Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saan miehen muuttamaan?
01.03.2019 |
Ollaan 30-vuotias aviopari. Asumme vuokralla Kalliossa 49 m2 asunnossa (2 h kk), joka on ahdas ja epäkäytännöllinen. Lisäksi olen kyllästynyt Kallioon, enää ei baarit ja muu sellainen kiinnosta. Ympäristö tuntuu rauhattomakta ja luotaantyöntävältä.
Täytyy myöntää että pienoinen kateuskin hiertää mua. Parhaat kaverini ovat miestensä kanssa ostaneet omakotitaloja hyviltä alueilta Esooossa tai koteja Etelä-Helsingistä jugendtaloista tsi vastaavista. Heillä on 3-4 h ja vähintään 100 m2. Tulee paha mieli kun käyn heillä enkä halua kutsua ketään meille kotiin.
Mieheni ei halua lähteä mihinkään täältä ja asiasta on tullut riidanaihe. Hän on sitä mieltä, ettei meillä ole varaa asua niin kuin minä haluaisin ja se tekee minut surulliseksi. Mikä meillä on mennyt pieleen?
Haaveilen omakotitalosta tai edes rivarista jossain rannalla Espoossa. Mulla on ihan hyvä tutkinto ja työ, joten jotenkin mielessäni ansaitsen parempaa. Miehellä ei ole töitä kuin satunnaisesti muusikkona ja opettajana. Emme saa lainaa koska vain minulla on kunnonn tulot. Mun vanhemmat ovat luvanneet auttaa uuden kodin hankinnassa mutta siihenkään mies ei suostu.
Mahdotin kuvitella perhettä tai edes koiraa tähän läävään..
Mitä te tekisitte mun tilanteessa? Mitä vaihtoehtoja näette asumisen suhteen? Joka tapauksessa haluan pois Kalliosta!
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SElvitä itsellesi elämänarvosi ja pyydä miestä tekemään sama. Vertailkaa niitä ja pohtikaa onko teillä keskenänne tulevaisuutta.
Nyt myös arvostetaan mininaalisuutta, asumista palveluiden lähellä olipa kyse kaupasta tai kulttuurista ja olemaan ekologisia,
MIehesi on ehkä lähempänä ekologisuutta, kun taas sinä olet valmis jatkamaan kulutusta sekä asumaan hukkaneliöiden keskellä jossakin puolikuolleessa okt-lähiössä vain siksi kun haluat koiran ja nätin talon. Se, että vertaat itseäsi muihin kertoo miten sinun täytyy nyt löytää itsesi.
Meneppä joskus ihan huviksesi kauniina kesäpäivänä kävelemään jonnekin ystäviesi asuinalueelle ja laske kuinka monessa pihassa ihmiset nauttivat pihastaan. Veikkaanpa, että siellä on kuollutta ja hiljaista kun ihmiset ovat kulutusvimmoissaan hankkineet veneet ja mökit. En tiedä onko se viime kädessä kivaa? Itse jätin 25 vuoden jälkeen kaiken tuollaisen ja olen muuttamassa nyt takaisin keskustaan kerrostaloon suurella innolla.
Kun ihmisillä on paljon kaikkea heidän sosiaalisen elämän kuviot kaventuvat muutamiin tuttavapariskuntiin ns elintason vuoksi. Sitä jää roikkumaan ja luulee elävänsä oikein. Loppujen lopuksi ruuhkavuodet, harrastukset yms sitovat ihmiset kotinurkkiinsa ja kiire pitää erossa muusta elämästä ml ystävät. Siinä ei kasva enää henkisesti mihinkään, kunnes jokin vastoinkäyminen potkaisee takamukselle herättäen huomaanaan mitä kaikkea on maailmasta jäänyt kokematta.
Hyvässä parisuhteessa, rakkaudessa, ei toista muuteta ja painosteta. Tee matka itseesi ja jos okt Espoossa on sun juttusi, niin lähde sitä kohden. Sen ehkä toteuttaa kanssasi joku muu ja joka sen ymmärtää.
Haluan asumaan meren rannalle Espooseen, koska siellä on luonto lähellä. Tykkään liikkua luonnossa, hoitaa pikku puutarhaa, viljellä hyötykasveja ja marjoja ym. Olen myös koiraihminen ja tykkään vähän isommista roduista, jotka kaipaavat paljon liikuntaa ja ulkoilua.
Minua ahdistaa liikkua ulkona täällä Kurvissa, Hesarilla ja linjoilla juoppojen ja narkkarien keskellä. Minusta ei myöskään ole mitään elämää tulla työstä kotiin ja istua sohvalla lipittämässä kaljaa tai mennä johonkin räkälään. Tai katsoa Netflixiä ja syödä karkkia. Tuo ei ole aikuisen elämää. Mitään muuta täällä Kalliossa ja meidän asunnossa ei vaan oikein voi tehdä. Mulla on raskas ja vaativa työ ja sen jälkeen haluaisin tehdä asioita, jotka oikeasti kiinnostaa ja rentouttaa. Sekakäyttäjien jorinat baareissa eivät.
Mies on asunut täällä 10 vuotta. Hän on kotoisin Itä-Helsingistä ja ei tiedä muuta kuin ahtaan kerrostaloasunisen. Yksi suuri kynnys on se, ettei hänellä ole ajokorttia ja matka Espoosta keskustaan tuntuu hänestä ihan mahdottomalta. En ymmärrä tätä, luulisi hänen tottuneen metroon lapsena idässä asuessaan.
Olemme puhuneet asioista vakavasti mutta mies ripustautuu minuun ja menee ihan paniikkiin, jos alan mitenkään kyseenalaistaa suhdettamme. Hän sanoo ettei voi elää ilman mua, mikä valitettavasti on ihan totta. Ihan käytännössä hän kuolisi pois jos en pitäisi huolta. Ap
Jos se on kuollakseen, ilman sinun jatkuvaa hoivaasi (ja rahojasi), niin joutaa sitten kuolemaankin. Hanki (oma) elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiks tää juttu oo ollu täällä ennenkin? Ootko sä se sama "akateeminen" nainen joka häpes miestään joka edelleenkin pukeutuu bändipaitoihin jne. :D
Täällä oikein muita taida ollakaan kuin akateemisia naisia helsinkistä... Sitten tietty muutama wt pubiruusu jostain korsosta.
Tuo nyt kuulostaa siltä että jos vielä vietätte 10v yhdessä, edessä katkera ero. Toinen on menettänyt parhaat vuotensa ”väärässä” paikassa...
Alue: Aihe vapaa
Juu lähes sanasta sanaan sama juttu. Ja mä vieroitan itseni palstasta pitkiksi ajoiksi aina välillä, ja silti olen nähnyt tämän, joten varmaan tämä on jo ties kuinka mones kerta.