ne sen lesken omaisuutta ole? Eri asia tietenkin, jos tytärtä eivät palkinnot kiinnosta.

Ap

Periaatteessa puolisoiden varat ovat erillisiä, joten jokainen vainajan omistama esine kuuluu perilliselle eikä leskelle. Käytännössä osituksessa ja sen jälkeen mahdollisessa tasingonluovutuksessa sovitaan, luovutetaanko tasinkona esimerkiksi joitain arvoesineitä.

Leskellä on kuitenkin oikeus pitää yhteinen koti jakamattomana hallinnassaan, myös irtaimisto. Tauluja ei tarvitse luovuttaa seiniltä tai kynttilänjalkoja hyllystä. Esineiden omistus ei silti siirry leskelle.

Jos on kyse sveitsiläistä tileistä, kannattaa aluksi ottaa yhteyttä Sveitsin suurlähetystöön. Sieltä saa neuvot, miten on paras toimia.