Miten saan miehen muuttamaan?
Ollaan 30-vuotias aviopari. Asumme vuokralla Kalliossa 49 m2 asunnossa (2 h kk), joka on ahdas ja epäkäytännöllinen. Lisäksi olen kyllästynyt Kallioon, enää ei baarit ja muu sellainen kiinnosta. Ympäristö tuntuu rauhattomakta ja luotaantyöntävältä.
Täytyy myöntää että pienoinen kateuskin hiertää mua. Parhaat kaverini ovat miestensä kanssa ostaneet omakotitaloja hyviltä alueilta Esooossa tai koteja Etelä-Helsingistä jugendtaloista tsi vastaavista. Heillä on 3-4 h ja vähintään 100 m2. Tulee paha mieli kun käyn heillä enkä halua kutsua ketään meille kotiin.
Mieheni ei halua lähteä mihinkään täältä ja asiasta on tullut riidanaihe. Hän on sitä mieltä, ettei meillä ole varaa asua niin kuin minä haluaisin ja se tekee minut surulliseksi. Mikä meillä on mennyt pieleen?
Haaveilen omakotitalosta tai edes rivarista jossain rannalla Espoossa. Mulla on ihan hyvä tutkinto ja työ, joten jotenkin mielessäni ansaitsen parempaa. Miehellä ei ole töitä kuin satunnaisesti muusikkona ja opettajana. Emme saa lainaa koska vain minulla on kunnonn tulot. Mun vanhemmat ovat luvanneet auttaa uuden kodin hankinnassa mutta siihenkään mies ei suostu.
Mahdotin kuvitella perhettä tai edes koiraa tähän läävään..
Mitä te tekisitte mun tilanteessa? Mitä vaihtoehtoja näette asumisen suhteen? Joka tapauksessa haluan pois Kalliosta!
Kommentit (24)
Soita joka päivä useamman kerran Happoradion takavuosien hittiä, jos se auttaisi.
Elättelet siis boheemia miesretkuasi Kallion taiteilijakortteleissa? Hän viihtyy siellä, varmaan mukavat kaveriporukat kokoontuu iltaisin lähiökapakassa. Sinun perhehaaveesi ei miestä kiinnosta. Joudut varmaan luopumaan jommastakummasta.
Minun maailmassani kaksio Kalliossa 30m2 olisi paljon siistimpää kuin rivari Espoossa 100m2.
No sinähän voit aina maksaa itsellesi ja miehellesi sen asunnon Espoossa.
Niinhän miehetkin tekee.
Toisekseen , olet jo 30-vuotias nainen ja kuvittelet että toista ihmistä voi muuttaa?
Eipä siinä , ihan yhtä harhaisia naisia löytyy ihan kaikista ikäluokista.
Olet niitä kateellinen naapurille -tyyppejä. Tällaisia naisia on nähtävästi yllättävän paljon. Surullista.
Itse hankin omakotitalon siksi, että lapsille enemmän tilaa. Minulle on aivan sama, miten kaverini asuvat. Muutama tienaa paljon enemmän kuin minä, toiset vähemmän. So what. He ovat ystäviä.
Koira? Kuka sellaisen haluaa riesakseen.
SElvitä itsellesi elämänarvosi ja pyydä miestä tekemään sama. Vertailkaa niitä ja pohtikaa onko teillä keskenänne tulevaisuutta.
Nyt myös arvostetaan mininaalisuutta, asumista palveluiden lähellä olipa kyse kaupasta tai kulttuurista ja olemaan ekologisia,
MIehesi on ehkä lähempänä ekologisuutta, kun taas sinä olet valmis jatkamaan kulutusta sekä asumaan hukkaneliöiden keskellä jossakin puolikuolleessa okt-lähiössä vain siksi kun haluat koiran ja nätin talon. Se, että vertaat itseäsi muihin kertoo miten sinun täytyy nyt löytää itsesi.
Meneppä joskus ihan huviksesi kauniina kesäpäivänä kävelemään jonnekin ystäviesi asuinalueelle ja laske kuinka monessa pihassa ihmiset nauttivat pihastaan. Veikkaanpa, että siellä on kuollutta ja hiljaista kun ihmiset ovat kulutusvimmoissaan hankkineet veneet ja mökit. En tiedä onko se viime kädessä kivaa? Itse jätin 25 vuoden jälkeen kaiken tuollaisen ja olen muuttamassa nyt takaisin keskustaan kerrostaloon suurella innolla.
Kun ihmisillä on paljon kaikkea heidän sosiaalisen elämän kuviot kaventuvat muutamiin tuttavapariskuntiin ns elintason vuoksi. Sitä jää roikkumaan ja luulee elävänsä oikein. Loppujen lopuksi ruuhkavuodet, harrastukset yms sitovat ihmiset kotinurkkiinsa ja kiire pitää erossa muusta elämästä ml ystävät. Siinä ei kasva enää henkisesti mihinkään, kunnes jokin vastoinkäyminen potkaisee takamukselle herättäen huomaanaan mitä kaikkea on maailmasta jäänyt kokematta.
Hyvässä parisuhteessa, rakkaudessa, ei toista muuteta ja painosteta. Tee matka itseesi ja jos okt Espoossa on sun juttusi, niin lähde sitä kohden. Sen ehkä toteuttaa kanssasi joku muu ja joka sen ymmärtää.
Koira ei ole esim. minulle mikään riesa vaan rakas perheenjäsen!
Sori ot, mutta pakko oli laittaa.
Sori, luin otsikosta ensin että olet muuttamassa miestä (tyyliä, persoonaa, käytöstä jne) ja olin tulossa kirjoittamaan siitä, mutta luinkin onneksi vääri. Onnea teille kahdelle muuttoon ja toivottavasti saat miehesikin mukaan.
Mene oikeisiin töihin, joista saat niin suurta palkkaa, että voit ihan itse ostaa sen esittelykodin Espoosta. Miksi miehesi pitäisi maksaa sinun näyttämisen halusi kustannukset?
Vierailija kirjoitti:
Mene oikeisiin töihin, joista saat niin suurta palkkaa, että voit ihan itse ostaa sen esittelykodin Espoosta. Miksi miehesi pitäisi maksaa sinun näyttämisen halusi kustannukset?
Tähän oksennukseen mun on ihan pakko vastata! Olen kyllä ihan oikeissa, oman alani töissä. Palkka on n 5500 € brutto. Mieheni tass ei ole ollut oikeissa töissä koskaan. Viimeksi syksyllä 2017 hänellä oli 3 kk sijaisuus musiikinopena. Jotain keikkahommia on tehnyt, mutta en niitä rahoja ole kyllä koskaan nähnyt. Elikäs mieheni ei kyllä maksa mitään mun juttuja! Ap
Onks sul rahaa? Osaatko rakentaa talon? Tee nämä hommat mitkä mies tekee kun yhteinen pesä hommataan tai rakennetaan. Minäkin haluan vaikka mitä, mutta olen liian laiska ja köyhä joten piereskelen kierrätyskeskuksesta ostetusta reikäisessä nahkasohvalla pienessä yksiössä vuokralla.
Eiks tää juttu oo ollu täällä ennenkin? Ootko sä se sama "akateeminen" nainen joka häpes miestään joka edelleenkin pukeutuu bändipaitoihin jne. :D
Hei, sinuna alkaisin vähin äänin säästämään rahaa. Laita vaikka rahastoon tms. Sinulla on ihan hyvä palkka, joten saat varmasti kuukausitasolla ihan kivasti pesämunaa. Hyvä vinkki tuolla tuli jo aiemmin, että nyt on se oikea hetki miettiä elämän suuntaa - miten haluat seuraavat 10 vuotta elää. Asuinmuoto, lapsia, parisuhde, harrastukset? Sitten pitäisi tosiaan katsoa miehen kanssa onko tulevaisuus yhteinen vai erillinen. Tsemppiä, elämän isoissa jutuissa ei kannata kummankaan joustaa.
Vierailija kirjoitti:
SElvitä itsellesi elämänarvosi ja pyydä miestä tekemään sama. Vertailkaa niitä ja pohtikaa onko teillä keskenänne tulevaisuutta.
Nyt myös arvostetaan mininaalisuutta, asumista palveluiden lähellä olipa kyse kaupasta tai kulttuurista ja olemaan ekologisia,
MIehesi on ehkä lähempänä ekologisuutta, kun taas sinä olet valmis jatkamaan kulutusta sekä asumaan hukkaneliöiden keskellä jossakin puolikuolleessa okt-lähiössä vain siksi kun haluat koiran ja nätin talon. Se, että vertaat itseäsi muihin kertoo miten sinun täytyy nyt löytää itsesi.
Meneppä joskus ihan huviksesi kauniina kesäpäivänä kävelemään jonnekin ystäviesi asuinalueelle ja laske kuinka monessa pihassa ihmiset nauttivat pihastaan. Veikkaanpa, että siellä on kuollutta ja hiljaista kun ihmiset ovat kulutusvimmoissaan hankkineet veneet ja mökit. En tiedä onko se viime kädessä kivaa? Itse jätin 25 vuoden jälkeen kaiken tuollaisen ja olen muuttamassa nyt takaisin keskustaan kerrostaloon suurella innolla.
Kun ihmisillä on paljon kaikkea heidän sosiaalisen elämän kuviot kaventuvat muutamiin tuttavapariskuntiin ns elintason vuoksi. Sitä jää roikkumaan ja luulee elävänsä oikein. Loppujen lopuksi ruuhkavuodet, harrastukset yms sitovat ihmiset kotinurkkiinsa ja kiire pitää erossa muusta elämästä ml ystävät. Siinä ei kasva enää henkisesti mihinkään, kunnes jokin vastoinkäyminen potkaisee takamukselle herättäen huomaanaan mitä kaikkea on maailmasta jäänyt kokematta.
Hyvässä parisuhteessa, rakkaudessa, ei toista muuteta ja painosteta. Tee matka itseesi ja jos okt Espoossa on sun juttusi, niin lähde sitä kohden. Sen ehkä toteuttaa kanssasi joku muu ja joka sen ymmärtää.
Haluan asumaan meren rannalle Espooseen, koska siellä on luonto lähellä. Tykkään liikkua luonnossa, hoitaa pikku puutarhaa, viljellä hyötykasveja ja marjoja ym. Olen myös koiraihminen ja tykkään vähän isommista roduista, jotka kaipaavat paljon liikuntaa ja ulkoilua.
Minua ahdistaa liikkua ulkona täällä Kurvissa, Hesarilla ja linjoilla juoppojen ja narkkarien keskellä. Minusta ei myöskään ole mitään elämää tulla työstä kotiin ja istua sohvalla lipittämässä kaljaa tai mennä johonkin räkälään. Tai katsoa Netflixiä ja syödä karkkia. Tuo ei ole aikuisen elämää. Mitään muuta täällä Kalliossa ja meidän asunnossa ei vaan oikein voi tehdä. Mulla on raskas ja vaativa työ ja sen jälkeen haluaisin tehdä asioita, jotka oikeasti kiinnostaa ja rentouttaa. Sekakäyttäjien jorinat baareissa eivät.
Mies on asunut täällä 10 vuotta. Hän on kotoisin Itä-Helsingistä ja ei tiedä muuta kuin ahtaan kerrostaloasunisen. Yksi suuri kynnys on se, ettei hänellä ole ajokorttia ja matka Espoosta keskustaan tuntuu hänestä ihan mahdottomalta. En ymmärrä tätä, luulisi hänen tottuneen metroon lapsena idässä asuessaan.
Olemme puhuneet asioista vakavasti mutta mies ripustautuu minuun ja menee ihan paniikkiin, jos alan mitenkään kyseenalaistaa suhdettamme. Hän sanoo ettei voi elää ilman mua, mikä valitettavasti on ihan totta. Ihan käytännössä hän kuolisi pois jos en pitäisi huolta. Ap
Sen takia ei pidä minnekään muuttaa, että on kateellinen toisten elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Sen takia ei pidä minnekään muuttaa, että on kateellinen toisten elämästä.
En ole kateellinen toisten elämästä vaan ihan pikkusen siitä, että ystäväni, jotka ovat aika lailla samassa asemassa kuin minä, asuvat väljemmin ja mukavammin kuin minä. Heillä on tilaa, kauniit kodit ja puutarhat. Minä ja mieheni asumme vanhassa vuokrakaksiossa Hesarilla. Meillä on pikkuruinen suihku vessassa ja olihuoneen nurkkaan väsätty keittokomero, jossa ei ole astianpesukonetta eikö kunnon kuesituuletinta. Seinät on maalattu vuonna kirves ja kivi ja lattialla lohkeillut linoleum. Eli kyllä mulla on syytä olla vähän kateellinen.
Ja käytännössä mä maksan vuokran, koska miehellä ei ole koskaan rahaa eikä hän saa asumistukea koska mun tulot.
Mä tiedän että kuullostan ihan idiootilta kun olen tässä suhteessa. Mutta 8 yhteisen vuoden jälkeen toista ei voi noin vain hylätä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene oikeisiin töihin, joista saat niin suurta palkkaa, että voit ihan itse ostaa sen esittelykodin Espoosta. Miksi miehesi pitäisi maksaa sinun näyttämisen halusi kustannukset?
Tähän oksennukseen mun on ihan pakko vastata! Olen kyllä ihan oikeissa, oman alani töissä. Palkka on n 5500 € brutto. Mieheni tass ei ole ollut oikeissa töissä koskaan. Viimeksi syksyllä 2017 hänellä oli 3 kk sijaisuus musiikinopena. Jotain keikkahommia on tehnyt, mutta en niitä rahoja ole kyllä koskaan nähnyt. Elikäs mieheni ei kyllä maksa mitään mun juttuja! Ap
No, mitäs sitten itket miehen muuttohalujen perään? Ostat sen unelmiesi asunnon, sieltä mistä ikinä haluat, ja muutat sinne. Ukkoasi voit tapailla kaupunkireissuilla?
Vaihda elämäntapamuusikko putkiaivoiseen dippainssiin.