Tuleeko sossut hakemaan vauvani, jos kerron

Tärkeintä on, että haet apua. Sinun on tehtävä kaikkesi, jotta lapsellasi olisi kaikki hyvin. Lapsellasi on kaikki hyvin, kun haet apua ja hoidat itsesi kuntoon.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 11:22"]

että pahasti masentuneena tahdon vaan kuolla ja ottaa vauvankin mukaan? En ole tällä hetkellä niin masentunut mutten uskalla kertoa noista ajatuksista lääkärille jälkikäteenkään.

[/quote]

hae heti apua ap

Kaveri on käynyt psykologilla juurikin masennuksen takia ja siksi että oli väkivaltaisia ajatuksia lasta kohtaan. Ajatukset aiheuttivat kovaa ahdistusta. Psykologi oli sitä mieltä että tuollaiset ajatukset on aika yleisiä ja ne jotka puhuu noista ajatuksista ei ole niitä jotka toteuttaa niitä. Psykologi ei myöskään kantele hänelle kertomiasi asioita (ajatuksia, tunteita) eteenpäin sosiaalityöntekijälle.

Eli hae ihmeessä apua. Kaverillanikin olo helpotti todella nopeasti, kun sai keskusteluapua ja masennuslääkkeet. Turhaan kärsit.

Ei mulla ollut väkivaltaisia ajatuksia vauvaa kohtaan, mutta ei sitä olisi voinut tänne yksinkään jättää, kun halusin kuolla.

Eivät ota vaan yrittävät auttaa sinua. Ole kiltti ja hae apua itsellesi.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 11:30"]

Ei mulla ollut väkivaltaisia ajatuksia vauvaa kohtaan, mutta ei sitä olisi voinut tänne yksinkään jättää, kun halusin kuolla.

[/quote]

Väittäisin että paljon tuon väkivaltaisempaa ajatusta ei ole. Puhut ajatuksesta murhata lapsi. No mutta tosiaan ajatukset on ajatuksia.

Huomenna kerron. Pelottaa vain, jos ne ajattelee, että masennun pahemmin ja alan ajatella samoin. Mulla oli suunnitelmatkin mutta olo parani sitten.

On hyvä kertoa. Kyllä mäkin muistan koliikkilasta kanniskellessani ajatelleeni, että pudotan hänet portaissa ja näin myös unta, jossa pidin lasta nilkoista kiinni kuin räsynukkea ja hakkasin seinään, jotta olisi hiljaa. Aika brutaaleja ajatuksia. En puhunut näistä ammattilaisille, koska tietysti tunsin itseni ja tiesin, että liittyvät siihen rankkaan vaiheeseen ensimmäisen lapsen kanssa. Sain paljon apua lastenhoidossa -jos olisin ollut kaksin vauvan kanssa, olisin varmasti ollutkin avun tarpeessa. Joku baby-blues mulla ainakin oli -mutta neuvolan terkka olikin niin fiksu, että ekat 2kk kävin kerran viikossa neuvolassa. Hän selvästi aisti tilanteen.

Mutta väkivaltaiset ajatukset ns. vaativaa vauvaa (jos termi sallitaan) kohtaan ovat oikeasti aika yleisiä. Se on vain sellainen vaiettu salaisuus, että "äiti ei koskaan ajattele pahaa lapsestaan". Joskun on ihan terapeuttista myöntää, että mua ärsyttää ja mua ottaa pannuun ja saisinpa yhden päivän täydellistä hiljaisuutta.