Lue keskustelun säännöt.
Jos on vauras kuolinpesä ja kaksi osakasta, leski ja tytär
01.03.2019 |
Jotka eivät tule keskenään toimeen, niin miten perunkirjoitus tai pesänselvitys kannattaisi hoitaa? Tytär kyselee. Jossain luki, että pesänselvityksen voi hoitaa se henkilö, joka pesän parhaiten tuntee. Se olisi tässä tapauksessa hienoisella erolla leski, tytärkin siis tuntee varallisuuskuviot tiettyyn pisteeseen saakka. Entä jos toinen osakas ei todellakaan luota pesän "paremmin tuntevaan"?
Onko sen, joka ei luota toiseen käytännössä pakko käyttää lakimiestä? Mihin asioihin tarkalleen ottaen? Kukaan ei ole vielä kuollut, kiinnostaa vain jo etukäteen.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Pesän osakas voi hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän (=ulkopuolinen juristi) määräämistä. Riitaisessa pesässä helpompi, vaikka hintaa jonkin verran tulee. Maksetaan pesän varoista.
Perukirja on veroilmoitus ja omaisuusluettelo perinnönjakoa varten. Periaatteessa lesken on vaikea anastaa mitään, mikä on jollain tavalla rekisterissä (pankki- ja arvo-osuustilit, kiinteistöt, autot ja veneet ym.), vaikka perunkirjoitus tehtäisiin itse. Vaatii valtakirjojen ym. väärentämistä. Pesänselvittäjä toisaalta ei pysty estämään dokumentoimattomien korujen, taiteen ym. pimittämistä, varsinkaan, jos muilla osakkailla ei ole tietoa niiden alkuperästä ja omistajuudesta.
Okei, kiitos! Kiitos asiallisesta tiedosta. Isän arvoesineet kyllä tiedän, ovatko ne muuten käytännössä minun omaisuuttani perinnönjaossa? Itselläni särähti korvaan, kun Nykäsen leski suureellisesti ilmoitti Matin palkinnoista, että antaa yhden tyttärelle ja pitää loput itse. Ei kai ne sen lesken omaisuutta ole? Eri asia tietenkin, jos tytärtä eivät palkinnot kiinnosta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän on trendinä tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Jos lapset haluavat, he voivat vaatia lakiosaansa.
Ystäväni luuli perivänsä isänsä, mutta lähes kaikki oli laitettu vaimon(ei ollut ystäväni äiti) nimiin jo vuosia aiemmin, kun oli ostettu uusi asunto ja vapaa-ajanasunto ja pari, kolme sijoitusasuntoa.
Mun isän en usko tehneen tällaista. Piti vaimoaan toisaalta lähinnä taloudenhoitajana.
Ap
Palkkaa ei maksanut, joten testamentannut hänelle, jos on fiksu.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, neuvoisin mielelläni perusasiat, mutta inhottaa tällainen asenne, että se isän vaimo on joku riesa ja yrittää vaan kavaltaa jne. Jos isäkin on sanonut, ettei halua ottaa kantaa ja riidellä, pitäisikö tyttärenkin kunnioittaa sitä, että kyseessä on isän itselleen valitsema elämänkumppani?
Tottakai oman kumppanin tulevaisuuden haluaa turvata oman kuolemansa varalta, vaikka ahneet perilliset kärkkyvätkin.
No ei ole halunnut ottaa kantaa, mikä saa sinut kuvittelemaan, että on silloin turvannut lesken aseman jotenkin? Ja toisekseen kun et tiedä kaikkea, niin turha arvostella asennettani. Se ihminen on aivan ansionsa mukaan epäilyn alainen. Häntä ei esim. käräjäoikeudessa hyväksytty isäni edunvalvojaksi. Ehkä se riittää kertomaan hänen luotettavuudestaan? Toki kenties omaisuuden määräkin vaikutti, en tiedä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän on trendinä tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Jos lapset haluavat, he voivat vaatia lakiosaansa.
Ystäväni luuli perivänsä isänsä, mutta lähes kaikki oli laitettu vaimon(ei ollut ystäväni äiti) nimiin jo vuosia aiemmin, kun oli ostettu uusi asunto ja vapaa-ajanasunto ja pari, kolme sijoitusasuntoa.
Mun isän en usko tehneen tällaista. Piti vaimoaan toisaalta lähinnä taloudenhoitajana.
ApPalkkaa ei maksanut, joten testamentannut hänelle, jos on fiksu.
On elättänyt. Se riittää isän mielestä kyllä.
Ap
Pesänselvittäjän hakeminen voi olla ainoa ratkaisu, jos osakkaiden kesken ei ole luottamusta.
Jos olisin AP, koittaisin ensin perunkirjoituksen laatimista sovinnossa lesken kanssa. Perukirjaan tarvitaan kaikkien osakkaiden allekirjoitukset, joten leski ei yksin sitä pysty oman mielensä mukaisesti laatimaan. Jos perunkirjoituksessa tulee ongelmia, niin pesänselvittäjä on ainoa, joka tilanteen voi ratkaista. Minusta on järkevämpi maksaa pesänselvittäjä kuin muu oma juristi. Pesänselvittäjälläkun on valtuudet hallinnoida kuolinpesää ja tehdä siinä tarvittavat toimenpiteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos testamenttia ei ole, puolet omaisuudesta kuuluu leskelle. Sinä perit isäsi osuuden. Ulkopuolinen pesänjakaja voi olla teidän tapauksessanne tarpeen.
(Ap, soita laki 24:ään, siellä vastaa juristi puhelun hinnalla. Nämä m*ntit täällä eivät tiedä yhtään mitään. Minäkin joudun tankaamaan perintökaarta joka kerta kun näihin vastaan.)
Ei kuulu. Sekoitat perintökaaren ja osituksen. Vainajan perivät vain lapset (ellei testamentilla ole muuta määrätty). Ellei ole lapsia, perii leski.
Jos puolisot ovat olleet aviopari, suoritetaan ositus, jossa enemmän omistavan omaisuudesta maksetaan tasinkoa vähemmän omistavalle. Tällöin leski voi joutua maksamaan tasinkoa vainajalle eli käytännössä tämän perijöille eli lapsille. Jännää kun kommentoijat aina kuvittelevat vaimon omistaneen vähemmän ;DDD Ovat ilmeisesti tyhmiä. Äitini oli varakkaampi kuin isäni, samoin itse olen varakkaampi kuin mieheni.
Perunkirjoitus on vainajan pesänselvitys. Siinä selvitetään myös aviopuolison varat ja velat. Verottaja laskee perintöveron sen mukaan, mikä on laillinen omaisuuden jako. Pesänselvittäjää ei tarvita. Rintaperillinen voi vaatia heti lakiosaansa, joka on 50% vainajan omaisuudesta. Tällöin leski joutuu sen maksamaan rahana, ellei ole säästöjä tai myy yhteistä asuntoa (mihin hänellä ei ole velvollisuutta, vaan voi pitää elinikäisen hallintaoikeuden). Ketään ei voi pakottaa ottamaan lainaa, eivätkä kaikki lainaa saa, joten tuo lakiosan saaminen on täysin siitä kiinni, onko leskellä maksukykyä. Leski voi myös luovuttaa muuta omaisuutta, esim. kesämökin, mutta asunnosta häntä ei voi pakottaa luopumaan, ellei hänellä esim. itsellään ole asuntoa, johon hän voi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos testamenttia ei ole, puolet omaisuudesta kuuluu leskelle. Sinä perit isäsi osuuden. Ulkopuolinen pesänjakaja voi olla teidän tapauksessanne tarpeen.
Nyt oli kyse pesänselvityksestä. Toimenpiteenä jne.
Ap
Pesänselvitys tehdään jos joku pesän osakas riitauttaa pesänjaon. Pesänjako siis ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä juristi neuvoi tekemään keskinäisen omistusoikeustestamentin, jossa toivotaan, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa ja jossa suljetaan lasten aviopuolisot pois. Lapset saavat perinnön sitten, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet. Juristin mukaan vain Suomessa joutuu tekemään testametin puolison hyväksi. Muualla leski on perijä.
Pankin kautta saa apua.
Leski ei peri, kun kuolleella on lapsi(a), paitsi testamentin kautta.
Jos kyseessä on aviopari, lasketaan sekä lesken että kuolleen omaisuus yhteen ja siitä laskennallisesti 50% on lesken omaisuutta, paitsi jos leski on rikkaampi, hänen ei tarvitse maksaa kuolinpesälle mitään tasinkoa.
Avioleskellä on oikeus jäädä asumaan perikunnan asuntoon mikäli hänellä ei ole omaa tarkoituksenmukaista asuntoa mihin muuttaa.
Avoleskellä saattaa nykyään olla vastaavia etuja, en ole tutustunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, neuvoisin mielelläni perusasiat, mutta inhottaa tällainen asenne, että se isän vaimo on joku riesa ja yrittää vaan kavaltaa jne. Jos isäkin on sanonut, ettei halua ottaa kantaa ja riidellä, pitäisikö tyttärenkin kunnioittaa sitä, että kyseessä on isän itselleen valitsema elämänkumppani?
Tottakai oman kumppanin tulevaisuuden haluaa turvata oman kuolemansa varalta, vaikka ahneet perilliset kärkkyvätkin.
Minun asenteeni perustuu ainoastaan siihen, että isäni on aikanaan sanonut, että kaikki tulee mulle. Vaimohan ei siitä tykännyt ja on voinut koittaa manipuloida vanhenevaa ihmistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän on trendinä tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti. Jos lapset haluavat, he voivat vaatia lakiosaansa.
Ystäväni luuli perivänsä isänsä, mutta lähes kaikki oli laitettu vaimon(ei ollut ystäväni äiti) nimiin jo vuosia aiemmin, kun oli ostettu uusi asunto ja vapaa-ajanasunto ja pari, kolme sijoitusasuntoa.
Mun isän en usko tehneen tällaista. Piti vaimoaan toisaalta lähinnä taloudenhoitajana.
ApPalkkaa ei maksanut, joten testamentannut hänelle, jos on fiksu.
On elättänyt. Se riittää isän mielestä kyllä.
Ap
Orjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, neuvoisin mielelläni perusasiat, mutta inhottaa tällainen asenne, että se isän vaimo on joku riesa ja yrittää vaan kavaltaa jne. Jos isäkin on sanonut, ettei halua ottaa kantaa ja riidellä, pitäisikö tyttärenkin kunnioittaa sitä, että kyseessä on isän itselleen valitsema elämänkumppani?
Tottakai oman kumppanin tulevaisuuden haluaa turvata oman kuolemansa varalta, vaikka ahneet perilliset kärkkyvätkin.
No ei ole halunnut ottaa kantaa, mikä saa sinut kuvittelemaan, että on silloin turvannut lesken aseman jotenkin? Ja toisekseen kun et tiedä kaikkea, niin turha arvostella asennettani. Se ihminen on aivan ansionsa mukaan epäilyn alainen. Häntä ei esim. käräjäoikeudessa hyväksytty isäni edunvalvojaksi. Ehkä se riittää kertomaan hänen luotettavuudestaan? Toki kenties omaisuuden määräkin vaikutti, en tiedä.
Ap
En tiedä kaikkea, mutta kirjoituksistasi paistaa tyypillinen "lapsipuolen" asenne. Koska isä on ottanut uuden vaimon, joko eron tai äitisi kuoleman seurauksena, lapset ovat katkeria eivätkä hyväksy tätä ratkaisua ja päsmäröivät isän valintoja. Minusta on selvää, jos isäsi on sanonut ettei ota kantaa, ettei hän halua sinun hankaloittavan mahdollisen tulevan lesken asemaa.
Se että onko kyseessä luotettava henkilö vai ei, on myös heidän keskeinen asiansa. Ei ole ulkopuolisten asia tuollaisia sanella.
AP, vaikutat kirjoitustesi perusteella erittäin agressiiviselta ja riidanhaluiselta. On varmasti kaikille osapuolille helpompaa, että tuleva kuolinpesä annetaan heti pesänselvittäjän haltuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkkaa lakimies. Näin toimin itse kun aika koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos testamenttia ei ole, puolet omaisuudesta kuuluu leskelle. Sinä perit isäsi osuuden. Ulkopuolinen pesänjakaja voi olla teidän tapauksessanne tarpeen.
(Ap, soita laki 24:ään, siellä vastaa juristi puhelun hinnalla. Nämä m*ntit täällä eivät tiedä yhtään mitään. Minäkin joudun tankaamaan perintökaarta joka kerta kun näihin vastaan.)
Ei kuulu. Sekoitat perintökaaren ja osituksen. Vainajan perivät vain lapset (ellei testamentilla ole muuta määrätty). Ellei ole lapsia, perii leski.
Jos puolisot ovat olleet aviopari, suoritetaan ositus, jossa enemmän omistavan omaisuudesta maksetaan tasinkoa vähemmän omistavalle. Tällöin leski voi joutua maksamaan tasinkoa vainajalle eli käytännössä tämän perijöille eli lapsille. Jännää kun kommentoijat aina kuvittelevat vaimon omistaneen vähemmän ;DDD Ovat ilmeisesti tyhmiä. Äitini oli varakkaampi kuin isäni, samoin itse olen varakkaampi kuin mieheni.
Perunkirjoitus on vainajan pesänselvitys. Siinä selvitetään myös aviopuolison varat ja velat. Verottaja laskee perintöveron sen mukaan, mikä on laillinen omaisuuden jako. Pesänselvittäjää ei tarvita. Rintaperillinen voi vaatia heti lakiosaansa, joka on 50% vainajan omaisuudesta. Tällöin leski joutuu sen maksamaan rahana, ellei ole säästöjä tai myy yhteistä asuntoa (mihin hänellä ei ole velvollisuutta, vaan voi pitää elinikäisen hallintaoikeuden). Ketään ei voi pakottaa ottamaan lainaa, eivätkä kaikki lainaa saa, joten tuo lakiosan saaminen on täysin siitä kiinni, onko leskellä maksukykyä. Leski voi myös luovuttaa muuta omaisuutta, esim. kesämökin, mutta asunnosta häntä ei voi pakottaa luopumaan, ellei hänellä esim. itsellään ole asuntoa, johon hän voi muuttaa.
Jos jäljellä oleva oli se rikkaampi ei hänen tarvitse maksaa perikunnalle tasankoa (joku iäkäs ihmine saattaa haluta näin silti tehdä, pienentämiseen itsensä jälkeen maksettavaa perintöveroa, mutta taitaa olla aika harvinaista).
Ainostaan, jos leski on vaarattomampi, on tasongonmaksuvelvoite perikunnalta leskelle päin.
Oli se leski sitten se mies tai vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Pesänselvittäjän hakeminen voi olla ainoa ratkaisu, jos osakkaiden kesken ei ole luottamusta.
Jos olisin AP, koittaisin ensin perunkirjoituksen laatimista sovinnossa lesken kanssa. Perukirjaan tarvitaan kaikkien osakkaiden allekirjoitukset, joten leski ei yksin sitä pysty oman mielensä mukaisesti laatimaan. Jos perunkirjoituksessa tulee ongelmia, niin pesänselvittäjä on ainoa, joka tilanteen voi ratkaista. Minusta on järkevämpi maksaa pesänselvittäjä kuin muu oma juristi. Pesänselvittäjälläkun on valtuudet hallinnoida kuolinpesää ja tehdä siinä tarvittavat toimenpiteet.
Varmaan edetäänkin näin, että jos tilanne kosahtaa, niin hankin pesänselvittäjän. Jos selvitään (molempien?) osapuolten omien juristien avulla, niin sitten selvitään. Jos koittaisi päästä niin pitkälle kuin mahdollista ilman pesänselvittäjää, ja loppuun sit se, ettei maksais niin hirveästi.
Mutta siis mitä, että pesänselvitystä ei tarvita ennen perukirjaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, neuvoisin mielelläni perusasiat, mutta inhottaa tällainen asenne, että se isän vaimo on joku riesa ja yrittää vaan kavaltaa jne. Jos isäkin on sanonut, ettei halua ottaa kantaa ja riidellä, pitäisikö tyttärenkin kunnioittaa sitä, että kyseessä on isän itselleen valitsema elämänkumppani?
Tottakai oman kumppanin tulevaisuuden haluaa turvata oman kuolemansa varalta, vaikka ahneet perilliset kärkkyvätkin.
No ei ole halunnut ottaa kantaa, mikä saa sinut kuvittelemaan, että on silloin turvannut lesken aseman jotenkin? Ja toisekseen kun et tiedä kaikkea, niin turha arvostella asennettani. Se ihminen on aivan ansionsa mukaan epäilyn alainen. Häntä ei esim. käräjäoikeudessa hyväksytty isäni edunvalvojaksi. Ehkä se riittää kertomaan hänen luotettavuudestaan? Toki kenties omaisuuden määräkin vaikutti, en tiedä.
ApEn tiedä kaikkea, mutta kirjoituksistasi paistaa tyypillinen "lapsipuolen" asenne. Koska isä on ottanut uuden vaimon, joko eron tai äitisi kuoleman seurauksena, lapset ovat katkeria eivätkä hyväksy tätä ratkaisua ja päsmäröivät isän valintoja. Minusta on selvää, jos isäsi on sanonut ettei ota kantaa, ettei hän halua sinun hankaloittavan mahdollisen tulevan lesken asemaa.
Se että onko kyseessä luotettava henkilö vai ei, on myös heidän keskeinen asiansa. Ei ole ulkopuolisten asia tuollaisia sanella.
En ole katkera siitä, voisitko jo lakata keksimästä tarinoitasi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos testamenttia ei ole, puolet omaisuudesta kuuluu leskelle. Sinä perit isäsi osuuden. Ulkopuolinen pesänjakaja voi olla teidän tapauksessanne tarpeen.
(Ap, soita laki 24:ään, siellä vastaa juristi puhelun hinnalla. Nämä m*ntit täällä eivät tiedä yhtään mitään. Minäkin joudun tankaamaan perintökaarta joka kerta kun näihin vastaan.)
Ei kuulu. Sekoitat perintökaaren ja osituksen. Vainajan perivät vain lapset (ellei testamentilla ole muuta määrätty). Ellei ole lapsia, perii leski.
Jos puolisot ovat olleet aviopari, suoritetaan ositus, jossa enemmän omistavan omaisuudesta maksetaan tasinkoa vähemmän omistavalle. Tällöin leski voi joutua maksamaan tasinkoa vainajalle eli käytännössä tämän perijöille eli lapsille. Jännää kun kommentoijat aina kuvittelevat vaimon omistaneen vähemmän ;DDD Ovat ilmeisesti tyhmiä. Äitini oli varakkaampi kuin isäni, samoin itse olen varakkaampi kuin mieheni.
Perunkirjoitus on vainajan pesänselvitys. Siinä selvitetään myös aviopuolison varat ja velat. Verottaja laskee perintöveron sen mukaan, mikä on laillinen omaisuuden jako. Pesänselvittäjää ei tarvita. Rintaperillinen voi vaatia heti lakiosaansa, joka on 50% vainajan omaisuudesta. Tällöin leski joutuu sen maksamaan rahana, ellei ole säästöjä tai myy yhteistä asuntoa (mihin hänellä ei ole velvollisuutta, vaan voi pitää elinikäisen hallintaoikeuden). Ketään ei voi pakottaa ottamaan lainaa, eivätkä kaikki lainaa saa, joten tuo lakiosan saaminen on täysin siitä kiinni, onko leskellä maksukykyä. Leski voi myös luovuttaa muuta omaisuutta, esim. kesämökin, mutta asunnosta häntä ei voi pakottaa luopumaan, ellei hänellä esim. itsellään ole asuntoa, johon hän voi muuttaa.
Jos leski on varakkaampi kuin vainaja, ei hän joudu maksamaan tasinkoa vainajan lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Pesänselvittäjän hakeminen voi olla ainoa ratkaisu, jos osakkaiden kesken ei ole luottamusta.
Jos olisin AP, koittaisin ensin perunkirjoituksen laatimista sovinnossa lesken kanssa. Perukirjaan tarvitaan kaikkien osakkaiden allekirjoitukset, joten leski ei yksin sitä pysty oman mielensä mukaisesti laatimaan. Jos perunkirjoituksessa tulee ongelmia, niin pesänselvittäjä on ainoa, joka tilanteen voi ratkaista. Minusta on järkevämpi maksaa pesänselvittäjä kuin muu oma juristi. Pesänselvittäjälläkun on valtuudet hallinnoida kuolinpesää ja tehdä siinä tarvittavat toimenpiteet.
Perunkirjoittajaan tarvitaan pesän ilmoittajan ja kahden uskotun miehen allekirjoitukset, minimissään siis kaksi nimeä.
Edes rintaperillisen läsnäolo ei ole välttämätöntä perunkirjoituksessa, kutsu pitää toki lähettää.
Hmm, neuvoisin mielelläni perusasiat, mutta inhottaa tällainen asenne, että se isän vaimo on joku riesa ja yrittää vaan kavaltaa jne. Jos isäkin on sanonut, ettei halua ottaa kantaa ja riidellä, pitäisikö tyttärenkin kunnioittaa sitä, että kyseessä on isän itselleen valitsema elämänkumppani?
Tottakai oman kumppanin tulevaisuuden haluaa turvata oman kuolemansa varalta, vaikka ahneet perilliset kärkkyvätkin.