Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että masennus, syöpä ja kaikki muut elämän vaikeudet
18.02.2013 |
on tehnyt minusta paremman ihmisen äitinä, puolisona ja ystävänä, kaikinpuolin.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole jalostanut minuakaan. Toki välillä tulee kiitollisuuden hetkiä, kun on saanut elää. Mutta sen vastapainona takaraivossa jyskyttää tieto siitä, että tauti saattaa koska vaan tappaa. Ja ei, en ole syövän vuoksi oppinut elämään hetkessä. Päin vastoin: tauti teki minusta haahuilijan, jonka elämän perusturvalliisuus on järkkynyt.
Minusta taas on tullut noiden myötä ihan paska ihminen. Ilkeä, itsekäs, petturi.
Miksi kakkonen tunnet olevasi ilkeä, petturi ja itsekäs? Onko tämä vain omaa mielikuvitustasi?
ap
minusta kärsimys ei kyllä jalosta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:02"]
Miksi kakkonen tunnet olevasi ilkeä, petturi ja itsekäs? Onko tämä vain omaa mielikuvitustasi?
ap
[/quote]
No ei ole mielikuvitusta mutta ei siitä sen enempää. Ei oel sairaus tehnyt minusta jalompaa.
Minäkin olen vain kyynistynyt sairastelujen (mm. syöpä) myötä, en todellakan "valaistunut". Kärttyinen ja ärtyisä olen entisen positiivisen minäni sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:50"]
Minusta taas on tullut noiden myötä ihan paska ihminen. Ilkeä, itsekäs, petturi.
[/quote]
Sama täällä!
Lisänä loputon väsymys :-((
Oletteko kärttyiset ihmiset käyneet terapiassa puhumassa vaikeuksistanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin kuin ap, minäkin koen tulleeni "paremmaksi ihmiseksi" vastoinäymisten ja kärsimyksen kautta. Olen kokenut väkivaltaa, lastensuojelun koneiston, eron, hylkäämisiä, kuolemaa, kuoleman uhkaa, hankalaa masennusta... Paljon työstämistä, että niistä pääsee yli voittajana.
Olen entiseen minääni verrattuna tyyni, tasapainoinen, pitkämielinen, suvaitsevainen, valoisa, vapaa kateudesta tai kostonhalusta. Löydän asioista helposti niiden hyvä puolet ja luotan oikeasti siihen, että asiat korjaantuvat aikanaan. Nautin elämästä hyvin pienten asioiden voimalla.
Se on vaatinut tietoisen rakaisun pysyä pehmeänä ja säilyttää jotakin lapsenomaista luottamusta sen sijaan, että kitkeröityisi ja katkeroituisi.
Sama kokemus kuin ap:llä. Olen kärsivällisempi ja tasaisempi. Olen myös ehkä empaattisempi muita kohtaan ja parempi kuuntelija. Luonteeni on saanut nimenomaan uutta valoisuutta ja positiivisuutta. Entinen positiivisuus oli feikatumpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava kuulla, että joku muukin on löytänyt hyvän puolen kohtaamistaan kärsimyksista ja vaikeuksista.
Ja ei, ei todellakaan se muutos ole tapahtunut yhdessä yössä, vaan se on ollut vuosien prosessi ja tulee vielä olemaan. Mutta ei tähän pisteeseen yksin ole tultu.
Mutta elämää arvostaa paljon enemmän nykyään, näkee ne pienetkin ilon asiat, eikä nurise ja kitise turhasta ja tyhjästä. Lapsi on jotain sanoinkuvaamatonta, ihme. Osaa arvostaa perhettä, omaa miestä ja omia rakkaita ystäviä, sisaruksia ja vanhempia. Vaikka niiden kanssa ei aina niin helppoa ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:02"]
Miksi kakkonen tunnet olevasi ilkeä, petturi ja itsekäs? Onko tämä vain omaa mielikuvitustasi?
ap
[/quote]
No ei ole mielikuvitusta mutta ei siitä sen enempää. Ei oel sairaus tehnyt minusta jalompaa.
[/quote]
Miksi sairauden pitäisi tehdä ihmisestä jalompi? Meillä kaikilla on vain yksi elämä, jokainen päättää itse, miten sen käyttää. Parasta tietenkin olisi yrittää olla satuttamatta muita.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 07:57"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 05:02"]
Miksi kakkonen tunnet olevasi ilkeä, petturi ja itsekäs? Onko tämä vain omaa mielikuvitustasi?
ap
[/quote]
No ei ole mielikuvitusta mutta ei siitä sen enempää. Ei oel sairaus tehnyt minusta jalompaa.
[/quote]
Miksi sairauden pitäisi tehdä ihmisestä jalompi? Meillä kaikilla on vain yksi elämä, jokainen päättää itse, miten sen käyttää. Parasta tietenkin olisi yrittää olla satuttamatta muita.
[/quote]
Ei pitäisikään tehdä, vastasin vain ap:n kysymykseen. Että ei ole tehnyt minusta parempaa ihmistä sairastaminen.
Mulla osittain sama kokemus kuin ap:lla. Masennuksesta olen parantunut, syövästäni en parane. Se on opettanut minulle aimo annoksen nöyryyttä ja rakkautta, hetkessä elämistä ja asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. Se on opettanut myös itsetuntemusta ja tervettä itsekkyyttä (paino sanalla tervettä, sillä se on karsinut myös itsekkyyttä minusta).
Toisaalta kyllä tähän liittyy myös hetkittäistä katkeruutta (miksi minä? miksi kaikki nämä vastoinkäymiset minulle? miksi näin nuorena?) ja ahdistusta (kauanko saan elää? Onko tämä oire nyt merkki siitä, että loppu lähestyy? miten lapseni pärjäävät kun kuolen?) Eikä niiden tunteiden kanssa ole aina helppo elää. Ne kokemukset eivät kuitenkaan ole päivittäisiä ja pärjään niiden kanssa.
Olen kiitollinen elämän hyvistä asioista. Kuten vaikka siitä, että osaan olla onnellinen kaikkien vaikeuksienikin keskellä. Ja että minulla on sen verran tukiverkkoa että pärjään ja saan tukea. Olen kiitollinen siitä, että saan hyvää hoitoa ja yhteiskunta tukee myös rahallisesti.