Lue keskustelun säännöt.
Yläkertaan muutti samana vuonna, 1979, syntynyt yh-mamma
01.03.2019 |
Kahden pienen lapsensa kanssa 2v ja 4v.
Kuuluu lasten itkua, raivareita, äiti laulamassa jotain pää-olkapää-peppu-pilvet-varpaat- laulua ja näkyy ulkoilurumba viikonloppuisin, hermo kireänä lähtöjä, päiväkotirumbaa jne.
Meillä alakerrassa on 16 ja 15 vuotiaat teinit, jotka elävät itsenäisesti, huolehtivat menonsa ja tekevät osuutensa kotitöistä.
Olin unohtanut miten kamalaa aikaa tuo pikkulapsiaika oikein oli! Onneksi tein lapset suht nuorena, vähän päälle parikymppisenä, enkä melkein nelikymppisenä. Tässähän on aikaa vielä vaikka mihin! Taidan lähteä kohta salille ja sieltä töihin. Kun tulen kotiin, on ruoka valmista, sillä 15v sanoi kokkailevansa tänään.
Kommentit (98)
Minä olen M42 ja mietin tässä että vieläkö tekisi yhden. Edellinen tapaus alkaa olla pian 10v ja jotenkin tuntuu että jos en enää tee, niin tulee sellainen olo että tässäkö se oli, nytkö vaan tehdään töitä ja odotellaan eläkettä ja siinä se? Toisaalta taas miettii että miltähän ne yövalvomiset ja muut tuntuvat tässä iässä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälin ap:ta, joka asuu niin heikosti eristetyssä talossa, että joutuu jatkuvasti kuuntelemaan yläkerran naapurien mekkalointia. Itse onneksi asun ylimmässä kerroksessa ja meidän talossamme ei asu yhtään lasta, ihanan hiljaista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kiillotan nyt vähän omaa kruunua, mutta, koska muistan edelleen hyvin millaista oli olla pienen uhmiksen nuori yh , käyn mielelläni välillä tarjoamassa vapaahetken tuttaville, joilla on pieniä lapsia.
Saavat vähän omaa aikaa vanhempansa, ja minä taas parhaat palat pikkulapsiajasta.
Ihana olet, tästä saat toisen kruunun itsellesi, no en löytänyt kruunua, saat sydämen. ❤️
Minä saan tänään 3 kuukauden ikäisen lapsenlapseni yökylään. Ihanaa! Hän on suloinen ja niin mahdottoman rakas!Kuka antaa 3kk ikäisen yökylään ja miksi?! Voi kiintymyssuhdetta....
3 kk ikäiselle vauvalle ei ole suurta väliä kuka häntä hoitaa, kunhan hoitaa. Vain Suomessa äidin odotetaan kasvavan kiinni vauvaansa ja hylkäävän kaiken muun elämän, ja tätä yritetään perustella psykologian avulla vaikka ei siitä mitään tiedetä. Lue asioista ennen mussutusta.
Olen käytännössä kokenut tämän, miniäni sairastui lapsen ollessa erittäin pieni. Jäin virkavapaalle hoitamaan lasta poikani tueksi. Halusin, että pojallani oli mahdollisuus olla myös vaimonsa tukena, sairaalassa ei lapsi, hoidoista johtuen, voinut olla koko aikaa, eikä jaksamistaan huonovointisena ollut. Hyvin on kiintymyssuhde muodostunut äidin ja lapsen välille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kiillotan nyt vähän omaa kruunua, mutta, koska muistan edelleen hyvin millaista oli olla pienen uhmiksen nuori yh , käyn mielelläni välillä tarjoamassa vapaahetken tuttaville, joilla on pieniä lapsia.
Saavat vähän omaa aikaa vanhempansa, ja minä taas parhaat palat pikkulapsiajasta.
Ihana olet, tästä saat toisen kruunun itsellesi, no en löytänyt kruunua, saat sydämen. ❤️
Minä saan tänään 3 kuukauden ikäisen lapsenlapseni yökylään. Ihanaa! Hän on suloinen ja niin mahdottoman rakas!Kuka antaa 3kk ikäisen yökylään ja miksi?! Voi kiintymyssuhdetta....
3 kk ikäiselle vauvalle ei ole suurta väliä kuka häntä hoitaa, kunhan hoitaa. Vain Suomessa äidin odotetaan kasvavan kiinni vauvaansa ja hylkäävän kaiken muun elämän, ja tätä yritetään perustella psykologian avulla vaikka ei siitä mitään tiedetä. Lue asioista ennen mussutusta.
Olen käytännössä kokenut tämän, miniäni sairastui lapsen ollessa erittäin pieni. Jäin virkavapaalle hoitamaan lasta poikani tueksi. Halusin, että pojallani oli mahdollisuus olla myös vaimonsa tukena, sairaalassa ei lapsi, hoidoista johtuen, voinut olla koko aikaa, eikä jaksamistaan huonovointisena ollut. Hyvin on kiintymyssuhde muodostunut äidin ja lapsen välille.
Nimenomaan. Teit hienon teon.
Olisi evolutiivisesti täysin idioottimaista, jos vauvan täytyisi olla kiinni yhdessä ihmisessä 24/7 ensimmäiset elinvuotensa. Vauvalle tärkeintä on syli ja huolenpito, ei mikään symbioosi äidin kanssa kuten Suomessa usein luullaan. Se on vain keino syyllistää äitejä entistä enemmän; jos haluat lapsivapaan yön, olet hirviö ja pilaat lapsen loppuelämän ja suhteesi lapseen. Hölynpölyä, mutta ikävä kyllä toimii tehokkaasti äiteihin.
/30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saapuivat elämääni 35 vuoden tuntumassa. Sitä ennen olin saanut elää villin, vapaan, seksikkään ja reissaavan pidennetyn nuoruuden. Olin hyvännäköinen! Nyt en ole, mutta olen onnellinen lapsistani. Minusta on hienoa, että olen saanut tilaisuuden mennä elämässäni eteenpäin.
Nuorena lisääntyneet ikätoverini elävät ehkä jo lasten kotoamuuton aikaa. Ennen mummoutumistaa he ovat vapaita elämään samalla tavalla kuin vaikkapa minä siihen aikaan, kun heillä oli lapsiperhearkea. Joo, ei ehkä ole enää ihan sama asia. Korkeintaan säälittävää keski-iän kriisiä. Eikä ulkonäkökään ole enää ennallaan edes parhaimmin säilyneillä.
Ei kyllä harmita yhtään, että lapset syntyivät vähän myöhemmässä vaiheessa. Tuskinpa ap:n naapuriakaan.
Mistä sinä päättelet että meidän mummujen elämään ei kuulu matkustelu, seksi ja miesten ihailu.
Aiotko sinä lopettaa tuon kaiken, kun mummuunnut? Onko sinullakin silloin säälittävä keski-iän kriisi? Sillä, jos elää saat, edessäsi se mummuuntuminen on, ja tällä en tarkoita pelkästään lapsenlapsia.
Minä olen hyvännäköinen vieläkin, saan päivittäin miehiltä kehuja, töissä ja vapaa-ajalla. Ylipainoa ei ole, ei ainuttakaan raskausarpea, nuorena jaksoin valvoa, ei jäänyt väsymyksen merkkejä kasvoihin, rinnat eivät roiku, lääkärini mukaan niissä on vain rintakudosta, ei rasvaa, c-kupit on.
Hyvä että olet tyytyväinen ratkaisuusi (kielteinen kirjoituksesi kyllä kertoo muusta) mutta voisitko silti arvostaa myös niitä, joiden ratkaisut ovat toisenlaiset?
Hyviä kysymyksiä esitit, mihinkähän mahtoi häipyä tuo 35-vuotias seksikkyyden nimeen vannova äiti? Ilmeisesti hän huomasi, että hän on siinä säälittävässä keski-iän kriisissa parhaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kiillotan nyt vähän omaa kruunua, mutta, koska muistan edelleen hyvin millaista oli olla pienen uhmiksen nuori yh , käyn mielelläni välillä tarjoamassa vapaahetken tuttaville, joilla on pieniä lapsia.
Saavat vähän omaa aikaa vanhempansa, ja minä taas parhaat palat pikkulapsiajasta.
Ihana olet, tästä saat toisen kruunun itsellesi, no en löytänyt kruunua, saat sydämen. ❤️
Minä saan tänään 3 kuukauden ikäisen lapsenlapseni yökylään. Ihanaa! Hän on suloinen ja niin mahdottoman rakas!Kuka antaa 3kk ikäisen yökylään ja miksi?! Voi kiintymyssuhdetta....
3 kk ikäiselle vauvalle ei ole suurta väliä kuka häntä hoitaa, kunhan hoitaa. Vain Suomessa äidin odotetaan kasvavan kiinni vauvaansa ja hylkäävän kaiken muun elämän, ja tätä yritetään perustella psykologian avulla vaikka ei siitä mitään tiedetä. Lue asioista ennen mussutusta.
Olen käytännössä kokenut tämän, miniäni sairastui lapsen ollessa erittäin pieni. Jäin virkavapaalle hoitamaan lasta poikani tueksi. Halusin, että pojallani oli mahdollisuus olla myös vaimonsa tukena, sairaalassa ei lapsi, hoidoista johtuen, voinut olla koko aikaa, eikä jaksamistaan huonovointisena ollut. Hyvin on kiintymyssuhde muodostunut äidin ja lapsen välille.
Nimenomaan. Teit hienon teon.
Olisi evolutiivisesti täysin idioottimaista, jos vauvan täytyisi olla kiinni yhdessä ihmisessä 24/7 ensimmäiset elinvuotensa. Vauvalle tärkeintä on syli ja huolenpito, ei mikään symbioosi äidin kanssa kuten Suomessa usein luullaan. Se on vain keino syyllistää äitejä entistä enemmän; jos haluat lapsivapaan yön, olet hirviö ja pilaat lapsen loppuelämän ja suhteesi lapseen. Hölynpölyä, mutta ikävä kyllä toimii tehokkaasti äiteihin.
/30
On meitä joukossa niitäkin, jotka ajattelevat omilla aivoillaan. Sinä kirjoitat viisaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kiillotan nyt vähän omaa kruunua, mutta, koska muistan edelleen hyvin millaista oli olla pienen uhmiksen nuori yh , käyn mielelläni välillä tarjoamassa vapaahetken tuttaville, joilla on pieniä lapsia.
Saavat vähän omaa aikaa vanhempansa, ja minä taas parhaat palat pikkulapsiajasta.
Ihana olet, tästä saat toisen kruunun itsellesi, no en löytänyt kruunua, saat sydämen. ❤️
Minä saan tänään 3 kuukauden ikäisen lapsenlapseni yökylään. Ihanaa! Hän on suloinen ja niin mahdottoman rakas!Kuka antaa 3kk ikäisen yökylään ja miksi?! Voi kiintymyssuhdetta....
3 kk ikäiselle vauvalle ei ole suurta väliä kuka häntä hoitaa, kunhan hoitaa. Vain Suomessa äidin odotetaan kasvavan kiinni vauvaansa ja hylkäävän kaiken muun elämän, ja tätä yritetään perustella psykologian avulla vaikka ei siitä mitään tiedetä. Lue asioista ennen mussutusta.
Juu ei ole mitään väliä, etköhän se ole sinä kenen pitäisi lukea asioista. Kiintymyssuhdehan on teillä wt piireissä tietysti vaan urbaania legendaa. ”Hylkää kaiken muun elämän” kun on tehnyt lapsia ja sitoutuu ainakin ensimmäisen vuoden pääasiassa hoitamaan ne itse, tirsk. Pistäpä se korkki kiinni nyt jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullapa ei ole lapsia ollenkaan! Revi siitä.
N79Harmi, joudut siis laittamaan oman ruokasi.
en laita ruokaa
Syön ravintolassa, työpaikalla tai tilaan kotiin
Ja kyllä syön terveellisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
:D
Ja ajattele mitä kaikkea kivaa tuo yh äiti teki silloin, kun itse rallattelit lastenlauluja.
Miksi ajattelisin? Minulla se kiva on nyt.
Uskoisin, että sillä yläkerran yh:llakin on kivaa just nyt, koska itsehän hän on halunnut lapsiperhe-elämää. Vai oliko itselläsi kamalaa lasten ollessa pieniä, kun nyt yrität itseäsi epätoivoisesti ylentää?
Voisitko olla kiva ja tarjoutua yövahdiksi joku lauantai, että äiti sais tavata aikuisia.
Mitä..eikö????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain lapseni todella nuorena, 18 ja 21 vuotiaana. Ja voi että minä nautin siitä arjesta. Sitä yökukkumista, itkua, naurua ja ainaista ruuanlaittoa ja ulkoilua. En minä kokenut jääneeni mistään paitsi. En ole koskaan halunnut matkustella enkä juhlia. Rakastan kirjoja, neulomista, puutarhanhoitoa. Hoidan mielelläni myös muiden lapsia nyt kun omani ovat jo alakoulussa. Mutta kyllä sitä aina saa kuunnella miten pilasin elämäni, lapsiani pidetään ei toivottuina vahinkoina...
Paras ystäväni sai ensimmäisen lapsensa 38 vuotiaana ja se oli hänelle oikea aika lasten hankkimiseen. Se on jokaisen oma valinta ja sitä voisi kunnioittaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kiillotan nyt vähän omaa kruunua, mutta, koska muistan edelleen hyvin millaista oli olla pienen uhmiksen nuori yh , käyn mielelläni välillä tarjoamassa vapaahetken tuttaville, joilla on pieniä lapsia.
Saavat vähän omaa aikaa vanhempansa, ja minä taas parhaat palat pikkulapsiajasta.
Ihana olet, tästä saat toisen kruunun itsellesi, no en löytänyt kruunua, saat sydämen. ❤️
Minä saan tänään 3 kuukauden ikäisen lapsenlapseni yökylään. Ihanaa! Hän on suloinen ja niin mahdottoman rakas!Kuka antaa 3kk ikäisen yökylään ja miksi?! Voi kiintymyssuhdetta....
3 kk ikäiselle vauvalle ei ole suurta väliä kuka häntä hoitaa, kunhan hoitaa. Vain Suomessa äidin odotetaan kasvavan kiinni vauvaansa ja hylkäävän kaiken muun elämän, ja tätä yritetään perustella psykologian avulla vaikka ei siitä mitään tiedetä. Lue asioista ennen mussutusta.
Juu ei ole mitään väliä, etköhän se ole sinä kenen pitäisi lukea asioista. Kiintymyssuhdehan on teillä wt piireissä tietysti vaan urbaania legendaa. ”Hylkää kaiken muun elämän” kun on tehnyt lapsia ja sitoutuu ainakin ensimmäisen vuoden pääasiassa hoitamaan ne itse, tirsk. Pistäpä se korkki kiinni nyt jo.
Voiko kukaan olla enemmän wt, kun sinä viimeiseksi kirjoittanut?
Et osaa oikeinkirjoitusta, eikä sisällöstäkään saa mitään selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saapuivat elämääni 35 vuoden tuntumassa. Sitä ennen olin saanut elää villin, vapaan, seksikkään ja reissaavan pidennetyn nuoruuden. Olin hyvännäköinen! Nyt en ole, mutta olen onnellinen lapsistani. Minusta on hienoa, että olen saanut tilaisuuden mennä elämässäni eteenpäin.
Nuorena lisääntyneet ikätoverini elävät ehkä jo lasten kotoamuuton aikaa. Ennen mummoutumistaa he ovat vapaita elämään samalla tavalla kuin vaikkapa minä siihen aikaan, kun heillä oli lapsiperhearkea. Joo, ei ehkä ole enää ihan sama asia. Korkeintaan säälittävää keski-iän kriisiä. Eikä ulkonäkökään ole enää ennallaan edes parhaimmin säilyneillä.
Ei kyllä harmita yhtään, että lapset syntyivät vähän myöhemmässä vaiheessa. Tuskinpa ap:n naapuriakaan.
Mistä sinä päättelet että meidän mummujen elämään ei kuulu matkustelu, seksi ja miesten ihailu.
Aiotko sinä lopettaa tuon kaiken, kun mummuunnut? Onko sinullakin silloin säälittävä keski-iän kriisi? Sillä, jos elää saat, edessäsi se mummuuntuminen on, ja tällä en tarkoita pelkästään lapsenlapsia.
Minä olen hyvännäköinen vieläkin, saan päivittäin miehiltä kehuja, töissä ja vapaa-ajalla. Ylipainoa ei ole, ei ainuttakaan raskausarpea, nuorena jaksoin valvoa, ei jäänyt väsymyksen merkkejä kasvoihin, rinnat eivät roiku, lääkärini mukaan niissä on vain rintakudosta, ei rasvaa, c-kupit on.
Hyvä että olet tyytyväinen ratkaisuusi (kielteinen kirjoituksesi kyllä kertoo muusta) mutta voisitko silti arvostaa myös niitä, joiden ratkaisut ovat toisenlaiset?
Olen lapseton kaunis ja hoikka 50v.
Ei ole ryppyjä ja komea aviomies.'
Matkustelemme, harrastamme ja juhlimme.
Ajattelin mennä samaa rataa seuraavat 10 vuotta...
kuukautiset on ..ja vagisania en tarvitse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kiillotan nyt vähän omaa kruunua, mutta, koska muistan edelleen hyvin millaista oli olla pienen uhmiksen nuori yh , käyn mielelläni välillä tarjoamassa vapaahetken tuttaville, joilla on pieniä lapsia.
Saavat vähän omaa aikaa vanhempansa, ja minä taas parhaat palat pikkulapsiajasta.
Ihana olet, tästä saat toisen kruunun itsellesi, no en löytänyt kruunua, saat sydämen. ❤️
Minä saan tänään 3 kuukauden ikäisen lapsenlapseni yökylään. Ihanaa! Hän on suloinen ja niin mahdottoman rakas!Kuka antaa 3kk ikäisen yökylään ja miksi?! Voi kiintymyssuhdetta....
3 kk ikäiselle vauvalle ei ole suurta väliä kuka häntä hoitaa, kunhan hoitaa. Vain Suomessa äidin odotetaan kasvavan kiinni vauvaansa ja hylkäävän kaiken muun elämän, ja tätä yritetään perustella psykologian avulla vaikka ei siitä mitään tiedetä. Lue asioista ennen mussutusta.
Juu ei ole mitään väliä, etköhän se ole sinä kenen pitäisi lukea asioista. Kiintymyssuhdehan on teillä wt piireissä tietysti vaan urbaania legendaa. ”Hylkää kaiken muun elämän” kun on tehnyt lapsia ja sitoutuu ainakin ensimmäisen vuoden pääasiassa hoitamaan ne itse, tirsk. Pistäpä se korkki kiinni nyt jo.
Menehän sinä osallistumaan vaikkapa tuohon ”yletätkö pyyhkimään p*rseesi” -keskusteluun, älykkyytesi riittää ehkä juuri ja juuri siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset saapuivat elämääni 35 vuoden tuntumassa. Sitä ennen olin saanut elää villin, vapaan, seksikkään ja reissaavan pidennetyn nuoruuden. Olin hyvännäköinen! Nyt en ole, mutta olen onnellinen lapsistani. Minusta on hienoa, että olen saanut tilaisuuden mennä elämässäni eteenpäin.
Nuorena lisääntyneet ikätoverini elävät ehkä jo lasten kotoamuuton aikaa. Ennen mummoutumistaa he ovat vapaita elämään samalla tavalla kuin vaikkapa minä siihen aikaan, kun heillä oli lapsiperhearkea. Joo, ei ehkä ole enää ihan sama asia. Korkeintaan säälittävää keski-iän kriisiä. Eikä ulkonäkökään ole enää ennallaan edes parhaimmin säilyneillä.
Ei kyllä harmita yhtään, että lapset syntyivät vähän myöhemmässä vaiheessa. Tuskinpa ap:n naapuriakaan.
ööh se että sinä levisit kuin pullataikina ei koske kaikkia
Heidi Klumilla on monta lasta...
En kerro ikääni tuntemattomille(olen nuorekas ,hoikka, kaunis) :koska oikeassa olet suomalainen mummoutuu 50 vuotiaana, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saapuivat elämääni 35 vuoden tuntumassa. Sitä ennen olin saanut elää villin, vapaan, seksikkään ja reissaavan pidennetyn nuoruuden. Olin hyvännäköinen! Nyt en ole, mutta olen onnellinen lapsistani. Minusta on hienoa, että olen saanut tilaisuuden mennä elämässäni eteenpäin.
Nuorena lisääntyneet ikätoverini elävät ehkä jo lasten kotoamuuton aikaa. Ennen mummoutumistaa he ovat vapaita elämään samalla tavalla kuin vaikkapa minä siihen aikaan, kun heillä oli lapsiperhearkea. Joo, ei ehkä ole enää ihan sama asia. Korkeintaan säälittävää keski-iän kriisiä. Eikä ulkonäkökään ole enää ennallaan edes parhaimmin säilyneillä.
Ei kyllä harmita yhtään, että lapset syntyivät vähän myöhemmässä vaiheessa. Tuskinpa ap:n naapuriakaan.
Mistä sinä päättelet että meidän mummujen elämään ei kuulu matkustelu, seksi ja miesten ihailu.
Aiotko sinä lopettaa tuon kaiken, kun mummuunnut? Onko sinullakin silloin säälittävä keski-iän kriisi? Sillä, jos elää saat, edessäsi se mummuuntuminen on, ja tällä en tarkoita pelkästään lapsenlapsia.
Minä olen hyvännäköinen vieläkin, saan päivittäin miehiltä kehuja, töissä ja vapaa-ajalla. Ylipainoa ei ole, ei ainuttakaan raskausarpea, nuorena jaksoin valvoa, ei jäänyt väsymyksen merkkejä kasvoihin, rinnat eivät roiku, lääkärini mukaan niissä on vain rintakudosta, ei rasvaa, c-kupit on.
Hyvä että olet tyytyväinen ratkaisuusi (kielteinen kirjoituksesi kyllä kertoo muusta) mutta voisitko silti arvostaa myös niitä, joiden ratkaisut ovat toisenlaiset?Olen lapseton kaunis ja hoikka 50v.
Ei ole ryppyjä ja komea aviomies.'
Matkustelemme, harrastamme ja juhlimme.Ajattelin mennä samaa rataa seuraavat 10 vuotta...
kuukautiset on ..ja vagisania en tarvitse
AHA!
Kerrotko vielä miten tämä ilmoituksesi liittyy kusteluun?
Vai halusitko kenties vain kertoa (valehdella) tämän? Sekin on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Minä sain lapseni todella nuorena, 18 ja 21 vuotiaana. Ja voi että minä nautin siitä arjesta. Sitä yökukkumista, itkua, naurua ja ainaista ruuanlaittoa ja ulkoilua. En minä kokenut jääneeni mistään paitsi. En ole koskaan halunnut matkustella enkä juhlia. Rakastan kirjoja, neulomista, puutarhanhoitoa. Hoidan mielelläni myös muiden lapsia nyt kun omani ovat jo alakoulussa. Mutta kyllä sitä aina saa kuunnella miten pilasin elämäni, lapsiani pidetään ei toivottuina vahinkoina...
Paras ystäväni sai ensimmäisen lapsensa 38 vuotiaana ja se oli hänelle oikea aika lasten hankkimiseen. Se on jokaisen oma valinta ja sitä voisi kunnioittaa :)
MITÄ? oot saanu munaa kaks kertaa???
Ovatko lapsesi kuten pöllöäidin lapset?
Onko teillä kaikilla sinun kutomasi vaatteet päällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullapa ei ole lapsia ollenkaan! Revi siitä.
N79Harmi, joudut siis laittamaan oman ruokasi.
Mies tykkää ruoanlaitosta, joten en joudu. Harmi! 😁
Ainii, kun sulla ei ole ollu sitä pikkulapsiarkea, niin ei ole mieskään lähteny kävelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset saapuivat elämääni 35 vuoden tuntumassa. Sitä ennen olin saanut elää villin, vapaan, seksikkään ja reissaavan pidennetyn nuoruuden. Olin hyvännäköinen! Nyt en ole, mutta olen onnellinen lapsistani. Minusta on hienoa, että olen saanut tilaisuuden mennä elämässäni eteenpäin.
Nuorena lisääntyneet ikätoverini elävät ehkä jo lasten kotoamuuton aikaa. Ennen mummoutumistaa he ovat vapaita elämään samalla tavalla kuin vaikkapa minä siihen aikaan, kun heillä oli lapsiperhearkea. Joo, ei ehkä ole enää ihan sama asia. Korkeintaan säälittävää keski-iän kriisiä. Eikä ulkonäkökään ole enää ennallaan edes parhaimmin säilyneillä.
Ei kyllä harmita yhtään, että lapset syntyivät vähän myöhemmässä vaiheessa. Tuskinpa ap:n naapuriakaan.
Mistä sinä päättelet että meidän mummujen elämään ei kuulu matkustelu, seksi ja miesten ihailu.
Aiotko sinä lopettaa tuon kaiken, kun mummuunnut? Onko sinullakin silloin säälittävä keski-iän kriisi? Sillä, jos elää saat, edessäsi se mummuuntuminen on, ja tällä en tarkoita pelkästään lapsenlapsia.
Minä olen hyvännäköinen vieläkin, saan päivittäin miehiltä kehuja, töissä ja vapaa-ajalla. Ylipainoa ei ole, ei ainuttakaan raskausarpea, nuorena jaksoin valvoa, ei jäänyt väsymyksen merkkejä kasvoihin, rinnat eivät roiku, lääkärini mukaan niissä on vain rintakudosta, ei rasvaa, c-kupit on.
Hyvä että olet tyytyväinen ratkaisuusi (kielteinen kirjoituksesi kyllä kertoo muusta) mutta voisitko silti arvostaa myös niitä, joiden ratkaisut ovat toisenlaiset?Olen lapseton kaunis ja hoikka 50v.
Ei ole ryppyjä ja komea aviomies.'
Matkustelemme, harrastamme ja juhlimme.Ajattelin mennä samaa rataa seuraavat 10 vuotta...
kuukautiset on ..ja vagisania en tarvitse
AHA!
Kerrotko vielä miten tämä ilmoituksesi liittyy kusteluun?
Vai halusitko kenties vain kertoa (valehdella) tämän? Sekin on ihan ok.
En kerro ikääni tuntemattomille(olen nuorekas ,hoikka, kaunis) :koska oikeassa olet suomalainen mummoutuu 50 vuotiaana, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kiillotan nyt vähän omaa kruunua, mutta, koska muistan edelleen hyvin millaista oli olla pienen uhmiksen nuori yh , käyn mielelläni välillä tarjoamassa vapaahetken tuttaville, joilla on pieniä lapsia.
Saavat vähän omaa aikaa vanhempansa, ja minä taas parhaat palat pikkulapsiajasta.
Ihana olet, tästä saat toisen kruunun itsellesi, no en löytänyt kruunua, saat sydämen. ❤️
Minä saan tänään 3 kuukauden ikäisen lapsenlapseni yökylään. Ihanaa! Hän on suloinen ja niin mahdottoman rakas!Kuka antaa 3kk ikäisen yökylään ja miksi?! Voi kiintymyssuhdetta....
3 kk ikäiselle vauvalle ei ole suurta väliä kuka häntä hoitaa, kunhan hoitaa. Vain Suomessa äidin odotetaan kasvavan kiinni vauvaansa ja hylkäävän kaiken muun elämän, ja tätä yritetään perustella psykologian avulla vaikka ei siitä mitään tiedetä. Lue asioista ennen mussutusta.
Juu ei ole mitään väliä, etköhän se ole sinä kenen pitäisi lukea asioista. Kiintymyssuhdehan on teillä wt piireissä tietysti vaan urbaania legendaa. ”Hylkää kaiken muun elämän” kun on tehnyt lapsia ja sitoutuu ainakin ensimmäisen vuoden pääasiassa hoitamaan ne itse, tirsk. Pistäpä se korkki kiinni nyt jo.
Ihan tutkimustietoon kommenttini perustuvat, kuten elämänkatsomukseni muutenkin. Kehityspsykologia oli jo lukiossa ehdoton lemppariaiheeni, ja nyt pitkän sivuaineen lukeneena uskon tietäväni asiasta enemmän kuin monet mutuilijat yhteensä. Kiintymyssuhde ei vaadi, eikä tiede ole koskaan niin esittänytkään, symbioosia äidin kanssa. Kannattaa oikeasti lukea aiheesta, todella kiinnostava tutkimusala.
/30
Tuplamaisteri, eikä sivistys ole tarttunut?
Kielenkäyttö kuin katupojalla.
Jotenkin en nyt oppiarvoosi usko.