Onko joku oikeasti ottanut avioeron yhden syrjähypyn vuoksi?

Joo, esim mun mies. Olin yrittänyt vuosia puhua asioista jotka ahdistivat (ja jotka olivta oikeasti isoja ongemia, mutta olisivat olleet kyllä työstettävissä) ja jopa sanonut (en siis  uhkaillut,,  vaan epätoivon hetkillä todennut), että tilanne todennäköisesti tulee johtamaan siihen, että petän häntä, jos hän ei suostu tekemään asioille jotain, tai ainakin puhumaan niistä kunnolla. Ei suostunut, ja kun sitten kävi ilmi että olin pettänyt, 11 vuoden liitto oli sekunnissa siinä, mies lähti päivän varoitusajalla ulkomaille, 2 pv ennen joulua. Minä sitten muutin pois sen matkan aikana. Se oli siis ohi hetkessä, millään ei ollut mitään väliä enää siiinä vaiheessa, kun miehelle valkeni että "se oli ollut siellä". Ymmärrän kyllä aivan hyvin, miten paljon pettäminen loukkaa, mutta hieman ihmetyttää, miten suuri merkitys asialla miehille on. Jos mieheni, joka siis olisi halunnut jatkaa, olisi pettänyt samoissa olosuhteissa, olisin aivan varmasti ainakin miettinyt asiaa.

Onneksi oma mieheni antoi anteeksi. oleme olleet yhdessä 14 vuotta, petin miestäni 8 vuotta sitten. koskaan ennen sitä tai sen jälkeen en ole pettänyt, enkä petä. Pettämiseen johti niin moni asia, niitä en ala tässä erittelemään, mutta miehenikin ymmärsi ne. Olemme pystyneet puhumaan asiasta kuin aikuiset ja pääsimme siitä hyvin ylitse. Minä en ainakaan enää tässä elämässä toista kertaa petä ketään ihmistä, kyllä siitä semosen syyllisyyden itseelleen sai, että sen kanssa oli tosi raskasta elää, useita vuosia. Ihanaa, että mieheni antoi anteeksi ja selvästi luottaa minuun oikein hyvin nykyään.

Mä tunnen itseni niin hyvin, että tiedän, etten voisi enää koskaan luottaa toiseen. En missään asiassa. Miettisin vain koko ajan, että valehteleeko se nyt, salaako jotain, onko tässä ja tuossa kyse nyt jostain muusta kuin miltä näyttää, onko oikeasti ollut siinä seurassa missä sanoi olevansa vaiko toisen naisen luona. Se olisi mulle niin raskas henkinen taakka, ettei musta ole sitä kantamaan. Ja ilman luottamusta ainakaan mun parisuhteista ei vain tule yhtään mitään.

Otin avoeron, ei avioeroa. En kadu. Ennenmminkin kadun, että olin nuori ja tyhmä ja muutiin moisen "miehen" kanssa yhteen. Hänen pettämisensä oli sitten se viimeinen tikki, ja otin ne ruusunpunaiset lasit silmiltäni.... Nykyinen siippansa sai kyllä juuri sellaisen miehen itselleen kuin ansaitsikin ja petetyksi on tullut hänkin.

Vaikka ero oli ilmassa ennen tuota pettämistä, niin silti olin todella loukattu. Nykyisen  mieheni kanssa on asiasta puhuttu ja luottamus on molemmille tärkeää. Ei rakasta ihmistä vain halua loukata niin perinpohjin kuin pettämällä tekee.

Seksielämä voi ihan hyvin. Exän kanssa oltiin nuoria ja jaksettiin painaa pitkää päivää, näin vanhemmiten arvostaa enempi laatua.

Biologisista syistä se on miehelle kerrasta poikki.

Kuka pettää vahingossa? Virheitä sattuu mutta ei kukaan epähuomiossa pane. Kumi voi unohtua, tai ovi auki. Mutta vahingossa se ei mene sinne.

Mä rakastan mun miestä niin paljon, että en haluaisi erota, jos pettäisi. Mutta se satuttaisia kyllä niin paljon, että saisi niitä mun palasia keräillä ja kasata seuraavat vuosikymmenet - en tiedä jaksaisiko hän rakastaa mua niin paljon, että pysyisi rinnalla.

Valitettavan usein pettäminen ei jää yhteen kertaan. Tiedän monia liittoja, joissa nainen luulee miehen pettäneen kerran, asia on käsitelty ja anteeksi annettu. Ja sen yhden kerran jälkeen mies on pettänyt uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, nainen vain luottaa, että mies oppi kerrasta. Niin oppikin: että naiselle voi sanoa mitä tahansa, ja tämä uskoo!

anteeksi antaminen kertoo puhtaasta ja aidosta rakkaudesta. Tarkoitan jos kerran antaa anteeksi, en mitään jatkuvaa anteeksi antamista. Se ei ole tosirakkautta ollutkaan jos anteeksi ei pysty antamaan. 

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 10:31"]

Biologisista syistä se on miehelle kerrasta poikki.

Kuka pettää vahingossa? Virheitä sattuu mutta ei kukaan epähuomiossa pane. Kumi voi unohtua, tai ovi auki. Mutta vahingossa se ei mene sinne.

[/quote]

Mutta jos se vahingossa sujahtaa sinne? Ihan huomaamatta?

Nim. miehen vittelemäksi joutunut

Joillekin seksi on valtavan tärkeää. Minulle ei. Enää. Nuorena otin kyllä eron osittain uskottomuuden takia, mutta mieheni oli uskoton toistuvasti. Tällä hetkellä en enää jaksaisi välittää. Yhteinen elämä on niin paljon muutakin. Uskollisuus on nykyään minulle jotain ihan muuta kuin fyysistä. Pitkä yhteinen elämä, yhteenkuuluvuus, rakkaus, hellyys, mukavat hetket, kun nauretaan toisen hassuille tavoille tai lasten ja lastenlasten tekemisille, matkat, harrastukset, kaunis koti... Ei niitä heitä hukkaan pelkän seksin takia.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 10:38"]

anteeksi antaminen kertoo puhtaasta ja aidosta rakkaudesta. Tarkoitan jos kerran antaa anteeksi, en mitään jatkuvaa anteeksi antamista. Se ei ole tosirakkautta ollutkaan jos anteeksi ei pysty antamaan. 

[/quote]

Se ei tosirakkautta ole ollutkaan jos vierasta käy panemassa.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 09:56"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 09:51"]Onko siis ok olla koko ajan puutteessa? Minä en ainakaan kestäisi.

[/quote]

Ensin lopetetaan yksi suhde ja sitten aloitetaan toinen. 

[/quote]

Ja rikotaan lapsilta perhe jonkun panon takia?