Koetaanko perheissänne työ- ja hoitoviikot liian pitkiksi?

[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 09:15"]

Meillä on se tilanne, että hoito- ja työviikot koetaan tällä hetkellä liian pitkiksi. On itseasiassa koettu jo pitkään. Rankkoja, raskaita työviikkoja. Yksi muksuista on sitä mieltä että hoitoviikko on liian pitkä (viikonloppu liian lyhyt palautumiseen). Teemme säännöllistä työaikaa ma-pe, viikonloput vapaata.

Jos minulla olisi mahdollisuus, tekisin oikein mielelläni yhden päivän vähemmän töitä viikossa ja viettäisin sen lasten kanssa kotona. Kaikki olisivat tyytyväisempiä. Ainoa huono puoli siinä olisi taloudellinen menetys, johon ei ole varaa, enkä sen vuoksi tuohon järjestelyyn sen enempää ajattele lähteväni.

Muita samassa tilanteessa / samoilla ajatuksilla arkea kohden?

[/quote]

Minulle työviikot ovat liian raskaita. Lapset viihtyvät päiväkodissa. En vain itse millään meinaa jaksaa, ja aina välillä ihan lasken, että taas meni viikko ja vielä seuraava, kunnes alkaa talviloma. Lomisin en jaksa oikein tehdä mitään. Hurahtaa liian nopeasti ohi.

voitko ap vaikuttaa työaikaasi- moni vanhempi tekee 6  tuntista työpäivää  x 5 pv= 30 h työviikkoa

tai

30 h työviikkoa ja ma tai pe vapaa

[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 09:22"]

voitko ap vaikuttaa työaikaasi- moni vanhempi tekee 6  tuntista työpäivää  x 5 pv= 30 h työviikkoa

tai

30 h työviikkoa ja ma tai pe vapaa

[/quote]

Tämän vuoksi menetetyn ansion vuoksi en ole vienyt asiaa ajatustasoa pidemmälle, enkä ajatuksissanikaan kovin kauas. Tuo olisi ratkaisuna varsin kiehtova. Tosiasia tietysti on, että lapset varmastikin voisivat paremmin. Minun tosin pitäisi tehdä sama työmäärä vähemmässä ajassa, joskin jotkut ovat sitä mieltä että työteho olisi parempi tällä ratkaisulla.

Ps. Tuntisin varmasti pientä huonoa omaatuntoa puolisoani kohtaan jos tuohon ratkaisuun päätyisimme. Hänellekin viikot ovat erittäin raskaita.

Viestissä 5 en ottanut kantaa mahdollisuuksiini vaikuttaa työaikaani. Minulla on joustava työaika, mutta jos puhutaan työpäivien vähentämisestä niin tuloshan on kompromissi molemmin puolin paitsi että minulla työmäärä tosiaan säilyy samana. Saisin enemmän vapaata ja vähemmän palkkaa, mikä vaikuttaisi taas työnantajan kuluihin edullisemmin mutta odotusket olisi minun täytettävä. En ole keskustellut asiasta töissä.

-ap

Kolmonen, on kiva kuulla että lapsesi viihtyvät hoidossa! Se on hyvä ja aikuista voimaannuttava asia. Toivottavasti työmääräsi ei tuosta kasva.

Moni stressi ja jaksaminen on kiinni myös omasta ajattelutavasta ja tavasta toimia, priorisoida, delegoida jne. Kaikkeen ei kuitenkaan voi vaikuttaa henkilökohtaisesti. Itseäni suoraan sanottuna pelottaa niskaan tuleva työmäärä, jonka vaatimukset (osittain tervetullutta) ja määrä näyttää kokoajan kasvavan. Nuo kaksi hieman syövät toisiaan ja niiden etujakin silloin tällöin.

En nyt tiedä ap, vastaanko siihen kysymykseen minkä kysyit, mutta..

Meillä myös väsyttiin tuohon työarkeen ja se alkoi näkymään tottakai ihan mielentilassa. Päätettiin alkaa nauttimaan myös arjesta tekemällä joka arki-ilta jotain ihanaa. Sen ei tarvitse olla mitään suurta; sipsi-ilta keskellä viikkoa tai yöpukuilta alkaen klo 16 tai mitä tahansa pientä. Väsyttiin vain odottamaan sitä viikonloppua, ihan kun ne la ja su olisivat ainoita päiviä jolloin levätä ja nauttia elämästä.

Tietoisena valintana päätettiin nauttia elämästä myös arkena, annetaan piutpaut töille, kouluille ja hoidoille iltaisin..=)

Meillä työpäiviä on viikossa 7 ja hyvin jaksetaan. Minulle tämä on asennekysymys eli ihan oma valinta. Jotenkin en osaisi olla viikonloppuna "tekemättä mitään" ja lapsetkin varmaan ihmettelisi, että mitä nyt, kun pelkästään ollaan.

Minulle tärkeää on se, että työni on mielekästä eikä mitään pakkoa.

Tuo on hyvä vinkki. Pitäisi varmastikin erottaa oma- ja työaika toisistaan jotenkin selkeämmin. Illat tuntuvat todella lyhkäisiltä. Rutiinit jatkuvat työpäivän jälkeen kotona vielä muutaman tunnin ennen nukkumaan menoa ja niitä olisi kyllä hyvä katkaista keksimällä eriläaista tekemistä silloi tällöin. Maistuisi sitten se kotona olokin paremmalta. ;)

Tosiaan ruoanlaitto ja pyykkien ripustaminen työpäivän päätteeksi takaa hyvin väsymystilan, eikä rentoutua/paikalleen asettua ehdi ennen kuin lapset ovat nukkumassa. Ja sittenkin vain hetkeksi ennen omaa nukkumaan menemistä että jaksaa taas aamulla herätä.

Mutta kiitti 8 muistutuksesta, pitää irrottautua ja keksiä muuta. Siitä saa varmasti lisäernegiaa, ja ajatukset ajautuu pois "normijutuista" hetkeksi aikaa!

9, on varmasti hyvin paljon henkilösta kiinni miten näihin asioihin suhtautuu ja miten niistä ajattelee.

Minusta tuntuu etten koskaan ole "tekemättä mitään", ja sitä juuri kaipaan. Tai ainakin mahdollisuuden tehdä asioita enemmän ajan kanssa. Arkeni täyttää jatkuva tekeminen niin työssä kuin kotona, sellainen jatkuva kiire ja kellon kanssa eläminen. Olen aina läsnä lapsilleni, mutta sitä yhteistä aikaa ja yhdessätekemistä saisi olla enemmän. Myös omaa aikaa sen lisäksi kaipaisin niihin omiin pikku tai isompiinkin juttuihin.

-ap

En jaksaisi olla kokoaikatöissä.  Ollaan miehen kanssa molemmat osittaisella hoitovapaalla. Syksyllä se päättyy.  Miehen työnantaja vaatii sitten täysipäiväisen viikon tekemistä, mutta mulla on mahdollisuus tehdä edelleen lyhennettyä.  Se on ihanaa.  Teen aina ruoan itse ja on aikaa lapsille, perheelle ja harrastuksille.  Menot olemme laittaneet tulojen mukaan.

Harmoninen perhe-elämä on minulle tärkeämpää kuin raha, enkä ole kovin kunnianhimoinen ihminen.